Avaa päävalikko

Muutokset

104 merkkiä lisätty ,  3 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
'''Suomen kirjallisuudella''' tarkoitetaan [[Suomi|Suomessa]] kirjoitettuja ja painettuja [[kirja|kirjoja]] ja muita painotuotteita sekä suullisena perimätietona välittynyttä [[kansanrunous|kansanrunoutta]]. Suomalainen kirjallisuus on kirjoitettu pääasiassa [[suomen kieli|suomen]] ja [[ruotsin kieli]]llä, mutta siihen kuuluu myös varhaisempia [[latina]]nkielisiä teoksia sekä [[pohjoissaame]]ksi kirjoitettua kirjallisuutta.
 
[[Suomenruotsalaiset|Suomenruotsalainen]] kirjallisuus on osa Suomen kirjallisuutta. Sitä julkaistaan noin 200 nimikettä vuodessa, joista vain osa käännetään suomeksi ja vielä pienempää osaa myydään Ruotsin puolella yhteisestä kielestä huolimatta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://finland.fi/public/default.aspx?contentid=160076&contentlan=2&culture=en-US | Nimeke = Finland-Swedish literature | Tekijä = Maria Antas | Ajankohta = | Julkaisu = This Is Finland | Julkaisija = Finland Promotion Board | Viitattu = 24.8.2015 }}</ref>
 
Suomessa on painettu kirjoja 1640-luvulta alkaen, mutta suomen kieli nousi kirjallisuuden valtakieleksi vasta [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] aikana 1800-luvun jälkipuoliskolla. Nykyisin Suomessa julkaistaan väkilukuun nähden toiseksi eniten kirjoja maailmassa. Vaikka painettujen kirjojen myynti hiipuu, sähkökirjan suosio on kasvussa.
 
Suomessa julkaistu kirjallisuus on luetteloitu kansallisbibliografia ''[[Fennica (kansallisbibliografia)|Fennicaan]]''.
Suomalaisen kansanrunouden juurten uskotaan ulottuvan pitkälle [[Suomen esihistoria|esihistoriaan]]. Otaksutaan, että [[kalevalamitta]], joka on yhteinen suomalaiselle, karjalaiselle ja [[viro]]laiselle kansanrunoudelle, on peräisin [[kantasuomi|kanta­suomalaiselta]] ajalta, joka ajoittuu varhaiselle [[rautakausi|rauta­kaudelle]]. [[Matti Kuusi|Matti Kuusen]] 1950-luvulla kehittämän tyylikausiteorian mukaan [[kulttuuriheeros|kulttuuri­heeroksia]] ja maailman syntyä kuvaava myyttinen [[eepos]]runous on varhaisempaa kuin niin sanottu sankarirunous, jota edustavat varsinkin ''[[Sammon ryöstö]]'' -runo, [[saarelaisepiikka]] ja samaaniepiikka. Sotaisa sankarirunous on Kuusen mukaan syntynyt keskisen ja myöhäisen rautakauden kuluessa. Sankarirunouden alkuperä on eri tutkimuksissa yhdistetty Länsi-Suomeen tai [[Laatokan Karjala]]an.
 
Jo varhaisina aikoina [[itämerensuomalaiset|itä­meren­suomalaiseen]] runouteen näyttää tulleen vaikutteita toisaalta [[balttilaiset kielet|balttibalttilaiselta]]laiselta ja [[slaavit|slaavilaiselta]] ja toisaalta [[germaanit|germaaniselta]] ja [[skandinavia|skandinaaviselta]] taholta. Kertovien ainesten ohella kansanrunouteen kuului mahdollisesti jo rautakaudella [[lyriikka|lyyrillistä]] runoutta, [[sananlasku]]- ja [[loitsu]]runoutta.
 
Vanhimpia suomen lähi­suku­kielillä kirjoitettuna tekstejä ovat eräät [[Novgorod]]inNovgorodin [[tuohikirjetuohikirjeet]]et noin 1100–1200-luvulta. Näistä vanhin on tiettävästi [[Tuohikirje 292]], joka on kirjoitettu tuon ajan [[karjalan kieli|karjalan kielellä]] tai sitä läheisesti muistuttavalla kielellä [[kyrillisetKyrillinen kirjaimetkirjaimisto|kyrillisin kirjaimin]], ja sitä pidetään vanhimpana millään [[itämerensuomalaiset kielet|itä­meren­suomalaisella kielellä]] kirjoitettuna tekstinä. Kirjeen sisällöstä ei ole varmuutta, mutta sitä on pidetty loitsuna. Kyseessä voisi olla salamaa koskeva loitsu, sillä ilmeisesti siinä puhutaan jumalan nuolesta. Tunnetaan myös toinen itämerensuomalaista kieltä sisältävä kirje, joka on ilmeisesti sanaluettelo.
 
