Ero sivun ”Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lyhenteestä; korjattu lehden nimi oikeaksi kahden vuoden takaisen IP-vandalismin jäljiltä
Ei ollut SNS eikä ns. SNS I; Soihtua julkaisi Akateeminen Sosialistiseura (ASS), mutta SNRYS:n jäsenlehti oli Kansan Sanomat.
Rivi 1:
{{Yhdistys
| yhdistyksen_nimi = Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura
| perustettu = toukokuu 1940
| kuva =
| toimiala = kirjallisuuden julkaiseminen ja kokouksien, juhlien ja esitelmätilaisuuksien järjestäminen
| yhdistyksen_logo =
| puheenjohtaja = Mauri Ryömä
| logon_koko =
| kotipaikka = Helsinki
| perustettu = toukokuu 1940
| jäsenlehti = Kansan = SoihtuSanomat
| toimiala = Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantaminen
| jäsenmäärä = n. 35000-40000
| puheenjohtaja = Mauri Ryömä
| huomautukset = lakkautettiin joulukuussa 1940
| toiminnanjohtaja =
| toiminnanjohtajan-nimike =
| kotipaikka = Helsinki
| hallitus =
| hallituksen-nimike =
| kotisivu =
| jäsenlehti = Soihtu
| jäsenmäärä = n. 35000-40000
| huomautukset = '''Lakkautus''' oikeuden päätös 23. joulukuuta 1940, toiminnan lopettaminen 29. tammikuuta 1941
}}
[[Tiedosto:MauriRyoma-ElviSinervo.jpg|thumb|250px|Mauri Ryömä ja hänen puolisonsa [[Elvi Sinervo]] 1950-luvulla.]]
 
[[Tiedostokuva: MauriRyoma-ElviSinervo.jpg|250 px|thumb|250px|Mauri Ryömä ja hänen puolisonsa [[Elvi Sinervo]] 1950-luvulla.]]
'''Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura''' ('''SNS''', myöhemmässä kirjallisuudessa myös ''SNS I'') oli [[talvisota|talvisodan]] jälkeen, [[välirauha]]n aikana toukokuun loppupuolella 1940 perustettu suomalainen järjestö. Toiminta-ajatuksena oli ''kirjallisuuden julkaiseminen ja kokouksien, juhlien ja esitelmätilaisuuksien järjestäminen''. Seuran yhtenä perustajajäsenenä oli [[Mauri Ryömä]], joka oli myös koko seuran olemassaolon ajan sen puheenjohtajana. Varapuheenjohtajana toimi [[Lauri Vilenius]]. Seura ajoi Suomen ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suhteiden parantamista. Jäsenmäärä nousi melkein heti perustamisen jälkeen yli 35&nbsp;000 jäseneen, ja organisaatio käsitti kaiken kaikkiaan noin 115 paikallisjärjestöä. Osaa sen jäsenistöä pidettiin kommunistien myötäilijöinä tai he olivat lakkautetun kommunistipuolueen entisiä jäseniä. Seura joutui heti perustamisen jälkeen, Suomen ja Neuvostoliiton väliseksi sisä-ja ulkopolitiikan välikappaleeksi, joko tahallaan tai tahtomattaan.<ref name="Upton s. 124-165">Upton s. 124-165</ref><ref name="Lundin s. 141-146">Lundin s. 141-146 </ref>
 
