Avaa päävalikko

Muutokset

1 merkki poistettu ,  3 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[[Kuva:JNA offensive plan 1991.jpg|thumb|230px|Jugoslavian liittoarmeijan operaatiosuunnitelma vuodelta 1991]]
 
Liittoarmeijan edustaja Andrija Raseta ilmaisi huolensa kasarmeihin jääneiden sotilaiden puolesta, ja niinpä liittoarmeija voimisti sotaansa Kroatiaa vastaan. Liittoarmeijan lentokoneet alkoivat pommittaa Kroatian kaupunkeja, mm. Zagrebia 15. syyskuuta<ref>Vihervuori 1999, s 195, 198</ref>. ZagrebisaZagrebissa oli serbien sala-ampujia<ref>Vihervuori 1999, s 198</ref>. Tuđman vaihtoi puolustusministeriksi kovan linjan Gojko Susakin<ref>Vihervuori 1999, s 199</ref>. 17. syyskuuta yö, jolloin käynnissä olivat Igalon neuvottelut, oli pahin Zagrebissa<ref>Vihervuori 1999, s 200</ref>, liittoarmeija mm. ampui kasarmista kohti Zagrebin keskustaa<ref name="vihervuori201">Vihervuori 1999, s 201</ref>. Igalon tulitauko vain kiihdytti taisteluja<ref name="vihervuori201"/>.
 
Kroatia ilmoitti 21. syyskuuta 1991, että Jugoslavian liittohallitus ei edusta sitä, mutta liittohallituksen kroaatit eivät suostuneet eroamaan<ref name="vihervuori201"/>. Saman päivän iltana Jugoslavian puolustusministeri uhosi televisiossa totaalista sotaa, mutta ilmoitti tulitauoztatulitauosta jo seuraavana päivänä<ref>Vihervuori 1999, s 202</ref>. Ensi kertaa Serbian johto ja liittoarmeija olivat mukana tulitauossa, mutta serbisissit eivät<ref name="vihervuori201"/>.
 
Hyökkäysten tavoitteena oli todennäköisesti halkaista Kroatia kahtia, pakottaa maan johto antautumaan ja muodostaa näin uudestaan Jugoslavian liittovaltio.<ref>Bjelajac, Žunec, s. 20.</ref> Liittoarmeijan hyökkäykset Itä-[[Slavonia]]ssa alkoivat 20. syyskuuta ja pian sen jälkeen myös Länsi-Slavoniassa. Serbijoukot hyökkäsivät myös [[Zadar]]in 16. syyskuuta ja [[Dubrovnikin piiritys|piirittivät Dubrovnikin]] 1. lokakuuta. Kroaatit olivat lähinnä puolustuskannalla, mutta saivat myös voittoja muun muassa Länsi-Slavoniassa.<ref>Bjelajac, Žunec, s. 22.</ref>
Lopulta länsivallat alkoivat salaa tukea Kroatiaa, koska pelkäsivät [[Venäjä|venäläisten]] laajentavan valtaansa [[Balkan]]illa. Serbithän ovat olleet pitkään Venäjän liittolaiskansa.
 
Kroaatit aloittivat täysin yllättäen 1. toukokuuta 1995 [[operaatio Salaman]]. Kroaattiarmeija hyökkäsi Länsi-Slavoniassa serbien 18. armeijakunnan kimppuun, mikä aiheutti [[Krajinan serbitasavalta|Krajinan serbitasavallan]] asevoimissa lähes paniikkiinpaniikin. Voittoisa operaatio oli yksi sodan nopeimmista, ja 4. toukokuuta mennessä noin 1&nbsp;500 serbisotilasta oli antautunut. Samalla ainakin puolet Länsi-Slavonian serbiasukkaista oli paennut alueelta. Krajinan presidentti [[Milan Martić]] ei pystynyt tukemaan joukkojaan, mutta hän määräsi kostona 2.–3. toukokuuta toteutetut raketti-iskut [[Zagreb]]iin.<ref>Bjelajac, Žunec, s. 31.</ref>
 
Kroaattien tekemä suurhyökkäys [[operaatio Myrsky]] elokuussa 1995 työnsi serbi- ja liittoarmeijan joukot maasta ja lopetti Kroatian ja [[Bosnian sota|Bosnian sodat]].
Rekisteröitymätön käyttäjä