=== Ruotsin vallan aika ===
==== Keskiaika (noin 1150–1523) ====
[[KuvaTiedosto:Missale Aboense 5.jpg|thumb|180pxupright|''[[Missale Aboense]]''.]]
Suomessa oli vielä [[Keskiaika|keskiajalla]] niin vähän kirjallista materiaalia, että keskiajan kirjallisuutena käsitellään lähes kaikkea kirjoitettua tekstiä. Vain puhtaat asiakirjat ovat käsittelyn ulkopuolella.<ref>Varpio, s. 14.</ref>
 
[[katolinen kirkko|Katolisella]] keskiajalla kansanrunouden kehitys ei päättynyt, vaan loitsu-, sananlasku- ja saturunous jatkuivat edelleen. Keskiajalla suomalainen kansanrunous sai vaikutteita erityisesti [[kristinusko]]sta ja muusta [[länsimainen kulttuuri|länsi­maisesta kulttuurista]].<ref name="P408">Pieni tietosanakirja s.408</ref> Muinaisia taruja välittäneiden runojen lisäksi syntyi [[balladi]]ntapaisia lauluja, kuten ''[[Elinan surma]]'', kristillisperäisiä [[legenda|legendarunoja]], kuten ''[[Piispa Henrikin surmavirsi]]'', ja joitakin historiallisia runoelmia. Runot kehittyivät siirtyessään paikkakunnalta paikkakunnalle ja sukupolvesta sukupolveen aina siihen asti, kunnes niitä alettiin kirjoittaa ylös. Tämän vuoksi kansanrunoudessa on havaittavissa erilaisia kerrostumia, joista nuorimmat yleensä eroavat vanhemmista suuresti.
 
Suomalaista kansanrunoutta on säilynyt nykyaikaan vuosisatoja myöhemmin muistiin kirjoitetuissa runoissa ja loitsuissa, joita on koottu muun muassa ''[[Kalevala]]an'' ja ''[[Kanteletar|Kantelettareen]]''. Säilyneissä runoissa on hyvin keskiaikainen leima, sillä esikristilliset ja kristilliset ainekset ovat niissä monella tavalla sekoittuneet toisiinsa. Kristinuskoa edeltävän uskomusmaailman viittaavat muun muassa moninaiset [[Jumala|jumalolennot]] ja loitsut. Kristinusko on vaikuttanut puolestaan käsityksiin [[tuonela]]sta ja kuolemanjälkeisestä elämästä sekä usein esiintyviin Neitsyt Mariaa muistuttaviin äitihahmoihin.<ref name="P408"/> Tämän vuoksi on vaikea tietää, mihin aikaan runot ovat todellisuudessa syntyneet.
 
Puhtaasti kirjallisia teoksia Suomessa on keskiajalta vain vähän. Näihin kuuluu joitain latinankielisiä hymnejä, uskonnollisia runoja, ''[[Piispa Henrikin liturgia]]'' ja muita [[piispa Henrik]]in palvontaan liittyneitä tekstejä, [[Paulus Juusten]]in 1500-luvulla kokoama ''[[Piispainkronikka]]'', [[messukirja]] ''[[Missale Aboense]]'', [[kirkkokäsikirja]] ''[[Manuale Aboense]]'', lakikirja ''[[Codex Aboensis]]'' ja ''[[Turun tuomiokirkon Mustakirja|Mustakirja]]''.<ref>Varpio, s. 17–18.</ref> Pyhimyslegendoja ja yksittäisiä [[Raamattu|Raamatun]] kirjoja ruotsinsi erityisesti 1400-luvun lopulla [[Naantalin luostari]]n munkki [[Jöns Budde]].<ref name="P408"/> Hän on suomalaisen kirjallisuuden ensimmäinen nimeltä tunnettu henkilö.<ref>Varpio, s. 26.</ref> Suomen kielellä keskiajalla kirjoitetut tekstit rajoittuvat joidenkin rukousten suomennoksiin sekä yksittäisiin sanoihin ja lauseparsiin, joita tavataan joissakin yksittäisissä asiakirjoissa.<ref name="P408"/>
 
