Ero sivun ”Aimo Aaltonen” versioiden välillä

69 merkkiä poistettu ,  3 vuotta sitten
verkko-os kuntoon, wl, parempi lähde -malline
(lähdeviite (kb), lisää)
(verkko-os kuntoon, wl, parempi lähde -malline)
 
==Nuoruus, opiskelu ja vankila-aika==
Aimo Aaltonen oli ammatiltaan [[kirvesmies]], kuten isänsäkin.<ref name="Kb" /> 1920-luvulla hän elätti itsensä Paraisten seudulla työskentelemällä lisäksi muurarina, tehtaissa ja maatiloilla. 1930 nuori kommunisti siirtyi kansakoulupohjalta [[Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopisto]]on [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]issa opiskellen siellä kaksi ja puoli vuotta. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Aaltonen sai Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen jäsenkirjan. Tammikuussa 1933 hän tuli Suomeen organisoimaan maanalaista toimintaa, mutta hän palasi syksyllä Neuvostoliittoon, jossa jatkoi vielä yhden vuoden [[Moskova]]n [[Lenin-koulu]]ssa. Samalle kurssille osallistuivat muun muassa [[Ville Pessi]], [[Martti Malmberg]], [[Antti A. Timonen]] ja [[Hemming Lindholm]]. Aaltonen palasi Suomeen organisoimaan SKP:n sotilaslinjan työtä.<ref name="Kb" />
 
Suomeen paluu ei sujunut onnistuneesti, sillä Aaltonen pidätettiin pian ja hän sai viettää seuraavat kymmenen vuotta Suomen valtion [[turvasäilö]]ssä ja vankiloissa poliittisista syistä vangittuna. [[Arvo Tuominen|Poika Tuominen]] sanoi viimeiseksi jääneessä haastattelussaan että Aaltonen vapautettiin viimeisenä; [[Otto Wille Kuusinen]] olisi mieluusti jättänyt miehen vankilaan ja siksi viivytti vapautusta – Tuomisen mukaan ihan ilkeyttään – niin kauan kuin se suinkin oli mahdollista, koska Kuusisen käsitys Aaltosesta politiikan toimijana ei ollut mairitteleva.
 
== Sotien jälkeen SKP:n ja Valpon johtoon ==
[[Jatkosota|Jatkosodan]] päätyttyä Aaltonen vapautui ja hänet valittiin laillistetun SKP:n puheenjohtajaksi ja sen äänenkannattaja [[Kommunisti (SKP:n äänenkannattaja)|Kommunistin]] päätoimittajaksi. Hän siirtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna [[Valpo|Valtiollisen poliisin]] (Valpo) apulaispäälliköksi. Hänet valittiin myös eduskuntaan [[Turun eteläinen vaalipiiri|Turun eteläisestä vaalipiiri]]stä 1945. [[Sisäasiainministeriö]]n valvontaosaston päällikkönä Aaltonen toimi vuoden (1947–1948) ennen paluutaan SKP:n puheenjohtajaksi. Aaltonen avioitui vuonna 1946 Vieno Ristellin kanssa.<ref>Kansanedustajat 1907–2006 (Eduskunta) [httphttps://www.eduskunta.fi/triphomeFI/binkansanedustajat/thwSivut/trip/?${base}=kematrikkeli&${html}=ma5000&${freetext}=hnro=10209910209.aspx linkkiAimo Aaltonen]. Eduskunta. Viitattu 7.10.2016.</ref>
 
[[Arvo Tuominen|Arvo "Poika" Tuominen]] kirjoittaa teoksessaan [[Kremlin kellot]], että Aaltonen sopi paitsi luonteensa myös koulutuksensa puolesta paremmin Valpon päälliköksi kuin puolueen puheenjohtajaksi. Samoin hän sanoo [[Yrjö Sirola]]n antaneen myös Aaltoselle kuten suurelle osalle muutakin myöhempää suomalaista kommunistijohtoa äärimmäisen huonon lopputodistuksen [[Lenin-koulu]]sta, jonka suomalaisen sektorin pääopettaja Sirola oli <ref>Arvo Tuominen: kremlin kellot </ref>
{{sitaatti|''Koko kansanvaltainen Suomi oli saattamassa suurta johtajaansa''}}
 
– kun paikalla oli käskettyjen kuoron ja orkesterin lisäksi vain vähän toistakymmentä henkeä...<ref> Arvo Tuominen, keskustelu keväällä 1977 {{parempi lähde}}</ref>
 
==Syrjäyttäminen ja myöhemmät vaiheet==
SKP:n 14. edustajakokouksessa Turussa kesällä 1966 Aaltonen työnnettiin syrjään puheenjohtajan paikalta, minkä tämä koki kovana henkilökohtaisena loukkauksena. Keskuskomiteaan edelleen jääneestä Aaltosesta tuli [[Taistolaisuus|SKP:n opposition]] alkuajan kärkihahmo, joka kuuluisassa puheessaan näki puolueen lippuun ”pesiytyneen luteita”. Hän jatkoi opposition nuoremman johdon taustavaikuttajana vielä pitkään 1970-luvulla.<ref name="L99s150">Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 150, 152.</ref> Seuraajaansa Aarne Saarista Aaltonen luonnehti ”kompromissimaakariksi”.
 
Aaltonen kuoli vuonna 1987. Hänet siunattiin [[Krematorion kappeli]]ssa Helsingissä vain lähimpien läsnä ollessa ja uurna laskettiin [[Malmin hautausmaa]]lla olevaan SKP-johdon yhteishautaan kaikessa hiljaisuudessa.
 
Aimo Aaltosen nuorempi veli Antti Aaltonen toimi SKP:n ylimpänä taloudenhoitajana 1944–1966 eli hänenAimon koko puheenjohtajakautensapuheenjohtajakauden ajan. Aimo Aaltosen vaimo Vieno Aaltonen puolestaan kuului [[SKP:n Helsingin piirijärjestö]]npiirijärjestön piirikomiteaan vuoteen 1965 saakka.<ref>Leppänen 1999, s. 169, 406.</ref>
 
==Ajattelu ja luonne==
33 523

muokkausta