Ero sivun ”Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Lentokonefani siirsi sivun Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura uudelle nimelle Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura: Siirretään sivu nimelle, jota artikkelissa käytetään |
p ei ollut niin sanottu SNS 1 jostakin voisi etsiä myös lähteen tuolle väittämälle. |
||
Rivi 19:
[[Tiedosto:MauriRyoma-ElviSinervo.jpg|thumb|250px|Mauri Ryömä ja hänen puolisonsa [[Elvi Sinervo]] 1950-luvulla.]]
'''Suomen ja Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden Seura'''
{{sitaatti2|right| Sensijaan, että hallitus olisi työskennellyt Suomen ja NL:n suhteiden saattamiseksi luottamukselliselle ja ystävälliselle kannalle, se päinvastoin yrittää jarruttaa tällaista kansamme elinetujen mukaista kehitystä...valtiovallan kontrolloiman sanomalehdistön kirjoittelu on edelleen NL:n kohtaan vihamielistä, mutta samaan aikaan pyritään estämään näiden maiden ystävällisiä suhteita kannattavan laajan kansalaismielipiteen julkisuuteen pääsyä ...| SNS:n lähettämä kirje eduskunnan puhemiehelle 26. kesäkuuta 1940.<ref name="Upton s. 124-165" />}}
Rivi 40:
Suomen silloisen Moskovan-lähettilään [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] mukaan Neuvostoliitto otti Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran heti suojelukseensa. Neuvostoliiton viralliset sanomalehdet [[Pravda]] ja [[Izvestija]] julkaisivat hänen mukaansa toistuvasti, joskus jopa päivittäin, väritettyjä, joskus aivan vääriäkin [[TASS]]in uutisia mielenosoituksista ja mellakoista, joita seuran järjestämien tilaisuuksien yhteydessä oli esiintynyt. Neuvostoliiton ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov]] otti seuran ensimmäisen kerran puheeksi tavatessaan Paasikiven 24. heinäkuuta 1940. Molotov syytti Pravdan ja Izvestijan kirjoituksiin viitaten Suomen hallituksen ministereitä, erityisesti silloista kansanhuoltoministeriä Väinö Tanneria, vihamielisestä asenteesta seuraa kohtaan.<ref>Paasikivi 1959, s. 65–66.</ref> Uudessa tapaamisessa Paasikiven kanssa elokuun alussa Molotov toisti syytöksensä Tanneria kohtaan viitattuaan TASSin uutisiin ”Suomen–Neuvostoliiton ystävyysseuran vainoamisesta” ja katsoi, ettei Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantamiseksi ollut tehtävissä mitään niin kauan kuin Tanner oli ministerinä. Vastauksessaan Paasikivi vakuutti Suomen kansan ja hallituksen tahtovan hyviä suhteita Neuvostoliittoon, mutta katsoi seuran jäsenten esiintymisen aiheuttavan vakavia epäilyjä sen tavoitteista. Molotov puolestaan sysäsi syyn vallankumousta ja miehitystä enteilevistä puheista yksittäisten provokaattorien niskoille.<ref> Paasikivi 1959, s. 68–69.</ref>
Seuran toiminta tyrehtyi syksyn 1940 aikana. [[Max Jakobson]]in mukaan tämä johtui paitsi Suomen viranomaisten toimenpiteistä, myös Neuvostoliiton asenteesta. Suomi ja [[natsi-Saksa]] solmivat saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimuksen syyskuussa 1940, mikä vaikutti välittömästi Neuvostoliiton suhtautumiseen Suomeen. Oireellista oli, että neuvostolehdistö lakkasi kirjoittamasta seuran toiminnasta ja ylipäänsä Suomen sisäisistä oloista elokuun lopulla 1940 eikä ulkoministeri Molotov enää ottanut seuraa puheeksi keskusteluissaan Suomen Moskovan-lähettilään Paasikiven kanssa.<ref>
Helsingin [[raastuvanoikeus]] julisti järjestön laittomaksi 23. joulukuuta 1940<ref name="Lundin s. 141-146" /> ja se lopetti toimintansa 29. tammikuuta 1941.<ref>
== Lähteet ==
|