Ero sivun ”Hilkka Toivola” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typoja
kuva
Rivi 1:
[[File:Hilkka-Toivola-1947.jpg|thumb|right|Hilkka Toivola apulaisineen valmistamassa freskoa ''Ihmisen elinpäivät'' [[Tyttönormaalilyseo]]on vuonna 1947.]]
'''Hilkka Terttu Hilda Toivola''' ([[20. kesäkuuta]] [[1909]] [[Akaa]] – [[2002]]) oli suomalainen [[taidemaalari]]. Toivola on tehnyt erityisen runsaasti [[lasimaalaus|lasimaalauksia]] muun muassa kirkkoihin. Toivola toimi [[Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]n opettajana 1942–1945, 1964–1969 ja rehtorina 1969–1973. Hän aloitti lasimaalausten tekemisen käytyään [[Firenze]]ssä tutustumassa taiteilija [[Giovanni Toller]]in työskentelyyn.
 
== Elämäkerta ==
 
Hilkka Toivolan vanhemmat olivat [[veturinkuljettaja]] Herman Fredrik Toivola ja Hilda Emilia Toivola, o.s. Tammi. Toivola opiskeli [[Turun piirustuskoulu|Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa]] 1932–1935, ja [[Pierre Gaudin]]in johdolla [[Pariisi]]ssa [[Ranska]]ssa 1951. Hilkka Toivolan äiti Hilda Tammi oli myös käynyt Turun piirustuskoulua, samoin Toivolan vanhempi veli. Vaikka koti oli taidemyönteinen, toivottiin tyttärestä valtionvirkamiestä, rautatieläistä, kuten hänen isänsäkin oli. Toivola suoritti Turun kauppaopiston kaksivuotisen kurssin heti käytyään viisi vuotta Turun suomalaista yhteiskoulua. Kun vakituista työtä ei kuitenkaan löytynyt, Toivola ryhtyi vuonna 1932 opiskelemaan Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Parin viikon kuluttua piirustuskoulun aloittamisesta Toivola sai viran rautatieltä. Kaksi vuotta hän kävi päivisin töissä ja iltaisin piirustuskoulussa. Toivola erotettiin virastaan vuonna 1935, ja sen jälkeen hän omistautui taiteen tekemiseen kokopäiväisesti osallistuen taidekoulun päivä- ja iltatunteihin. Hän valmistui koulusta parhain arvosanoin. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1942 Toivola aloitti Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajan tehtävät.<ref>Suomen taiteen vuosikirja, toim. L. W.ennervirtaWennervirta, Y. A. Jäntti, WSOY 1945, s. 139. Viitattu 18.11.2009</ref> Toivolalle myönnettiin [[Pro Finlandia]] -mitali 1970.
 
Toivolan puoliso oli taidemaalari [[Otso Karpakka]]. He olivat molemmat mukana [[Ryhmä 9]]:ssä, joka muodostui [[Otto Mäkilä|Otto Mäkilän]] ympärille, ja kuuluivat taiteilijayhdistys [[Arte ry]]:n perustajajäseniin. He ovat harvinainen 60 vuotta rinnakkain työskennellyt taiteilija- ja aviopari. Yhteistyönä syntyivät useat suuret [[fresko]]t ja lasimaalaukset. Kumpikin loi kuitenkin itsenäisesti oman erillisen taiteilijauran. [[Wäinö Aaltosen museo|Wäinö Aaltosen museossa]] oli heidän töistään vuodenvaihteessa 2006–2007 laaja näyttely. Näyttelyä varten museo oli käynyt läpi noin 600 Toivolan ja Karpakan teosta. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin myös taiteilijapariskunnan elämäntyötä käsittelevä kirja suomeksi ja ruotsiksi tekstitettynä.
 