'''Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura''' ('''SNS''', myöhemmässä kirjallisuudessa myös ''SNS I''SNRYS) oli [[talvisota|talvisodan]] jälkeen, [[välirauha]]n aikana toukokuun loppupuolella 1940 perustettu suomalainen järjestö. Toiminta-ajatuksena oli ''kirjallisuuden julkaiseminen ja kokouksien, juhlien ja esitelmätilaisuuksien järjestäminen''. Seuran yhtenä perustajajäsenenä oli [[Mauri Ryömä]], joka oli myös koko seuran olemassaolon ajan sen puheenjohtajana. Varapuheenjohtajana toimi [[Lauri Vilenius]]. Seura ajoi Suomen ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suhteiden parantamista. Jäsenmäärä nousi melkein heti perustamisen jälkeen yli 35&nbsp;000 jäseneen, ja organisaatio käsitti kaiken kaikkiaan noin 115 paikallisjärjestöä. Osaa sen jäsenistöä pidettiin kommunistien myötäilijöinä tai he olivat lakkautetun kommunistipuolueen entisiä jäseniä. Seura joutui heti perustamisen jälkeen, Suomen ja Neuvostoliiton väliseksi sisä-ja ulkopolitiikan välikappaleeksi, joko tahallaan tai tahtomattaan.<ref name="Upton s. 124-165">Upton s. 124-165</ref><ref name="Lundin s. 141-146">Lundin s. 141-146 </ref>
{{sitaatti2|right| Sensijaan, että hallitus olisi työskennellyt Suomen ja NL:n suhteiden saattamiseksi luottamukselliselle ja ystävälliselle kannalle, se päinvastoin yrittää jarruttaa tällaista kansamme elinetujen mukaista kehitystä...valtiovallan kontrolloiman sanomalehdistön kirjoittelu on edelleen NL:n kohtaan vihamielistä, mutta samaan aikaan pyritään estämään näiden maiden ystävällisiä suhteita kannattavan laajan kansalaismielipiteen julkisuuteen pääsyä ...| SNS:n lähettämä kirje eduskunnan puhemiehelle 26. kesäkuuta 1940.<ref name="Upton s. 124-165" />}}
 
{{sitaatti2|right| Sensijaan, että hallitus olisi työskennellyt Suomen ja NL:n suhteiden saattamiseksi luottamukselliselle ja ystävälliselle kannalle, se päinvastoin yrittää jarruttaa tällaista kansamme elinetujen mukaista kehitystä...valtiovallan kontrolloiman sanomalehdistön kirjoittelu on edelleen NL:n kohtaan vihamielistä, mutta samaan aikaan pyritään estämään näiden maiden ystävällisiä suhteita kannattavan laajan kansalaismielipiteen julkisuuteen pääsyä ...| SNSSNRYS:n lähettämä kirje eduskunnan puhemiehelle 26. kesäkuuta 1940.<ref name="Upton s. 124-165" />}}
Seura hyökkäsi voimakkaasti hallitusta sekä erityisesti [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraatteja]] puoluetta ja sen vaikutusvaltaisinta henkilöä [[Väinö Tanner]]ia vastaan. Eräässä kokouksessa Tanner vastasi hyökkäyksiin: [järjestö on] "selvästi kommunistinen yhdistys" "[[viides kolonna]], joka pyrkii elämään Venäjän leveän selän takana" ja vaati samalla seuran kieltämistä.<ref name="Upton s. 124-165" /><ref name="Lundin s. 141-146" /> Neuvostoliiton ohjailua osoitti myös se, että Neuvostoliittoon ei vastineeksi perustettu ''Neuvostoliiton ja Suomen rauhan ja ystävyyden seuraa'', toisin kuin [[jatkosota|jatkosodan]] jälkeen Neuvostoliitto-Suomi-Seura [[Suomi-Neuvostoliitto-Seura]]n vastineeksi. Suomen hallitus ei uskaltanut lakkauttaa seuraa, koska se nautti Neuvostoliiton luottamusta. Sosiaalidemokraattien puoluejohto kielsi melkein heti puolueen äänenkannattajia julkaisemasta mitään seuran eri tapahtumista, ja samoin kiellettiin tapahtumien järjestäminen puolueen omistamissa tiloissa. Talvisodan jälkeen oli yhä voimassa lehdistösensuuri, jonka avulla myös seuran julkaisemia lehtiä voitiin kieltää ja uutisia sensuroida tarvittaessa, ja niin myös tapahtui aika ajoin. Seuran julkaiseman lehden [[Soihtu (opiskelijalehti)|Soihdun]] ensimmäinen erikoisnumero ja muissa numeroissa julkaistuja yksittäisiä uutisia kiellettiin. SNS:n ilmoituksia muissa ilmestyvissä lehdissä sensuroitiin samaan aikaan.<ref name="Upton s. 124-165" /><ref name="Lundin s. 141-146" /> Syyskuussa lakkautettiin [[Kansan Sanomat]] kahden ilmestymiskerran jälkeen.<ref name="Lundin s. 141-146" />
 
