Ero sivun ”Iris Uurto” versioiden välillä

'''Iris Uurto''', oik. '''Lyyli Ester Ripatti''', oso.s. '''Lyyli Ester Mielonen''' ([[28. tammikuuta]] [[1905]] [[Kerimäki]] – [[1. huhtikuuta]] [[1994]] [[Kivijärvi]])<ref name="suok">{{Kirjaviite | Tekijä=Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.) | Nimeke= Suomalaisia kirjailijoita | Selite= | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija= Otava | Vuosi=2004 | Sivut = 294| Tunniste=ISBN 951-1-19094-6}}</ref> oli suomalainen [[kirjailija]] ja [[runoilija]], jonka tuotannolle oli ominaista miehen ja naisen suhteen pohdiskelu.

Uurron vanhemmat olivat maanviljelijä Paavo Mielonen ja Maria Pennanen.<ref name= "kame">{{Kirjaviite | Nimeke = Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Iris Uurto| Tekijä = Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.) | Sivut =272-279|Vuosi = 1947| Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Porvoo}}</ref> Hänen puolisonsa oli kirjailija [[Aku Rautala]] (1896–1931, oik. August Ripatti). Pariskunnan poika oli kirjailija [[Aku-Kimmo Ripatti]] (1931–1994). Uurto tuli ylioppilaaksi 1929 ja opiskeli yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.<ref name="kame"/>

[[Tulenkantajat|Tulenkantajien]] ja myös kirjailijaryhmä [[Kiila (yhdistys)|Kiilan]] jäsen Uurto kuului siihen 1930-luvun lopun kirjailijoiden ryhmään, joka käsitteli teoksissaan vaistojen psykologiaa ja ruumiin viisautta. Hänen teostensa seksuaalisuutta pidettiin aikoinaan varsin rohkeana. Esikoisteos ''Ruumiin ikävä'' (julk. myöh. nimellä ''Villit henget'') herätti huomiota aihepiirillään. Proosan lisäksi Uurto kirjoitti näytelmiä, joille oli leimallista [[pasifismi]], ja siksi hän ei saanut niitä esitetyksi sodan aikana.<ref>[http://www.jyu.fi/library/julkaisut/kielletyt_kirjat/suomi.htm Kielletyt kirjat]</ref> Lisäksi hän kirjoitti runoja, jotka ilmestyivät kokoelmana ''Sudet''. Uurto asui myöhemmin ulkomailla, romaani ''Den brinnande ön'' ilmestyi ruotsiksi.