=== Näyttelyt ===
Hilkka Toivolan töitä oli ensi kerran näytteillä 1935. "Hilkka Toivolan jokaisen taulun lähtökohtana ja motiivina on sielullinen elämys.", toteaa [[Sakari Saarikivi]] artikkelissaan "Suomalaisen taiteilijan säädyllinen murhenäytelmä" – 10 vuotta Hilkka Toivolan taiteilijan tietä".<ref>Suomen taiteen vuosikirja, toim. L. W.ennervirtaWennervirta, Y. A. Jäntti, WSOY 1945, sivut 141. Viitattu 18.11.2009</ref> Erityisesti [[freskomaalaus]] kiinnosti Toivolaa heti uran alkuvaiheessa. Hän kyseli neuvoa muun muassa [[Juho Rissanen| Juho Rissaselta]], ja Ennu Okan kanssa he tekivät useita freskokokeiluja, jotka kuitenkin epäonnistuivat, kunnes Oka sai stipendin Italiaan opiskelemaan freskomaalausta. Vuonna 1938 Toivola teki itsekin opintomatkan [[Italia]]an. Ennu Oka kaatui talvisodassa. Tästä lähtien Toivola opiskeli monumentaalimaalausta yksin. Turun uuden [[Pyhän Ristin siunauskappeli|siunauskappelin]] seinämaalauskilpailussa Toivola palkittiin. Vuonna 1943 helsinkiläinen taidekauppias [[Ivar Hörhammer]] järjesti nuorten taiteilijoiden kilpailunäyttelyn, jossa Toivola sai seinämaalausluonnoksellaan Koulu 10 000 markan palkinnon. Kauppakorkeakoulun juhlasalin seinämaalauskilpailussa Toivola sai kunniamaininnan. Sotavuosien takia Toivolan uran alkuvaiheen freskoinnostus jäi vaille toteutumista.<ref>Suomen taiteen vuosikirja, toim. L. W.ennervirtaWennervirta, Y. A. Jäntti, WSOY 1945, s. 148. Viitattu 18.11.2009</ref> Myös Hilkka Toivola irtaantui 1960-luvun alkupuolella hänelle tyypillisestä ihmishahmosta ja siirtyi abstraktiin ilmaisuun.<ref>Huhtamäki, Ulla: [httpshttp://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13419/9789513930363.pdf?sequence=1 Ulla Huhtamäki: ''Heittäydy vapauteen: – avantgardeAvantgarde ja Kauko Lehtisen taiteen murros 1961–1965, s. 51,''] Jyväskylä Studies in Humanities 81, Jyväskylän yliopisto 2007,. ISBN 978-951-39-2964-0]</ref>
 
Hilkka Toivolan töitä oli ensi kerran näytteillä 1935. "Hilkka Toivolan jokaisen taulun lähtökohtana ja motiivina on sielullinen elämys.", toteaa [[Sakari Saarikivi]] artikkelissaan "Suomalaisen taiteilijan säädyllinen murhenäytelmä" – 10 vuotta Hilkka Toivolan taiteilijan tietä".<ref>Suomen taiteen vuosikirja, toim. L. W.ennervirta, Y. A. Jäntti, WSOY 1945, sivut 141. Viitattu 18.11.2009</ref> Erityisesti [[freskomaalaus]] kiinnosti Toivolaa heti uran alkuvaiheessa. Hän kyseli neuvoa muun muassa [[Juho Rissanen| Juho Rissaselta]], ja Ennu Okan kanssa he tekivät useita freskokokeiluja, jotka kuitenkin epäonnistuivat, kunnes Oka sai stipendin Italiaan opiskelemaan freskomaalausta. Vuonna 1938 Toivola teki itsekin opintomatkan [[Italia]]an. Ennu Oka kaatui talvisodassa. Tästä lähtien Toivola opiskeli monumentaalimaalausta yksin. Turun uuden [[Pyhän Ristin siunauskappeli|siunauskappelin]] seinämaalauskilpailussa Toivola palkittiin. Vuonna 1943 helsinkiläinen taidekauppias [[Ivar Hörhammer]] järjesti nuorten taiteilijoiden kilpailunäyttelyn, jossa Toivola sai seinämaalausluonnoksellaan Koulu 10 000 markan palkinnon. Kauppakorkeakoulun juhlasalin seinämaalauskilpailussa Toivola sai kunniamaininnan. Sotavuosien takia Toivolan uran alkuvaiheen freskoinnostus jäi vaille toteutumista.<ref>Suomen taiteen vuosikirja, toim. L. W.ennervirta, Y. A. Jäntti, WSOY 1945, s. 148. Viitattu 18.11.2009</ref> Myös Hilkka Toivola irtaantui 1960-luvun alkupuolella hänelle tyypillisestä ihmishahmosta ja siirtyi abstraktiin ilmaisuun.<ref>[https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13419/9789513930363.pdf?sequence=1 Ulla Huhtamäki: Heittäydy vapauteen – avantgarde ja Kauko Lehtisen taiteen murros 1961–1965, s. 51, Jyväskylä Studies in Humanities 81, Jyväskylän yliopisto 2007, ISBN 978-951-39-2964-0]</ref>
 