Keskiajan kirjallisuutta tuhottiin laajalti [[uskonpuhdistusUskonpuhdistus Ruotsissa|reformaation]] jälkeen. Erityisesti paperiset teokset poltettiin usein. [[Pergamentti]] ei kuitenkaan palanut, ja raaka-ainepulan vuoksi suurille pergamenttisivuille löydettiin muuta käyttöä. Niitä käytettiin usein [[vouti]]en tilikirjojen kansina. Suurin osa Suomen keskiajan kirjallisuudesta on koottu tällaisista yksittäisistä pergamenttisivuista 1840-luvun jälkeen. Sivuja on koottu noin 10&nbsp;000 yhteensä yli tuhannesta eri kirjasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/esittely/ | Nimeke = Fragmenta membranea -kokoelma | Tekijä = Tuomas Heikkilä | Ajankohta = | Julkaisija = Kansalliskirjasto | Viitattu = 16.8.2015 }}</ref>
 
==== Reformaation aika ja Vaasa-aika (1523–1640) ====
[[KuvaTiedosto:Abckiria.jpg|thumb|180pxupright|''Abckiria''.]]
 
Reformaatio korotti kansankielen [[jumalanpalvelus|jumalanpalveluksen]] kieleksi. Se sai aikaan myös suomen kirjakielen ja suomalaisen kirjallisuuden syntymisen sekä suuntasi suomen kielen käytön ensisijaisesti hengelliselle alueelle. Suomenkielisen kirjallisuuden perustaja on [[Turun piispa]] [[Mikael Agricola]]. Hän suomensi [[Raamattu|Raamatun]] Uuden testamentin (''[[Se Wsi Testamenti]]'', 1548) ja kirjoitti muun muassa ensimmäisen suomenkielisen [[Aapinen|aapisen]] ''[[Abckiria]]n'' sekä ''[[Rucouskiria]]n''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnica.fi/suomi/kirjallisuus.htm | Nimeke = Suomen kirjallisuuden historia | Tekijä = Liisi Huhtala ja Kari Sallamaa | Ajankohta = 2003 | Julkaisija = Finnica | Viitattu = 20.8.2015 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.agricola.fi/mikael-agricola/kirjallinen-tyo/ | Nimeke = Kirjallinen työ | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Mikael Agricola | Viitattu = 20.8.2015 }}</ref>
 
Agricolan aikalaisia olivat muiden muassa [[Mathias Johannis]], joka suomensi kirkkokäsikirjan ja [[messu]]n (1546), sekä [[Herra Martti]], joka suomensi ensimmäisenä Ruotsin valtakunnan lakikirjan (1548). Hieman myöhemmältä ajalta ovat peräisin [[Ljungo Tuomaanpoika|Ljungo Tuomaanpojan]] lainsuomennokset.<ref name="P408"/> Ensimmäisen suomenkielisen [[virsikirja]]n ''[[Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikiria]]'' toimitti [[Jacobus Finno]] ja uuden laajennetun laitoksen Maskun kirkkoherra [[Hemminki Maskulainen]], joka myös julkaisi suomenkielisen käännöksen ''[[Piae Cantiones]]'' -laulukokoelmasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://scripta.kotus.fi/www/artikkelit/maskulainen/virsikirja_400.html | Nimeke = Hemmingin virsikirja 400-vuotias | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Scripta Kotus | Viitattu = 20.8.2015 }}</ref>
Akatemian perustaminen sai kuitenkin vähitellen aikaan myös tieteellistä kirjallisuutta. 1600-luvun puolen välin ja 1700-luvun alun välillä syntyi muun muassa suomen kielen tutkimus. Ensimmäisen suomen [[kielioppi|kieli­opit]] kirjoitti latinaksi [[Aeschillus Petraeus|Petraeus]] vuonna 1649, myöhemmin sellaisia laativat Martinius (1689) ja [[Bartholdus Vhaël]] (1733). [[Henrik Florinus]] toimitti vuonna 1678 suppean suomen kielen sanakirjan sekä julkaisi vuonna 1702 kokoelman suomalaisia sananlaskuja.<ref>Pieni tietosanakirja s.410</ref>
 
