UlkomaankirjeenvaihtajaUlkomaan­kirjeenvaihtaja tekee usein työtä yksin, joten ammatti vaatii oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä. Töiden aikataulutus, juttuaiheiden ja tietolähteiden löytäminen ja matkojen suunnittelu useinjoskus vaikeapääsyisiinvaikea­pääsyisiin paikkoihin vaatii suunnitelmallisuutta ja hyviä suhteita paikallisiin toimijoihin. Paikallisen kielitaidon lisäksi ulkomaanreportterinulkomaan­reportterin on oltava hyvä kuuntelija ja ymmärrettävä asemapaikkansa kulttuuria.<ref name=tellsabit/><ref>[http://yle.fi/radio/radiosuomi/ulkomaantoimittaja_mika_hentunen_on_unelma-ammatissaan/8902939 Ulkomaantoimittaja Mika Hentunen on unelma-ammatissaan], Yle Radio Suomi, ei päiväystä, tekstin mukaan alkukesä 2016. Viitattu 23.9.2016.</ref> Käytännön ongelmia ja pitkiä työpäiviä voi aiheuttaa suuri aikaero asemamaan ja toimituksen kotimaan välillä: esimeriksi suomalaismedioiden Yhdysvaltojen-kirjeenvaihtajat joutuvat antamaan suorat raporttinsa Suomen aamupäivälähetyksiinaamupäivä­lähetyksiin keskellä yötä.<ref>Tunkelo & Anton 2014 s. 47.</ref>
''Helsingin Sanomien'' ulkomaan­kirjeen­vaihtajana toiminut [[Jukka Luoma]] on kehittänyt kirjeen­vaihtajan henkistä tilaa kuvaamaan lääketieteelliseltä kuulostavan termin ''korrespondiittis''. Heikki Kuutin toimittamassa ''Uudessa mediasanastossa'' (2006) se määritellään ”
ulkomaan­kirjeen­vaihtajille tyypilliseksi masennus­tilaksi, joka johtuu liian vähäisestä kotitoimituksen palautteesta. Kirjeen­vaihtajat joutuvat elämään eräänlaisessa tyhjiössä, vailla kontaktia uutisten vastaan­ottajiin ja oman koti­toimituksensa väkeen.”
