Ero sivun ”Sigtunan tuho” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p poistettu Luokka:Sigtuna; lisätty Luokka:Sigtunan kunta HotCat-työkalulla |
Poistettu lähteetöntä spekulointia ja lisätty tuorein käännös Eerikinkronikasta yms. Artikeli vaatii vielä työtä. |
||
Rivi 1:
'''Sigtunan tuho''' oli tapahtuma kesällä 1187, jolloin [[Sigtuna]]n kaupunkiin Keski-[[Ruotsi]]in tehtiin meren takaa yllätyshyökkäys, jonka yhteydessä [[Uppsala]]n [[arkkipiispa]] sai surmansa.
:''"Karjalaiset aiheuttivat Ruotsissa suurta vahinkoa ja levottomuutta. Oli sitten tyyni tai myrsky, he tulivat mereltä salaa Sveanmaan saaristoon nousten ylös Mälarnille usiemmiten saaritston kätköistä etenevällä sotajoukolla. Kerran he saivat päähänsä polttaa Sigtunan. He polttivatkin sen niin perin pohjin, ettei kaupunkin vieläkään ole toipunut. Siellä surmattiin arkkipiispa Johannes, mistä moni pakana riemuitsi. Siitä, että kristittyjen kävi niin huonosti, iloitsivat sekä karjalaiset, että koko Venäjänmaa. Se vahvisti heidän intoaan sotia."''
''Eerikinkronikkaa'' kirjoitettaessa 1320-luvulla [[Karjala]]n valloitus oli Ruotsissa ajankohtainen asia, mikä saattoi vaikuttaa kronikan kuvaukseen Sigtunan kohtalosta. Kirjallisiin lähteissä on säilynyt tieto karjalaisten vuonna [[1257]] tekemästä sotaretkestä Ruotsiin. Tästä sotaretkestä kertoo [[Aleksanteri IV (paavi)|Paavi Aleksanteri IV]]:n Upsalan electukselle lähettämä kirje, jonka perusteella kuningas [[Valdemar Birgerinpoika|Valdemar]] oli katkera pakanallisten karjalaisten Ruotsiin tekemästä sotaretkestä jonka seurauksena monia kristittyjä kuoli, haavoittui ja joutui vangeiksi. Sotaretken seurauksena Paavi antaa ristiretkijulistuksen Karjalaisia vastaan, joka osaltaan vaikutti niin sanotun [[Kolmas ristiretki Suomeen|kolmannen ristiretken Suomeen]] organisoimiseen, jonka seurauksena karjalaisten neljätoista kihlakuntaa joutuivat Ruotsin valtaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Toimittanut Martti Linna|Nimeke = Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi = 1989.|Sivu = 82-83|Julkaisija = Historian Aitta}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Harry Lönnroth ja Martti Linna|Nimeke = Eerikronikka|Vuosi = 2013|Sivu = 71-72|Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura}}</ref>
Karjalaiset olivat myöhemmin [[Novgorod]]in alaisina. 1600-luvulla muistiin merkityn ruotsalaisen perimätiedon mukaan mukaan he veivät sotasaaliina Sigtunan kirkon oven, jonka sitten lahjoittivat Novgorodiin. Taru kuitenkin on perätön. Novgorodin kirkon ovi, johon perimätieto liittyy, on tutkimusten mukan valmistettu Saksan [[Merseburg]]issa. Vielä vuoden 1187 yhteydessä tuskin voidaan puhua mistään Novgorodin herruudesta Karjalassa. Karjalaisten ja Novgorodin välillä saattoi kuitenkin olla liittosuhde. Onkin spekuloitu, että Novgorod olisi yllyttänyt karjalaisia liittolaisiaan hyökkäämään Ruotsin tärkeimpään kaupunkiin. Ruotsin ja Novgorodin välit olivat 1160-luvulta lähtien muuttuneet vihamielisiksi. Näitä oletuksia tukevia todisteita ei kuitenkaan ole, joten tulkinta jää arvailuksi. Novgorodin omat kronikkatiedot eivät mainitse Sigtunan hävitystä, vaikka niissä muuten kuvataan usein ruotsalaisten kanssa käytyjä taisteluja. [[Kustaa Vilkuna]] puolestaan on spekuloinut, että hyökkäyksen syy olisi voinut olla Sigtunan kauppiaiden tunkeutuminen karjalaisten eränkäyntialueille ja lohenkalastamoille [[Kemijoki|Kemijoella]]. Tällekään oletukselle ei löydy konkreettisia todisteita.▼
▲Vielä vuoden 1187 yhteydessä tuskin voidaan puhua mistään Novgorodin herruudesta Karjalassa. Karjalaisten ja Novgorodin välillä saattoi kuitenkin olla liittosuhde. Onkin spekuloitu, että Novgorod olisi yllyttänyt karjalaisia liittolaisiaan hyökkäämään Ruotsin tärkeimpään kaupunkiin. Ruotsin ja Novgorodin välit olivat 1160-luvulta lähtien muuttuneet vihamielisiksi. Näitä oletuksia tukevia todisteita ei kuitenkaan ole, joten tulkinta jää arvailuksi. Novgorodin omat kronikkatiedot eivät mainitse Sigtunan hävitystä, vaikka niissä muuten kuvataan usein ruotsalaisten kanssa käytyjä taisteluja. [[Kustaa Vilkuna]] puolestaan on spekuloinut, että hyökkäyksen syy olisi voinut olla Sigtunan kauppiaiden tunkeutuminen karjalaisten eränkäyntialueille ja lohenkalastamoille [[Kemijoki|Kemijoella]]. Tällekään oletukselle ei löydy konkreettisia todisteita.
Muita mahdollisia ehdokkaita Sigtunan hävittäjiksi ovat [[viro]]laiset (varsinkin [[Saarenmaa]]n asukkaat) tai [[Latvia]]n alueen [[kuurit|kuurilaiset]]. Näitä vaihtoehtoja tukee se, että [[Baltia]]ssa asuneiden ihmisryhmien tekemistä merisotaretkistä on muutakin tietoa. 1100-luvulla Itämerellä tehtiin paljon sotaretkiä, eikä Sigtunan hävitys suinkaan ollut ainoa Ruotsin alueelle kohdistunut isku. Saarenmaa ja [[Kuurinmaa]] olivat tietysti myös paljon lähempänä Sigtunaa kuin [[Laatokka]], jolta karjalaisten olisi pitänyt purjehtia.
Arkeologiset kaivaukset osoittavat, että Sigtuna jatkoi kasvamistaan ja vaurastumistaan hävityksen jälkeenkin, aina 1300-luvun puoliväliin saakka. Kaupungin polttamisesta kertovaa noki- ja tuhkakerrosta ei ole havaittu lainkaan.
▲Arkeologiset kaivaukset osoittavat, että Sigtuna jatkoi kasvamistaan ja vaurastumistaan hävityksen jälkeenkin, aina 1300-luvun puoliväliin saakka. Kaupungin polttamisesta kertovaa noki- ja tuhkakerrosta ei ole havaittu lainkaan. Tuhon laajuutta on siis liioiteltu.
==Tutkimuskirjallisuutta==
| |||