Ero sivun ”Eduskuntavaalit 1936” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Yrjö R. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Vaalit päättyivät toisen kerran peräkkäin sosialidemokraattien voittoon puolueen saadessa viisi lisäpaikkaa. Suurin häviäjä oli [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolue]], joka menetti neljä paikkaa. Muutoin puolueiden voimasuhteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Voittonsa jälkeen SDP päätti pohjoismaisten veljespuolueidensa tavoin pyrkiä hallitukseen, mikä olisi ollutkin [[parlamentarismi]]n periaatteiden mukaista. Ennen kuin SDP ehti tehdä välikysymyksen [[Etsivä Keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisin]] syyskuussa julkisuuteen tulleista muistioista, pääministeri [[Toivo Kivimäki]] päätti antaa lähes neljä vuotta istuneen hallituksensa kaatua mielestään arvokkaammalla tavalla tekemällä [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] palauttamisesta luottamuskysymyksen. Presidentti [[P. E. Svinhufvud]] kieltäytyi kuitenkin hyväksymästä sosialidemokraatteja uuteen hallitukseen, minkä vuoksi SDP asetti tavoitteekseen Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämisen [[Suomen presidentinvaali 1937|tulevassa presidentinvaalissa]].<ref> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 104. Helsinki: Otava, 1987.</ref>
Ensikertalaisina valittiin mm. SDP:n [[Kalle Jokinen (sosiaalidemokraattinen poliitikko)|Kalle Jokinen]], [[Mauri Ryömä]], [[Cay Sundström]] ja [[Atos Wirtanen]], Maalaisliiton [[Urho Kekkonen]] ja [[Eemil Luukka]], Kokoomuksen [[Eemeli Harja]] ja [[Väinö Kokko]], RKP:n [[Ralf Törngren]], sekä IKL:n [[Yrjö R. Saarinen]] ja [[Kaarlo Salovaara]]. Eduskuntaan palasivat SDP:n ikäpuhemieheksi noussut [[Miina Sillanpää]] ja [[Samuli Tervo]], Maalaisliiton [[Antti Junes]] ja [[Juho Niukkanen]],
Eduskunnasta putosivat mm. Maalaisliiton [[Kaarle Ellilä]], IKL:n [[Yrjö Kivenoja]], sekä Edistyspuolueen [[Aleksanteri Fränti]]. Eduskunnan jättivät mm. SDP:n [[Matti Paasivuori]], Kokoomuksen [[Taave Junnila]] ja [[Paavo Virkkunen]], RKP:n [[Axel Palmgren]], sekä Edistyspuolueen [[Eljas Erkko]] ja [[Eero Rydman]]. Myös pitkäaikaisimmaksi kansanedustajaksi noussut [[Kyösti Kallio]] jätti eduskunnan seuraavana vuonna siirryttyään tasavallan presidentiksi. [[Parlamentarismi]]sta poiketen istunut [[Kivimäen hallitus]] ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi vaalien jälkeen.
| |||