Wikipedia

Ero sivun ”Jugoslavian hajoamissodat” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Jannex (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
27 814 muokkausta
p Kh
Arla (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
39 162 muokkausta
p fix
Rivi 34:
{{Pääartikkeli|[[Slovenian sota]], [[Kroatian sota]]}}
 
Yhdysvallat ja Ey vastustivat etukäteen Slovenian ja Kroatian itsenäistymistä, samoin liittoarmeija ja monet muut Jugoslavian hallinnon instituutiot. Liittovaltion presidenttineuvosto oli halvaantunut ja ainoa voimakas poliittinen toimija oli Slobodan Milosevicin johtama kommunistis-nationalistinen serbiklikki. Liittoparlamentti julisti armeijan estävän tasavaltojen itsenäistymisyritykset. Kroatia ja Slovenia julistautuivat itsenäiseksi [[25. kesäkuuta]] [[1991]],<ref name="TANJUG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tanjug.rs/news/392/two-decades-since-breakup-of-yugoslavia.htm | Nimeke = Two decades since breakup of Yugoslavia | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =24.6.2011 | Julkaisupaikka = Belgrad | Julkaisija = Tanjug | Viitattu =1.2.2013 | Kieli ={{en}} }}</ref>. Liittoarmeija lähetti Kroatiasta panssareita valtaamaan Kroatian raja-asemat ja lentokentät. Suppeahkon sotilasoperaation tarkoituksena oli lähinnä näyttää liittoarmeijan voima. Liittoarmeija valtasikin menestyksellä useimmat raja-asemat. Mutta sloveenit olivat järjestäneet melko tehokkaan aluepuolustuksen, joka nujersi liittoarmeijan joukot monin paikoin jo 28. kesäkuuta. Sloveenit tukkivat panssarien tiet rekoilla sopivissa paikoissa ja saartoivat liittoarmeijan varusmiehiä kasarmeihin. Liittoarmeija vastasi pommittamalla Slovenian radio- ja TV-asemia ja tulittamalla ilmasta<ref>Lautela 1992, s 95</ref> tiesulkuina olevia rekkoja. Serbijohtoisen liittoarmeijan etupäässä varusmiehistä ja ei-serbeistä koostuneelta varusmiehistöltä puuttui halua taistella, ja saarrettujen, huollon puuttessa oleiden yksiköiden sotilaita antautuikin noin 2700. Taistelujen kestäessä alkoi vilkas dilpomatia, joka johtui ensimmäiseen tulitaukoon teoriassa jo 1. heinäkuuta. Taistelut jatkuivat vielä 4. heinäkuuta asti. [[Slovenian sota]] kesti vain vähän aikaa ja aiheutti melko pienet tappiot puolin ja toisin,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-17847681 | Nimeke = Slovenia profile | Selite = | Julkaisu = BBC News | Ajankohta = | Julkaisija = BBC | Viitattu =12.8.2012 | Kieli = {{en}}}}</ref> koska Milošević ei tosissaan halunnut pitää vähäserbistä Sloveniaa osana maataan. Tämän jälkeen Miloševićin kansalliskiihkoinen Serbia alkoi luoda ensin peitetysti, mutta ajan kuluessa yhä avoimemmin [[Suur-Serbia]]a Kroatian alueelle<ref name="Rutanen_1994_41">Rutanen 2002, s. 41</ref>, ajaen kroaatteja Kroatian serbialueilta väkivalloin pois. Franjo Tudjmanin johtamalla Kroatian hallinnolla, varsinkin puolustusministeri [[Gojko Susak]]illa oli osittain kiihkokansallinen asenne serbejä vastaan. Parissa tapauksessa myös äärikroaatit kohdistuivat serbeihin väkivaltaa, mikä kiihdytti konfliktia. Mutta toisaalta Franjo Tudjman horjui sodan ja rauhan välillä koska vähätteli serbien halua taistella Kroatiaa vastaan ja uskoi helppoon rauhanomaiseen ratkaisuun. Osin tämä johtui siitä, että kroaateilta puuttui aseita<ref name="Lautela 1992, s 98"/>.
 
