Ero sivun ”Arne Somersalo” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus:  seulottavat 
Rivi 26:
Somersalo liittyi Suomen armeijaan [[majuri]]na vuonna 1918 [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] jälkeen. Hän oli yleisesikunnan keskusosaston päällikkö 1918–1919 ja operatiivisen osaston päällikkö 1919–[[1920]].
 
Hän toimi [[Suomen ilmavoimat|Suomen Ilmavoimien]] neljäntenä komentajana [[26. lokakuuta]] [[1920]] – [[2. helmikuuta]] [[1926]]. Majuri Somersalon kaudella ilmavoimille tehtiin useita jopa 10-vuotisia kehitysohjelmia, joita ei kyetty toteuttamaan määrärahojen puutteen vuoksi. Suomessa oli jo kokemusta lentokoneiden korjaus-, kokoonpano- ja pienimuotoisesta rakennustoiminnasta (muun muassa vesilentokoneiden kellukkeita ilmailutelakalla). Tältä pohjalta vuoden 1920 loppupuolella aloitettiin lentokonetehtaan suunnittelu. Tarkoitus oli saada ilmavoimille kalustoa ja säästää rahaa, erityisesti ulkomaan valuuttaa. [[Hansa-Brandenburg W.33]] -koneen lisenssi hankittiin vuonna 1921 ja [[Valtion lentokonetehdas|lentokonetehdas]] aloitti toimintansa vielä samana vuonna Suomenlinnassa. Se rakensi ilmavoimille vuosina 1922–1926 muun muassa kuusi [[Caudron G.3]] -koulukonetta ja 118 [[IVL A.22 Hansa|Hansa]]-vesikonetta.<ref>Raunio 2005 s. 17–19</ref>
Hän toimi [[Suomen ilmavoimat|Suomen Ilmavoimien]] neljäntenä komentajana [[26. lokakuuta]] [[1920]] – [[2. helmikuuta]] [[1926]]. Lokakuussa 1926 hänet ylennettiin [[everstiluutnantti|everstiluutnantiksi]]. Hän oli ilmavoimien ensimmäinen merkittävä kehittäjä. Hänen kaudellaan perustettiin [[Suomenlinna]]an [[Patria Aviation|ilmavoimien lentokonetehdas]] (I.V.L.). 1920-luvulla hän toimi [[Finnair|Aero Oy:n]] teknisenä neuvonantajana. Myös hänen veljensä toimi ilmavoimissa ja oli [[Santahamina]]n varikon päällikkö.
 
Somersalo kutsui ensimmäisen maailmansodan yhden johtavista elossaolevan [[hävittäjä-ässä]]n [[Emil Thuy]]n neuvonantajakseen ja hävittäjälentäjäkouluttajaksi [[Santahaminan lentoasema|Santahaminaan]] sekä [[Utin lentoasema|Uttiin]]. Vuoden 1924 lopussa Thuy lähti Neuvostoliittoon kouluttamaan tulevia [[Luftwaffe (Wehrmacht)]]n lentäjiä.<ref>M.Peltonen: Ilmasotakoulun historia, M.Uola: Suomen ilmavoimat</ref>
[[Suomen Ilmailuliitto|Suomen Ilmapuolustusliiton]] perustaminen 1920-luvun puolivälissä kuuluu Somersalon saavutuksiin. Ilmapuolustusliitto toimi yhdessä ilmavoimien kanssa, järjesti ilmailupäiviä, julkaisi lehteä ja toimi ilmavoimien [[lobbaus]]järjestönä. [[Suomen ilmailuliitto]] (SIL) on sen seuraaja. Hän oli [[Kansainvälinen lentäjäliitto|Kansainvälisen lentäjäliiton]] Suomen osaston puheenjohtaja ja [[Lucanderin lentoyhtiö]]n johtokunnan jäsen.
 
