Ero sivun ”Hattivatti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
Hattivatit vaeltavat suurina laumoina, useimmiten meritse pienillä purjeveneillä, mutta myös maitse. ''[[Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia|Näkymättömässä lapsessa]]'' Muumipapan näkemissä veneissä on aina pariton määrä hattivatteja<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Tove Jansson | Nimeke= Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia | Julkaisija= WSOY | Vuosi= 1991 | Tunniste= ISBN 951-0-14443-6 }}</ref>, mutta toisaalta ''[[Muumipeikko ja pyrstötähti|Muumipeikossa ja pyrstötähdessä]]'' tekijän kuvituksessa on kahden, neljän ja kuudenkin hattivatin veneitä<ref name="pyrstotahti"/>. Päättymättömän vaeltamisensa lomassa hattivateilla on tapana kokoontua suurina joukkoina meren saarille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Tove Jansson | Nimeke= Taikurin hattu | Julkaisija= WSOY | Vuosi= 1991 | Tunniste= ISBN 951-0-14445-2 }}</ref>
 
Hattivatit suhtautuvat kaikkiin muihin olioihin täydellisen välinpitämättömästi, eikä niistä oleon normaalistitodella minkäänlaistapaljon vaaraa. Niillä on kuitenkin eräs omalaatuinen piirre: ukonilmalla ne varaavat itseensä sähköä, ja silloin niistä voi saada jopa hengenvaarallisen sähköiskun. Hattivateilla on oma saari, joka sijaitsee oletettavasti jonkin matkaa Muumilaaksosta. Niillä on myös ilmapuntari, jota ne säilyttävät saaren keskellä olevassa pylväässä. ''[[Taikurin hattu]]'' -kirjassa hattivatit puolustavat ilmapuntariaan aggressiivisesti [[Hemuli]]lta, joka yritti ottaa sen. [[Muumilaakson tarinoita|''Muumilaakson tarinoissa'']] Hemuli vie hattivattien ilmapuntarin, jolloin ne kaikki piirittävät teltan missä Muumiperhe ja Hemuli olivat. Muumipeikko palauttaa ilmapuntarin hattivateille ja jo seuraavana aamuna hattivatit ovat jo lähdössä pois, Nuuskamuikkusen mukaan "''jollekkin saarelle, josta kenelläkään ei ole pienintäkään aavistusta''".
 
Hattivatit ovat pituudeltaan suurimmillaan noin puolet muumin pituudesta. Ne ovat valkeita ja suippoja, sienen jalkaa muistuttavia olioita, joilla on kaksi käsivarretonta kättä vartalon sivuilla sekä kaksi silmää. Kaikki hattivatit näyttävät täysin samalta, eikä niiden mahdollisista sukupuolisista eroista ole tietoa. Hattivatit lisääntyvät kasvamalla siemenistä, jotka on kylvettävä juhannusyönä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä= Tove Jansson |Nimeke= Vaarallinen juhannus |Vuosi= 2010 (1954) |Kappale= |Sivu= 70 |Selite= |Julkaisija= WSOY |Tunniste= ISBN 978-951-0-37219-7 }}</ref> Sitä, mistä hattivattien siemenet tulevat, ei muumikirjoissa kerrota. Hattivatit ovat mykkiä ja kuuroja, näkevät huonosti<ref name="TK 58">{{Kirjaviite | Tekijä= Tove Jansson | Nimeke= Taikurin hattu | Julkaisija= WSOY | Vuosi= 2007 | Sivu = 58| Tunniste= ISBN 978-951-0-19576-5 }}</ref> ja ovat hyvin tyhmiä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Tove Jansson | Nimeke= Muumit ja suuri tuhotulva | Julkaisija= WSOY | Vuosi= 2001 | Sivu= 26 | Tunniste= ISBN 951-0-17619-2}}</ref> mutta niiden tuntoaisti on erittäin herkkä,<ref name="TK 58"/> ja niiden kerrotaan ”tuntevan jäsenissään” pyrstötähden kaltaisia luonnonmullistuksia.<ref name="pyrstotahti">{{Kirjaviite | Tekijä= Tove Jansson | Nimeke= Muumipeikko ja pyrstötähti | Julkaisija= WSOY | Vuosi= 1986 | Tunniste= ISBN 951-0-06794-6 }}</ref>. Hattivatit ovat myös siitä kummallisia, etteivät ne nuku tai palele koskaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sirke Happonen | Nimeke =Muumiopas | Vuosi =2012 | Luku = | Sivu =34 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste =ISBN 978-952-222-363-0 }}</ref>