Heinäkuun alussa serbit aloittivat jatkuvan sodan Kroatiassa, jossa he puhdistivat [[Celije]]n kylän ja [[Tenja]]ssa taisteltiin pitkään pienin joukoin, mutta rajusti. Nämä kaksi välikohtausta olivat pieniä myöhempiin taisteluihin verrattuna. Tämän jälkeen serbisissit hyökkäilivät moniin kyliin ajaen ihmisiä pois. Taistelut alkoivat koveta heinäkuun puolivälillä, ja uhriluku ja pakolaisvirta puhdistetusta serbikylistä kasvoi päivä päivältä.
Rivi 62:
Bosnia ja Hertsegovinassa riehuivat [[Arkan]]in kaltaiset serbien sissipäälliköt [[Ratko Mladić]]in komentaman serbiarmeijan tukemana. Serbit valtasivat huhtikuussa 70&nbsp;% Bosnia ja Hertsegovinasta. Muslimien eli [[bosniakit|bosniakkien]] armeija kärsi asepulasta. Milosevic reagoi lännen talouspakotteisiin nimittämällä Yhdysvalloissa asuneen liikemiehen [[Milan Panic]]in tynkä-Jugoslavian pääministeriksi<ref name="RUT16">Rutanen 2002, s 16</ref>.
 
Kesällä 1992 Bosnian kroaatitkin julistautuivat itsehallintoalueeksi, ja saivat jonkun verran aseita Kroatiasta<ref name="LAU100"/>. He alkoivat vallata alueita bosniakeilta, vaikka olivat näiden kanssa virallisesti liitossa serbejä vastaan. Kroaatit aloittivat bosniakkien, usein muslimien etnisen puhdistamisen jo keväällä 1992. Tämän jälkeen oli monia kroaattiien aloittamia kahakoita ja puhdistuksia, joiden ansiosta kroaattivalta levittäytyi bosniaan. Bosniakit alkoivat kostaa vuoden 1992 lopuilla kroaateille.<ref> lähde? </ref>
 
Taktisista syistä Milošević julisti Bosnian serbitasavallan olevan irti Serbiasta, ja sanoutui irti Bosnian väkivaltaisuuksista, mutta salaa auttoi Bosnian serbejä. Länsimaat eivät uskoneet Serbian olevan tietämätön ja erillään Bosnian sodasta. YK alkoi auttaa Bosnia ja Hertsegovinan kroaatteja ja muslimeja jo 1992, mutta kokonaisuutena apu oli melko tehotonta. Serbit muun muassa verottivat saarrettuihin kaupunkeihin vietäviä avustustarvikkeita. Länsimaiden ja YK:n toiminta Bosnia ja Hertsegovinan sodan hillitsemiseksi oli puolinaista ja tehotonta, ja monet rauhaa halunneet länsimaisetkin tuskastuivat kansainvälisten järjestöjen hitaisiin toimiin.
Rivi 91:
Kosovossa toimivat serbipoliisi ja puolisotilaalliset joukot ajoivat satoja tuhansia albaaneja väkivalloin, tappaen ja ryöstäen pois kodeistaan. Serbien kannalta albaanien karkotuksessa oli se hyöty, että se eliminoi pienenkin UÇK:n mahdollisuuden karkotetuilla alueilla, mutta samalla se oli poliittisesti järjetöntä, koska se käänsi maailman mielipiteen serbejä vastaan. NATO:n ilmaiskuilla ei tuntunut pitkään aikaan olevan mitään vaikutusta Jugoslavian armeijaan eikä varsinkaan albaaneihin kohdistuviin karkotuksiin ja veritöihin. UÇK pysyi sodan ajan sotilaallisesti hyvin heikkona. NATO kohdisti hyökkäyksensä serbien infrastruktuuriin tarkoituksenaan vaikeuttaa serbien elämää, ja näin kääntää serbit kapinamielelle hallitustaan vastaan. Ohjuksia osui vahingossa myös pakenevien albaanien niskaan ja serbisiviilikohteisiin. NATO pommitti Serbian yleisradio- ja televisioyhtiön [[Radio-televizija Srbije|Radio-televizija Srbijen]] päärakennusta 23. huhtikuuta 1999, jota muun muassa [[Amnesty International]] piti sotarikoksena, ja 7. toukokuuta Kiinan suurlähetystöä Belgradissa, jota Yhdysvallat itse piti vahinkona. Pommituksessa kuoli kolme kiinalaista toimittajaa ja se aiheutti tuohtumusta Kiinassa.
 
