Ero sivun ”Waldemar Churberg” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
Churberg erosi [[Suomalainen puolue|suomalaisesta puolueesta]], kun hänen pyrkimyksensä puoluetta johtaneen [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen|Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen]] syrjäyttämiseksi ei onnistunut. Samoihin aikoihin myös Churbergin 1877 alkanut ja 13 vuotta kestänyt avioliitto kokkolalaisen Constance Björkmanin kanssa päättyi eroon. Churberg piti vanhaa perhetuttavaansa, rikosoikeuden professori [[Jaakko Forsman]]ia syyllisenä näihin vastoinkäymisiin. [[28. marraskuuta]] [[1889]] hän ampui Forsmania kohti kuusi laukausta [[Helsingin yliopisto]]n päärakennuksen edustalla, kun tämä oli menossa luennolle. Forsmaniin osui kaksi luotia. Churberg ilmoittautui itse poliisilaitokselle, jotta saisi ansaitsemansa rangaistuksen.
 
Forsman selvisi murhayrityksestä vain kahden viikon sairaalahoidolla. Churberg ei huolinut puolustusasianajajaa, koska epäili heitä Forsmanin kätyreiksi, vaan ajoi itse omaa asiaansa oikeudessa. Helsingin [[raastuvanoikeus]] tuomitsi hänet määräämättömäksi ajaksi [[Lapinlahden sairaala|Lapinlahden mielisairaala]]an. Muutaman kuukauden jälkeen hänet siirrettiin [[Käkisalmi|Käkisalmelle]] parantumattomien rikosvankien mielisairaalaan. Lukuisista anomuksista huolimatta Churberg pääsi vapaaksi sairaalasta vasta syksyllä 1894 ja tällöinkin hänen täytyi muuttaa ulkomaille ja pysyä siellä vähintään kaksi vuotta. Karkotusaika venyi kuitenkin 20 vuodeksipitkäksi, sillä Churberg ei saanut lupaa palata Suomeen useiden hermotautispesialistien myönteisistä lausunnoista huolimatta. Hän vietti karkotusaikansa muun muassa [[Ruotsi]]ssa ja [[Norja]]ssa. 1902-1913 hän julkaisi viisiosaisen teossarjan Suomen oikeuslaitosta vastaan, lentokirjasessa vuonna 1910 hän asettui puolustamaan [[Sortovuodet|Venäjän sortotoimia]] Suomea vastaan. Kuitenkin syksyllä 1912 lääkintöhallitus totesi, ettei Churbergiä enää voitu pitää "yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä" ja salli tämän oleskella maassa. Myöhemmin samana vuonna sekä Helsingin kaupungin holhouslautakunta että Helsingin raastuvanoikeus vapauttivat Churbergin holhouksen alaisuudesta. Churbergia avusti oikeudessa kuuluisa naisasianajaja Agnes Lundell.
 
[[Santeri Ivalo]] käytti Churbergin tapausta vapaasti romaaninsa ''Aikansa lapsipuoli'' (1895) aiheena. Churberg testamenttasi omat ja sisarensa Fanny Churbergin jälkeenjättämät taidekokoelmat [[Suomen Taideyhdistys|Suomen Taideyhdistykselle]], joka peri myös hänen muun omaisuutensa. Hän lahjoitti kuitenkin testamentissaan myös [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]lle 100 000 markan rahasumman suomen kielen [[synonyymi]]sanakirjan tekoa varten.