Seura hyökkäsi voimakkaasti hallitusta sekä erityisesti [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraatteja]] puoluetta ja sen vaikutusvaltaisinta henkilöä [[Väinö Tanner]]ia vastaan. Eräässä kokouksessa Tanner vastasi hyökkäyksiin: [järjestö on] "selvästi kommunistinen yhdistys" "[[viides kolonna]], joka pyrkii elämään Venäjän leveän selän takana" ja vaati samalla seuran kieltämistä.<ref name="Upton s. 124-165" /><ref name="Lundin s. 141-146" /> Neuvostoliiton ohjailua osoitti myös se, että Neuvostoliittoon ei vastineeksi perustettu ''Neuvostoliiton ja Suomen rauhan ja ystävyyden seuraa'', toisin kuin [[jatkosota|jatkosodan]] jälkeen Neuvostoliitto-Suomi-Seura [[Suomi-Neuvostoliitto-Seura]]n vastineeksi. Suomen hallitus ei uskaltanut lakkauttaa seuraa, koska se nautti Neuvostoliiton luottamusta. Sosiaalidemokraattien puoluejohto kielsi melkein heti puolueen äänenkannattajia julkaisemasta mitään seuran eri tapahtumista, ja samoin kiellettiin tapahtumien järjestäminen puolueen omistamissa tiloissa. Talvisodan jälkeen oli yhä voimassa lehdistösensuuri, jonka avulla myös seuran julkaisemia lehtiä voitiin kieltää ja uutisia sensuroida tarvittaessa, ja niin myös tapahtui aika ajoin. SeuranSeuraa julkaisemanlähellä lehdenolleen, [[Akateemisen Sosialistiseura]]n julkaiseman [[Soihtu (opiskelijalehti)|SoihdunSoihtu]] ensimmäinen-lehden erikoisnumero ja muissa numeroissa julkaistuja yksittäisiä uutisia kiellettiin. SNSSNRYS:n ilmoituksia muissa ilmestyvissä lehdissä sensuroitiin samaan aikaan.<ref name="Upton s. 124-165" /><ref name="Lundin s. 141-146" /> Syyskuussa lakkautettiin [[Kansan Sanomat]] kahden ilmestymiskerran jälkeen.<ref name="Lundin s. 141-146" />
[[File:Hakaniemi 1948.jpg|thumb|260px|Kuva on otettu mahdollisesti SNS:n Helsingissä järjestämästä mielenosoituksesta kesällä 1940.]]
 
[[File:Hakaniemi 1948.jpg|thumb|260px|Kuva on otettu mahdollisesti SNSSNRYS:n Helsingissä järjestämästä mielenosoituksesta kesällä 1940.]]
Seuran jäseniltä kiellettiin kokoontumisia eri perusteilla. Näiden toimenpiteiden vuoksi{{kenen mukaan|2.2.2014}} seura otti hyvin kriittisen kannan muun muassa hallituksen toimintaan. Seuran johto otti yhteyttä silloiseen eduskunnan puhemieheen kirjeellä, jossa arvosteltiin vallassa olevan hallituksen kykyä hoitaa Neuvostoliiton ja Suomen välisiä suhteita ja lehdistön sensuuria. Kirjeessä vaadittiin myös hallituksen vaihtamista sellaiseen, joka pystyisi vaalimaan ystävällisempiä suhteita Neuvostoliittoon.<ref name="Lundin s. 141-146" /><ref name="Upton s. 124-165" /> Seuran johto lähetti onnittelusähkeitä uusille neuvostotasavalloille. Samaan aikaan seuran viralliset lehdet iloitsivat kirjoituksissaan Baltian maiden tapahtumista. Myös paikallisissa kokoontumisissa kuultiin uhkaavia kannustushuutoja ”Eläköön Neuvosto-Suomi”, ”Parin viikon perästä näytämme mihin pystymme”.<ref name="Upton s. 124-165" /> Yleislinjana seuran kokouksissa pidetyissä puheissa ja esitelmissä oli, että Suomen olisi syytä alistua [[Baltian maat|Baltian maiden]] tavoin, koska Neuvostoliitto joka tapauksessa ennen pitkää tulisi miehittämään Suomen. [[Valtiollinen poliisi|Valtiollisen poliisin]] raportin mukaan eräs seuran toimihenkilö oli elokuun alussa 1940 ennustanut Neuvostoliiton miehittävän Suomen tärkeimmät kohteet, muun muassa rautateiden solmukohdat, parin viikon kuluttua, koska sen olisi turvattava joukkojensa kauttakulku [[Hangon vuokra-alue|Hankoon]] [[sabotaasi]]n uhan vuoksi: ”Voi melkein sanoa, että moni paikkakunta on miehitetty silloin kun ihmiset heräävät. – – – Nyt on myöskin suurin piirtein varmuus siitä, etteivät lahtarit ja niiden kätyrit pääse maasta karkuun.”<ref> Paasikivi 1959, s. 65.</ref>
 