Serbien puolustustahto oli korkealla. He olivat [[ihmiskilpi]]nä muun muassa pitäessään rock-konsertteja silloilla. Serbien propagandasota oli taitavaa: televisiossa näytettiin, miten vanhat mummot tanssivat alas ammutun huippumodernin häivehävittäjä [[F-117]] "Yöhaukan" päällä. Muuten NATO sai tehdä ilmaiskujaan melko vapaasti. Serbit eivät uskaltaneet koneillaan nousta ilmaan, vaan piilottivat lentokoneensa. Osa maailmasta piti NATO:n ilmaiskuja oikeutettuina, osa tuomitsi ne jyrkästi. Osa NATO:n kenraaleistakin oli etukäteen pelännyt serbien kostavan albaaneille NATO:n ilmaiskut. Ajan mittaan ilmaiskut tehosivat. NATO oli [[Persianlahden sota]]a pienemmällä lentomäärällä onnistunut tuhoamaan Jugoslavian serbien armeijan huollon ja taistelumoraaliin. Nyt Jugoslavian ja serbien johtajaa Miloševićia uhkasi NATO-joukkojen maahyökkäys Belgradiin ja Miloševićin kukistaminen. Lopulta Milošević taipui rauhaan ja peruutti albaanien karkotuksen, kun NATO uhkasi hyökätä maajoukoilla Serbiaan.
 
Miloševićin kukistuminen vuoden 2000 lopuilla päätti väkivaltaisimman kauden Serbian historiassa, mutta pienempiä mielenosoituksen ja heikon sissisodan tyyppisiä yhteenottoja eri kansallisuuksien välillä on ollut sen jälkeenkin. Jugoslavian sotarikoksia tutkinut tuomioistuin sai Miloševićin [[Haag]]iin oikeudenkäyntiin, mutta tämä kuoli pitkän oikeudenkäyntiprosessin aikana selliinsä sydänkohtaukseen. Albaanisissit tappoivat ja sieppasivat serbejä Kosovossa jonkin aikaa sodan jälkeenkin. Monia serbien ja muidenkin kansallisuuksien puolella taistelleita sotarikollisia piileskelee yhä. Kosovossa albaanit ovat ajaneet 2000-luvulla serbejä muuttamaan pois maakunnasta. Ajankohtainen aihe vuonna 2007–2008 on Kosovon itsenäistyminen, jota Serbia ei vielä maaliskuun alussa 2008 ollut valmis tunnustamaan. Yhä Serbian äärinationalistit haluavat Kosovon serbeille.
Rivi 101:
 
== Ulkomaiden osuus ==
Sodan uhka oli käsin kosketeltava vuoden 1990 alussa, josta lähtien tilanne paheni koko ajan. Mutta ulkovallat pyrkivät karttamaan ongelman käsittelyä<ref name="LAU105">Lautela 1992, s 105</ref>, ja jo huhtikuussa Viktor Meier, joka oli Frankfurter Allgemeine-lehden Balkan-tuntija, sanoi suoraan että Jugoslaviasta uhkaa tulla Persianlahden sodan lisäksi toinen esimerkki EY:n kyvyttömyydestä nähdä asioita ja toimia niiden mukaan<ref name="LAU105"/>.
Mutta ulkovallat pyrkivät karttamaan ongelman käsittelyä<ref name="LAU105">Lautela 1992, s 105</ref>, ja jo huhtikuussa Viktor Meier, joka oli Frankfurter Allgemeine-lehden Balkan-tuntija, sanoi suoraan että Jugoslaviasta uhkaa tulla Persianlahden sodan lisäksi toinen esimerkki EY:n kyvyttömyydestä nähdä asioita ja toimia niiden mukaan<ref name="LAU105"/>.
 
=== Yhdysvallat ===
Rivi 137 ⟶ 136:
== Sodan jälkeen ==
 
Serbia pyrki sodan jälkeen lähentymään länttä. Moni serbien puolella piti Karadzicia ja Mladicia sankareina. Serbit myös katsoivat maailman syyttävän aiheetta yksin heitä julmista sodista ja niiden aikana tehdyistä veritöistä. Mutta bosniakkien mielestä serbit pakoilivat vastuuta. Kosovo irrottautui 2008 Yk:n tuella. Yhä köyhä Bosnia pysyi sodan jälkeen jaettuna serbien ja muiden alueisiin. Serbit halusivat irrottaa alueensa bosniasta.
 