Vuonna 1924 ilmavoimille hankittiin Ranskasta edellisvuonna ostetun koekoneen jatkoksi 18 [[Gourdou-Leseurre GL-21]] -hävittäjää sekä kolme [[Caudron C.59]] ja 30 [[Caudron C.60]] -harjoituskonetta, joista viimeksi mainittuja tehtiin lisäksi lisenssillä 34. Samaan aikaan lentokonetehdas rakensi kaksi kotimaisen hävittäjän prototyyppiä, [[IVL C.24|C.24:n]] ja [[IVL C.VI.25|C.25:n]], jotka eivät kuitenkaan huonon moottorin vuoksi päätyneet sarjavalmistukseen<ref>Raunio 2005 s. 96–101</ref> vaan ilmavoimille hankittiin [[Martinsyde F.4 Buzzard]] kalustoa vanhenevan Gourdou-Lesseure -kaluston tilalle vuonna 1927.
Hän erosi helmikuussa 1926 kiistoissa lähialaistensa, etenkin Aarne Snellmanin, kanssa. Kiistat kulminoituivat alaisen tekemään ilmiantoon koskien lentokonehankintoja, joihin komentajalla ei ollut täyttä valtuutusta. Ilmianto johti tuomioistuimen antamaan vähäiseen rangaistukseen, mutta se puolestaan pakotti Somersalon eroamaan.
 
Vuonna 1924 Suomeen kutsuttiin brittiläisiä neuvonantajia, jotka saivat ohjenuorakseen Suomen taloudellisen kantokyvyn huomioon ottamisen suunnitelmia tehdessään. Britit tekivätkin lyhyen tähtäimen ohjelman, joka perustui yhteen maa- ja kolmeen meritukikohtaan. Britit itse olivat siirtymässä maakoneisiin mutta he ymmärsivät, ettei Suomella ollut siihen vielä varaa. Tämä väliaikaiseksi tarkoitettu suunnitelma ymmärrettiin väärin pidemmän ajan ohjelmaksi ja se tuli vaikuttamaan Suomen ilmavoimien kehitykseen 1930-luvun alkuun saakka. Brittien suunnitelmat eivät miellyttäneet Somersaloa. Hän erosi helmikuussa 1926 kiistoissa lähialaistensa, etenkin Aarne Snellmanin, kanssa. Kiistat kulminoituivat alaisen tekemään ilmiantoon koskien lentokonehankintoja, joihin komentajalla ei ollut täyttä valtuutusta. Ilmianto johti tuomioistuimen antamaan vähäiseen rangaistukseen, mutta se puolestaan pakotti Somersalon eroamaan.
 
Hän toimi [[Suomen ilmavoimat|Suomen Ilmavoimien]] neljäntenä komentajana [[26. lokakuuta]] [[1920]] – [[2. helmikuuta]] [[1926]]. Lokakuussa 1926 hänet ylennettiin [[everstiluutnantti|everstiluutnantiksi]]. Hän oli ilmavoimien ensimmäinen merkittävä kehittäjä. Hänen kaudellaan perustettiin [[Suomenlinna]]an [[Patria Aviation|ilmavoimien lentokonetehdas]] (I.V.L.). 1920-luvulla hän toimi [[Finnair|Aero Oy:n]] teknisenä neuvonantajana. Myös hänen veljensä toimi ilmavoimissa ja oli [[Santahamina]]n varikon päällikkö.
 
[[Suomen Ilmailuliitto|Suomen Ilmapuolustusliiton]] perustaminen 1920-luvun puolivälissä kuuluu Somersalon saavutuksiin. Ilmapuolustusliitto toimi yhdessä ilmavoimien kanssa, järjesti ilmailupäiviä, julkaisi lehteä ja toimi ilmavoimien [[lobbaus]]järjestönä. [[Suomen ilmailuliitto]] (SIL) on sen seuraaja. Hän oli [[Kansainvälinen lentäjäliitto|Kansainvälisen lentäjäliiton]] Suomen osaston puheenjohtaja ja [[Lucanderin lentoyhtiö]]n johtokunnan jäsen.
 
===Muuta toimintaa===