Ero sivun ”Johan Henrik Hästesko” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Johan Henrik Hästesko oli Savon rykmentin luutnantin Gustaf Hästeskon poika Mikkelistä. Hästesko osallistui [[Pommerin sota]]an ([[1757]]–[[1762]]). Hän tuli kapteeniksi Savon jääkärirykmenttiin [[1770]], siirtyi Turun jalkaväkirykmenttiin 1774 ja nimitettiin everstiksi ja rykementin päälliköksi 1787.
 
Historiaan Hästesko on jäänyt yhtenä [[Venäjä]]n keisarinnalle [[Katariina II]]:lle [[9. elokuuta]] [[1788]] lähetetyn ns. [[LiikalanLiikkalan kirje|LiikalanLiikkalan nootin]] allekirjoittajista.
 
LiikalanLiikkalan sotaleirissä kirjoitetussa kirjeessä upseerit kertovat huomanneensa, että aloitettu sota on Ruotsin kannalta oikeudeton. Kirjoittajat toivoivat Ruotsin ja Venäjän naapurisopua ja esittivät, että tämän edistämiseksi Venäjä luovuttaisi Ruotsille [[Turun rauha]]ssa saamansa ns. [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] alueen Kaakkois-Suomesta. Rauhantahtoaan vakuuttaakseen upseerit olivat jo vetäneet joukkonsa Ruotsin puolelle rajaa.
 
Hästesko pidätettiin 1789 osallisuudesta kapinaan. Hänet siirrettiin Tukholmaan sotaylioikeuden tuomittavaksi. Hästesko tuomittiin kuolemaan ja hänen teloitettiin 8. syyskuuta 1790 Tukholman Ladugårdslandstorgetilla.
 
LiikalanLiikkalan nootin allekirjoittivat: Karl Gustaf Armfelt, kenraalimajuri; Seb. von Otter, eversti; J.H. Hästesko, eversti; P. af Enehjelm, kevyen jalkaväen pataljoonan päällikkö; Otto Klingspor, everstiluutnantti; Karl H.Klick, yliadjutantti sekä G. von Kothen, ratsuväen päällikkö. Kirjettä lähti viemää keisarinnalle majuri J. A. Jägerhorn.
 
Vaikka Liikkalan nootin allekirjoittajista useita tuomittiin kuolemaan, oli Hästesko ainoa, joka todella teloitettiin.
 
Kuningas Kustaa III sai tietää LiikalanLiikkalan kirjeestä heti tuoreeltaan. Hän vaati komentaja Armfeltia kirjoittamaan kuninkaalleen uskollisuuden valan ja keräämään siihen upseereiltaan allekirjoituksen, jolla nämä lupaavat taistella vaikka viimeiseen mieheen. Valakirje syntyi, mutta se ei ollut aivan kuninkaan toivoma. Ns. [[Anjalan liitto]]kirjeessä 113 upseeria kyllä vakuuttaa uskollisuuttaan, mutta he myös puolustavat ns. Liikkalan miehiä ja vaativat mm. rauhaa, valtiopäivien koollekutsumista ja armeijan kotiuttamista.
 
== Lähteitä ==
* Mäntylä Ilkka, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen, WSOY 1987
* [http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/17_ajankuvia_tapahtumista_ja_ilmioista/16_liikkalan_nootti/ Mikkelin kaupunki: LiikalanLiikkalan nootti]
 
== Aiheesta muualla ==