Ero sivun ”Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura” versioiden välillä

lyhenteestä; korjattu lehden nimi oikeaksi kahden vuoden takaisen IP-vandalismin jäljiltä
(lyhenteestä; korjattu lehden nimi oikeaksi kahden vuoden takaisen IP-vandalismin jäljiltä)
{{Yhdistys
| yhdistyksen_nimi = Suomen-Neuvostoliiton Rauhanrauhan ja Ystävyydenystävyyden Seuraseura
| kuva =
| yhdistyksen_logo =
[[Tiedosto:MauriRyoma-ElviSinervo.jpg|thumb|250px|Mauri Ryömä ja hänen puolisonsa [[Elvi Sinervo]] 1950-luvulla.]]
 
'''Suomen-Neuvostoliiton Rauhanrauhan ja Ystävyydenystävyyden Seuraseura''' ('''SNS''', myöhemmässä kirjallisuudessa myös ''SNS I'') oli [[talvisota|talvisodan]] jälkeen, [[välirauha]]n aikana toukokuun loppupuolella 1940 perustettu suomalainen järjestö. Toiminta-ajatuksena oli ''kirjallisuuden julkaiseminen ja kokouksien, juhlien ja esitelmätilaisuuksien järjestäminen''. Seuran yhtenä perustajajäsenenä oli [[Mauri Ryömä]], joka oli myös koko seuran olemassaolon ajan sen puheenjohtajana. Varapuheenjohtajana toimi [[Lauri Vilenius]]. Seura ajoi Suomen ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suhteiden parantamista. Jäsenmäärä nousi melkein heti perustamisen jälkeen yli 35&nbsp;000 jäseneen, ja organisaatio käsitti kaiken kaikkiaan noin 115 paikallisjärjestöä. Osaa sen jäsenistöä pidettiin kommunistien myötäilijöinä tai he olivat lakkautetun kommunistipuolueen entisiä jäseniä. Seura joutui heti perustamisen jälkeen, Suomen ja Neuvostoliiton väliseksi sisä-ja ulkopolitiikan välikappaleeksi, joko tahallaan tai tahtomattaan.<ref name="Upton s. 124-165">Upton s. 124-165</ref><ref name="Lundin s. 141-146">Lundin s. 141-146 </ref>
 
{{sitaatti2|right| Sensijaan, että hallitus olisi työskennellyt Suomen ja NL:n suhteiden saattamiseksi luottamukselliselle ja ystävälliselle kannalle, se päinvastoin yrittää jarruttaa tällaista kansamme elinetujen mukaista kehitystä...valtiovallan kontrolloiman sanomalehdistön kirjoittelu on edelleen NL:n kohtaan vihamielistä, mutta samaan aikaan pyritään estämään näiden maiden ystävällisiä suhteita kannattavan laajan kansalaismielipiteen julkisuuteen pääsyä ...| SNS:n lähettämä kirje eduskunnan puhemiehelle 26. kesäkuuta 1940.<ref name="Upton s. 124-165" />}}
 