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Jouni Järvinen & Jouko Lindstedt (toim.) | Nimeke =Itä-Eurooppa matkalla länteen | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisija =Gaudeamus | Tunniste =ISBN 978-952-495-214-9 | www =http://www.gaudeamus.fi/jarvinen-ita-eurooppa/ | www-teksti = Jouni Järvinen & Jouko Lindstedt (toim.): Itä-Eurooppa matkalla länteen| Viitattu =30.5.2012 }}
*{{Kirjaviite| Tekijä= Rutanen, Reijo | Nimeke= Serbia - Euroopan sairain mies | Julkaisija= Gaudeamus | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-662-869-9 }}
*''Yugoslavia's bloody collapse - causes, course and consequences'', Christopher Bennett, Hurst & Company 1995
Rivi 161 ⟶ 160:
* {{Kirjaviite| Tekijä=Gutman Roy | Nimeke = Kansanmurhan todistaja - raportti etnisistä puhdistuksista Bosniassa | Julkaisija =Like 1993, ISBN 951-578-160-4 }}
* {{Kirjaviite| Tekijä=Johnstone Diana | Nimeke =Nato ja Jugoslavia – narrien ristiretki | Julkaisija =Like 2007, ISBN 978-952-0100216}}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Itä-Eurooppa matkalla länteen - itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin historiaa ja politiikkaa | Tekijä= Jouni Järvinen & Jouko Lindstedt (toim.) | Julkaisija = Gaudeamus 2011 Helsinki University Press, Tallinna Raamatutrukikoda 2011, ISBN 978-952-495-214-9 , http://www.haudeamus.fi}}
* {{Kirjaviite| Tekijä= Kaldor Mary | Nimeke =Uudet ja vanhat sodat | Julkaisija =Kustannus Oy Taifuuni 2001, Tallinna 2001, ISBN 951-881-078-7, Riikka Taipale (suom.), http://www.taifuuni.com}}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Balkan kolkuttaa Euroopan omaatuntoa | Tekijä=Karjalainen Erkki ja Raija Virta | Julkaisija =Opinion Jyväskylä Helsinki 2000, Gummerus kirjapaino Oy Saarijärvi 2000, ISBN 951-20-5684-4 }}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Balkanilla palaa! - elämää kriisin keskellä | Tekijä= Korpiaho Martti (toim.) | Julkaisija =Perussanoma Oy 1993, Kirjapaino Raamattutalo Oy Pieksämäki 1993, ISBN 951-888-182-2 }}
* {{Kirjaviite| Tekijä=Lautela Yrjö ja Jyrki Palo | Nimeke =Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut | Julkaisija = VAPK-Kustannus 1992, ISBN 9513709566 }}
* {{Kirjaviite| Tekijä=Lensu Terttu | Nimeke =Marijan hiljainen sota | Julkaisija =WSOY 2000, WS Bookwell Oy Juva | Vuosi =2000 | Tunniste = ISBN 951-0-24361-2}}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Balkanin palapeli | Tekijä=Lodenius Peter (toim.) | Julkaisija =Suomen rauhanliitto 1996, Pax-Kirja, Invapaino Helsinki 1996, ISBN 951-9193-41-3}}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Slovenian historia | Tekijä=Prunk Janko | Julkaisija =Kirja-Aurora 2004, ISBN 951-29-2678-4 }}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Balkan 2000 - näkökulmia ja taustoja Kaakkois-Euroopan nykytilanteelle | Tekijä=Saarikoski , Vesa (toim.) | Julkaisija =Turun Yliopiston poliittisen historian tutkimuksia 17, Abo Academis Tryckeri Turku 1999, ISSN 1238-9420, ISBN 951-29-1414-X }}
* {{Kirjaviite| Nimeke=Suomalaisten kovat paikat - Länsi-Balkan 1992-2008 | Tekijä=Suomalainen Nina ja Jyrki Karvinen (toim.) | Julkaisija = Huutomerkki numero 408, Tammi 2008, ISBN 978-951-31-4395-4 }}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Titon perintö ja perilliset | Tekijä=Valta Raija & Erkki Karjalainen | Julkaisija = Tammi Helsinki 1980 951-30-5116-1 (sid.), ISBN 978-951-30-5116-7}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavian_hajoamissodat”