Ero sivun ”Yrjö Kilpinen” versioiden välillä

Kilpinen oli aktiivinen myös yhteiskunnallisesti ja toimi saksalaismielisessä [[äärioikeisto]]laisessa [[Suomen Valtakunnanliitto|Suomen Valtakunnanliitossa]]. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] tapahtumien jälkeen ja äärioikeistolaisen maailmankatsomuksen kukistuttua hän on ollut jossain määrin [[persona non grata]]. Tämä näkyi muun muassa siinä, että Kilpisen, [[Rolf Nevanlinna]]n, [[V. A. Koskenniemi|V. A. Koskenniemen]] ja muiden natsisympatioista syytettyjen taiteen ja tieteen edustajien nimitys vuonna 1948 perustettuun [[Suomen Akatemia]]an ei sujunut kitkatta. Muun muassa oikeusministeri [[Urho Kekkonen]] vastusti sitä jyrkästi ja esitti, että Akatemiaan valittaisiin vähemmän ristiriitaisesta maineesta kärsiviä henkilöitä. Vastalauseista huolimatta Kilpisestä tuli Suomen Akatemian ensimmäinen säveltaiteen edustaja. Teräväkielinen musiikkikriitikko [[Seppo Heikinheimo]] on sanonut kilpisestä: ”huonohko säveltäjä, arkkinatsi ja sietämätön isottelija”<ref name="heikinheimo" >{{Verkkoviite |Osoite =http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353051019015 | Nimeke = Kirja viileästä laulajasta: Lea Piltti vaikenee myös elämäkerrassaan |Tekijä = Heikinheimo, Seppo | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta=28.10.1992 }}</ref>.