Seura hyökkäsi voimakkaasti hallitusta sekä erityisesti [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraatteja]] puoluetta ja sen vaikutusvaltaisinta henkilöä [[Väinö Tanner]]ia vastaan. Eräässä kokouksessa Tanner vastasi hyökkäyksiin: [järjestö on] "selvästi kommunistinen yhdistys" "[[viides kolonna]], joka pyrkii elämään Venäjän leveän selän takana" ja vaati samalla seuran kieltämistä.<ref name="Upton s. 124-165" /><ref name="Lundin s. 141-146" /> Neuvostoliiton ohjailua osoitti myös se, että Neuvostoliittoon ei vastineeksi perustettu ''Neuvostoliiton ja Suomen rauhan ja ystävyyden seuraa'', toisin kuin [[jatkosota|jatkosodan]] jälkeen Neuvostoliitto-Suomi-Seura [[Suomi-Neuvostoliitto-Seura]]n vastineeksi. Suomen hallitus ei uskaltanut lakkauttaa seuraa, koska se nautti Neuvostoliiton luottamusta. Sosiaalidemokraattien puoluejohto kielsi melkein heti puolueen äänenkannattajia julkaisemasta mitään seuran eri tapahtumista, ja samoin kiellettiin tapahtumien järjestäminen puolueen omistamissa tiloissa. Talvisodan jälkeen oli yhä voimassa lehdistösensuuri, jonka avulla myös seuran julkaisemia lehtiä voitiin kieltää ja uutisia sensuroida tarvittaessa, ja niin myös tapahtui aika ajoin. Seuran julkaiseman lehden [[Soihtu (opiskelijalehti)|Soihdun]] ensimmäinen erikoisnumero ja muissa numeroissa julkaistuja yksittäisiä uutisia kiellettiin. SNS:n ilmoituksia muissa ilmestyvissä lehdissä sensuroitiin samaan aikaan.<ref name="Upton s. 124-165" /><ref name="Lundin s. 141-146" /> Syyskuussa lakkautettiin [[Työkansan Sanomat (1940)|TyökansanKansan Sanomat]] kahden ilmestymiskerran jälkeen.<ref name="Lundin s. 141-146" />
 
[[File:Hakaniemi 1948.jpg|thumb|260px|Kuva on otettu mahdollisesti SNS:n Helsingissä järjestämästä mielenosoituksesta kesällä 1940.]]
Seura järjesti myös mielenosoituksia, jotka ajoittain muuttuivat mellakoiksi muun muassa [[Helsinki|Helsingissä]], jonka aikana syttyi tulipalo. Myös mielenosoittajien päälle suihkutettiin vettä. Pari päivää myöhemmin pidettiin mielenosoitus Turussa, ja sen aikana poliisi joutui turvautumaan aseisiin saadakseen mielenosoituksen loppumaan.<ref>Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot, WSOY, 1994, s. 249 </ref><ref name="Lundin s. 141-146" /><ref name="Upton s. 124-165" />Jäsenet innostuivat huutamaan mielenosoituksissa iskulauseita, muun muassa ”syksyllä on toinen meininki Suomessa” tai ”parin viikon kuluttua tulee Helsinkiin pommeja”. Osa jäsenistä puhui vallankaappauksesta. Seura pyrki esittämään levottomuudet niin, että kannattajia vainottiin poliisien taholta ja leimaamaan prokaatiot ”taantumuksellisen” hallituksen neuvostovastaiseksi politiikaksi. Tilanne ajautui jopa niin pahaksi, että joitakin armeijan joukko-osastoja asetettiin hälytysvalmiuteen ja yksitäisiä reserviläisiä kutsuttiin palvelukseen.<ref name="Upton s. 124-165" />
 
{{sitaatti2|right|[[TyökansanKansan Sanomat (1940)|Työkansan Sanomat]] ylisti ja ihannoi yksipuolisesti vierasta valtiota ja sen yhteiskunnallisia oloja pyrkien selvästi antamaan lukijalle sen väärän käsityksen, että vastaavat olot olivat tuntuvasti huonommat omassa maassa...| [[Oikeusministeri]] [[Ernst von Born]]<ref name="Lundin s. 141-146" /> }}
 
Pääministeri [[Risto Ryti]] keskusteli Ryömän kanssa seuran tulevaisuudesta. Hän antoi seuran jatkaa toimintaa sillä ehdolla, että seurasta poistettaisiin kommunistit ja se lieventäisi kannanottoja.<ref name="Upton s. 153">Upton s. 153</ref> Samaan aikaan muun muassa [[Helsingin Sanomat]] hyökkäsi seuran toimintaa vastaan ja mustamaalasi sitä järjestelmällisesti esittelemällä sen toimintaa kielteiseen sävyyn.<ref name="Upton s. 124-165" />{{lähde tarkemmin|HS ja järjestelmällinen mustamaalaus: enpä löytänyt lähteestä, 40 sivua selasin mutta ei tarttunut silmään, 2.2.2014}}