=== Lasimaalauksia ===
 
Toivolan lasimaalauksia on muun muassa [[Mikaelinkirkko (Turku)|Turun Mikaelin]] ja [[Kotka (kaupunki)|Kotkan]] [[Langinkosken kirkko|Metsolan kirkossa]] (1953) sekä [[Siikajoen kirkko|Siikajoen]], [[Jomalan kirkko|Jomalan]], [[Kannelmäen kirkko|Kannelmäen]], [[Vehmaan kirkko|Vehmaan]] ja [[Turtolan kirkko|Turtolan kirkossa]]. Hän teki lasimaalauksia myös [[Rettig Group|P.C. Rettigin]] pääkonttoriin [[Turku|Turussa]] (1954), [[Tervola]]n seurakuntakeskukseen (1976), [[Rusko]]n terveyskeskukseen (1984), Helsingin tyttönormaalilyseoon (1947) ja Turun tullipaviljonkiin.
 
==Lähteet==
===Kirjallisuus===
 
*[http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=fi/taiteilijat/1497 Kuvataiteilijamatrikkeli]
*[http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2000-12-24,104:5:62085,1:0:0:0:0:0: Hilkka Toivola muistuttaa lasimaalaustensa madonnaa]
*[http://www.taidelehti.fi/arkisto/taide_6-06/kritiikit_6-06/hyvaa_yhteispelia_turussa_hilkka_toivola_otso_karpakka_andy_best_merja_puustinen_pauliina_ja_kalle_turakka.html Taide-lehden arkisto]
Rivi 28 ⟶ 27:
 
==Kirjallisuutta==
* Hilkka Toivola, jaHilkka Otso Karpakka, Otso: ''Yhdessä elettyä.'' Wäinö Aaltosen museo, 2006. ISBN952ISBN 952-9565-51-8
 
* Wennervirta, L. – Jäntti, Y. A. (toim.): ''Suomen taiteen vuosikirja'', s. 139–148. WSOY 1945.
* Hilkka Toivola ja Otso Karpakka – Yhdessä elettyä. Wäinö Aaltosen museo, 2006. ISBN952-9565-51-8
* Suomen taiteen vuosikirja, toim. L. W.ennervirta, Y. A. Jäntti, WSOY 1945, sivut 139-148
* [https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13419/9789513930363.pdf?sequence=1 Ulla Huhtamäki: Heittäydy vapauteen – avantgarde ja Kauko Lehtisen taiteen murros 1961–1965, Jyväskylä Studies in Humanities 81, Jyväskylän yliopisto 2007, ISBN 978-951-39-2964-0. Ulla Huhtamäen väitöskirja]
 
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.kirkkopalvelut.fi/content/view/146/30/ Hyvä paimen, lasimaalaus, Turun Mikaelin kirkko 1953.]
* [http://mobilekustannus.fi/juttu/759 Kesäyö, öljymaalaus 1963.]
 
* [http://www.kirkkopalvelut.fi/content/view/146/30/ Hyvä paimen, lasimaalaus, Turun Mikaelin kirkko 1953]
* [http://mobilekustannus.fi/juttu/759 Kesäyö, öljymaalaus 1963]
{{Tynkä/Taiteilija}}