Ero sivun ”Antoine Lavoisier” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jannex (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Kemian uudistaja: Disambig Robert Kerr -linkkiin
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
Eräät Lavoisierin tärkeimmistä kokeista tarkastelivat [[palaminen|palamisilmiön]] luonnetta. Hän osoitti kokeellisesti, että palaminen on prosessi, missä palava aine ja happi yhdistyvät.<ref>Hudson, s. 105–108</ref> Hän osoitti kokeellisesti myös hapen merkityksen eläinten ja kasvien hengityksessä, samoin kuin hapen roolin metallin [[ruostuminen|ruostumisessa]]. Lavoisierin palamisilmiön selitys korvasi flogiston-teorian, joka väitti että palava aine luovuttaa flogiston-nimistä ainetta palaessaan.<ref name=Hart>{{kirjaviite | Tekijä = Michael H. Hart | Nimeke = Ihmiskunnan 100 suurinta, Maailmanhistorian sata merkittävintä henkilöä tärkeysjärjestyksessä | Sivu = 151-155 | Suomentaja = Risto Mäenpää | Julkaisija = Artefakti Oy | Vuosi = 1979 | Tunniste = ISBN 951-99229-1-1}}</ref> Hän osoitti myös [[vesi|veden]] olevan [[vety|vedyn]] ja hapen yhdistelmä, mikä selitti [[Joseph Priestley]]n havainnon, jonka mukaan [[Henry Cavendish]]in eristämä "palava ilma" tuotti palaessaan höyryä, joka jäähtyessään tiivistyi vedeksi. Tämän vuoksi hän antoi tälle "palavalle ilmalle" nimen ''hydrogenium'', kreikan "vedenmuodostaja", mihin myös suomenkielinen termi ''vety'' viittaa.<ref>Hudson, s. 97-98, 110-111</ref>
 
Lavoisierin työ perustui osittain Priestleyn työhön. Kuitenkin hän yritti ottaa kunnian Priestleyn havainnoista. Taipumus käyttää muiden henkilöiden saavutuksia heitä mainitsematta ja sitten tehdä omia johtopäätöksiä, sanotaan olleen tyypillistä Lavoisierille. Hän osoitti julkaisuissaan ''Sur la combustion en general'' (”Palamisesta”, 1777 ja ''Considérations Générales sur la Nature des Acides'', [[1778]]), että palamiseen osallistuva ”ilma” oli myös happamuuden lähde. Vuonna 1779 hän nimesi tämän ilman osan hapeksi (''oxygenium'', kreikan ''haponmuodostaja'')<ref name=H107 />, ja muun nimellä azote (''kreikaksi: elämätön'', nykyranskassa [[typpi]]). Julkaisussa ''Reflexions sur le Phlogistique'', 1783, Lavoisier osoitti flogiston-teorian olevan epäjohdonmukainen.<ref>Hudson, s. 109-110</ref>
 
==Kemian uudistaja==