Rivi 38 ⟶ 31:
{{sitaatti2|right|Yhdistyksen toiminta on omiaan vaikeuttamaan ja vaarantamaan ystävällisten suhteiden voimassa pitämistä ja niiden kehittämistä Suomen ja Neuvostoliiton kesken, sekä että yhdistys todellisuudessa on tarkoitettu toiminaan vastoin lakia ja hyviä tapoja.| Helsingin [[Raastuvanoikeus|raastuvanoikeuden]] päätös 23.joulukuuta 1940 <ref name="Lundin s. 141-146" />}}
 
Suomen silloisen Moskovan-lähettilään [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] mukaan Neuvostoliitto otti Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran heti suojelukseensa. Neuvostoliiton viralliset sanomalehdet [[Pravda]] ja [[Izvestija]] julkaisivat hänen mukaansa toistuvasti, joskus jopa päivittäin, väritettyjä, joskus aivan vääriäkin [[TASSTass]]in uutisia mielenosoituksista ja mellakoista, joita seuran järjestämien tilaisuuksien yhteydessä oli esiintynyt. Neuvostoliiton ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov]] otti seuran ensimmäisen kerran puheeksi tavatessaan Paasikiven 24. heinäkuuta 1940. Molotov syytti Pravdan ja Izvestijan kirjoituksiin viitaten Suomen hallituksen ministereitä, erityisesti silloista kansanhuoltoministeriä Väinö Tanneria, vihamielisestä asenteesta seuraa kohtaan.<ref>Paasikivi 1959, s. 65–66.</ref> Uudessa tapaamisessa Paasikiven kanssa elokuun alussa Molotov toisti syytöksensä Tanneria kohtaan viitattuaan TASSinTassin uutisiin ”Suomen–Neuvostoliiton ystävyysseuran vainoamisesta” ja katsoi, ettei Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantamiseksi ollut tehtävissä mitään niin kauan kuin Tanner oli ministerinä. Vastauksessaan Paasikivi vakuutti Suomen kansan ja hallituksen tahtovan hyviä suhteita Neuvostoliittoon, mutta katsoi seuran jäsenten esiintymisen aiheuttavan vakavia epäilyjä sen tavoitteista. Molotov puolestaan sysäsi syyn vallankumousta ja miehitystä enteilevistä puheista yksittäisten provokaattorien niskoille.<ref> Paasikivi 1959, s. 68–69.</ref>
 
Seuran toiminta tyrehtyi syksyn 1940 aikana. [[Max Jakobson]]in mukaan tämä johtui paitsi Suomen viranomaisten toimenpiteistä, myös Neuvostoliiton asenteesta. Suomi ja [[natsi-kansallissosialistinen Saksa|Saksa]] solmivat saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimuksen syyskuussa 1940, mikä vaikutti välittömästi Neuvostoliiton suhtautumiseen Suomeen. Oireellista oli, että neuvostolehdistö lakkasi kirjoittamasta seuran toiminnasta ja ylipäänsä Suomen sisäisistä oloista elokuun lopulla 1940 eikä ulkoministeri Molotov enää ottanut seuraa puheeksi keskusteluissaan Suomen Moskovan-lähettilään Paasikiven kanssa.<ref>Max Jakobson: ''Väkivallan vuodet'', s. 316–317. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-13369-1.</ref> Muistelmissaan Paasikivi on arvellut Neuvostoliiton antaneen seuralle ohjeet vähemmän mielenosoitukselliseen esiintymiseen havaittuaan, ettei Suomen kansaa ollut mahdollista murtaa sisältäpäin.<ref> Paasikivi 1959, s. 83.</ref>
 
Helsingin [[raastuvanoikeus]] julisti järjestön laittomaksi 23. joulukuuta 1940<ref name="Lundin s. 141-146" /> ja se lopetti toimintansa 29. tammikuuta 1941.<ref>Ensio Siilasvuo (toim.): ''Jatkosota-kronikka'', s. 6. Jyväskylä: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3661-4.</ref> [[Turun hovioikeus]] piti 7. huhtikuuta 1941 antamallaan tuomiolla voimassa raastuvanoikeuden päätöksen ja [[Korkein oikeus]] vahvisti sen 31. lokakuuta 1941.<ref> ''Jatkosota-kronikka'', s. 7.</ref>