Ero sivun ”Chilen sotilasvallankaappaus 1973” versioiden välillä

Elokuusta 1973 lähtien useat lähinnä keskiluokkaiset ammattiryhmät järjestivät [[lakko]]ja painostaakseen Allendea eroamaan ja puhkesi useita yhteenottoja presidentin kannattajien ja hänen vastustajiensa kesken. Maata vaivasi myös voimakas [[inflaatio]]. Chilen sotilas- ja poliisivoimat ryhtyivät armeijan komentajan kenraali Augusto Pinochet'n johdolla kapinaan 11. syyskuuta ja esittivät presidentti Salvador Allendelle uhkavaatimuksen. Kun Allende kieltäytyi eroamasta, kapinalliset tunkeutuivat lentokoneiden ja hyökkäysvaunujen tukemina presidentinpalatsiin, jolloin Allenden ilmoitettiin tehneen itsemurhan. Maahan muodostettiin uusi hallitus, joka julisti Pinochet'n maan uudeksi presidentiksi. Tietoliikenneyhteydet ulkomaille ja diplomaattisuhteet [[Kuuba]]an katkaistiin, maan rajat suljettiin, [[parlamentti]] hajotettiin ja puolueiden sekä [[ammattiyhdistysliike|ammattiyhdistysliikkeen]] toiminta kiellettiin. Vasemmistolaisten ajojahti ja vastarintapesäkkeiden järjestelmällinen tuhoaminen aloitettiin.<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975'', s. 12. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01580-X.</ref> Kaappauspäivänä sai surmansa arviolta 5&nbsp;000 henkilöä. Santiangon stadionista muodostettiin maan suurin yksittäinen [[vankileiri]]. Sotilasjuntta poltatti kaduilla epäilyttävinä pitämiään kirjoja ja lupasi palkkion etsintäkuuluttamiensa Allenden kannattajien löytäjille. [[Toisinajattelija|Toisinajattelijoiden]] vangitsemiset ja [[kidutus]] jatkuivat vielä kuukausia itse vallankaappauksen jälkeen.<ref> Jorma O. Tiainen (toim.): ''Vuosisatamme kronikka'', s. 1043. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.</ref> Kenraali Augusto Pinochet julistettiin ”kansakunnan korkeimmaksi johtajaksi” 25. kesäkuuta 1974.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 1975'', s. 60.</ref> Pinochet'sta tuli virallisesti Chilen presidentti 17. joulukuuta 1974.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976'', s. 26. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-0-02085-4.</ref>

[[Suomi]], [[Ruotsi]] ja [[Tanska]] jäädyttivät [[kehitysapu]]nsa Chilelle 13. syyskuuta 1973.<ref>''Mitä-Missä-Milloin 1975,'' s. 13.</ref> Ruotsin Chilen-suurlähettiläs Harald Edelstam esiintyi ja toimi aktiivisesti Chilen sotilasjuntan vainon kohteeksi joutuneiden puolesta, minkä vuoksi hänet karkotettiin Chilestä.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 1975'', s. 29.</ref> Suomen poliittinen äärivasemmisto vaati diplomaattisuhteiden katkaisemista Chileen. Presidentti [[Urho Kekkonen]] sanoi 14. syyskuuta, että Chilen tapahtumien vaikutukset eivät tule rajoittumaan Chilen omien rajojen sisäpuolelle.<ref> Olavi Koskinen (toim.): ''Vuosifakta 1974'', s. 240. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05947-1.</ref> [[Neuvostoliitto]] ja [[Itä-Saksa]] katkaisivat diplomaattisuhteensa Chileen 21. syyskuuta. Seuraavana päivänä [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]] tunnusti Chilen sotilashallituksen.<ref>''Vuosifakta 1974'', s. 244. </ref> Suomen eduskuntapuolueet esittivät 27. syyskuuta vakavan huolestumisensa Chilen tapahtumien vuoksi ja vetosivat maan vallanpitäjiin kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi ja laillisen [[demokratia]]n palauttamiseksi.<ref>''Vuosifakta 1974'', s. 248.</ref> [[Sorsan I hallitus|Suomen hallitus]] päätti 24. lokakuuta, että Suomi ottaa vastaan sata chileläistä poliittista pakolaista<ref>''Mitä-Missä-Milloin 1975'', s. 19.</ref>, ja ensimmäiset pakolaiset saapuivat [[Helsinki]]in 19. marraskuuta.<ref>''Mitä-Missä-Milloin 1975'', s. 27.</ref> Suomi irtisanoi Chilen kanssa elokuussa 1973 solmimansa kehitysluottosopimuksen 4. tammikuuta 1974.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 1975,'' s. 34.</ref>