[[Daniel Juslenius]] kirjoitti ensimmäisen laajemman suomen kielen sanakirjan, ''[[Suomalaisen Sana-Lugun Coetus]]'' (1745). Hän oli myös [[Fennomania|suomalaisuusaatteen]] edelläkävijä, joka ylisti Suomen maata ja kansaa liioittelevastikin muun muassa teoksessaan ''[[Aboa Vetus et Nova]]'' (1700).<ref>{{Kansallisbiografia|id = 2266 |nimi = Juslenius, Daniel (1676 - 1752) | |tekijä = |ajankohta = 2012 |viitattu = 20.8.2015 }}</ref>
 
==== Vapauden aika (1720–1772) ja kustavilainen aika (1772–1809) ====
Kun kansallishenki alkoi herätä 1800-luvun alkupuolella, Suomessa elettiin taitekohdan aikoja. Suomi oli ollut osa Ruotsia ja siirtyi nyt osaksi Venäjää. Oman kansakunnan erityispiirteitä korostavan eli kansallisromantiikan ajan yleiseurooppalaisen ilmiön tavoin myös Suomen kirjallisuus alkoi kehittyä ja saada omintakeisempaa muotoa ja sisältöä. [[Uppsala]]sta tullut [[uusromantiikka|uusromanttinen]] virtaus sai Turussa joukon kannattajia, niin sanotut [[Turun romantiikka|Turun romantikot]], joista useimmat ryhmittyivät ''[[Aura (kalenteri)|Aura]]''-kalenterin (1817–1818) ja ''[[Mnemosyne (lehti)|Mnemosyne]]''-lehden (1819–1823) ympärille. Ryhmän sieluna toimi [[Adolf Ivar Arwidsson|A. I. Arwidsson]], joka oli ennen kaikkea sanomalehtikirjoittaja ja historiantutkija, mutta kirjoitti myös runoja.<ref name="P411"/> Kielen tutkijoina vaikuttivat [[Gustaf Renvall]], suomalaisen sanakirjan ja kieliopin tekijä, [[Reinhold von Becker]], ''[[Turun Viikkosanomat|Turun Viikkosanomien]]'' toimittaja ja niin ikään kieliopin tekijä, sekä [[Anders Johan Sjögren|A. J. Sjögren]], tutkimusmatkailija.<ref name="P413">Pieni Tietosanakirja, s.413</ref>
 
Suomalaisen kansallistunteen herätys 1840-luvulla lähti etupäässä [[J. V. Snellman]]ista, joka vaikutti toimittajana, filosofina, yliopistonopettajana ja poliitikkona.<ref name="P414">Pieni Tietosanakirja s.414</ref> 1840-luvulla alkoi myös suomalainen sanoma­lehdistö edistyä, kun [[Viipuri]]ssa ilmestyi vuosina 1845–1847 ''[[Kanava (1845sanomalehti)|Kanava]]'' ja Helsingissä vuodesta 1847 ''[[Suometar (sanomalehti)|Suometar]]''.
 
Kansallisuusaatteen seurauksena Suomen kansanrunouden keräily vilkastui, ja siihen osallistuivat muun muassa Arwidsson ja [[Carl Axel Gottlund|C. A. Gottlund]], joka toimi myös monipuolisena kirjailijana, sekä [[Zacharias Topelius]]. 1800-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä toimi myös muutamia runoilijoita, jotka taivuttelivat suomea uudenlaisiin runomittoihin. Tuotteliain heistä oli [[Jaakko Juteini]], joka käsitteli runoissaan ja suorasanaisissa teoksissaan erilaisia aiheita valistusajan hengessä. Toinen varhainen mutta tuotannoltaan suppeampi runoilija oli Kallio eli [[Samuel Gustaf Bergh]].<ref name="P413"/>
 
[[KuvaTiedosto:Kalevala1.jpg|thumb|180px|''[[Kalevala]]'', ensimmäinen painos vuodelta 1835.]]
 
[[Elias Lönnrot]]in elämäntyö toimi suoranaisena jatkona näille pyrkimyksille. Lönnrot oli kerännyt kansanrunoja jo vuodesta 1828. ''[[Kanteletar]]'' ilmestyi vuonna 1840 ja ''[[Kalevala]]'' nykymuodossa vuonna 1849. Näihin aikoihin oli niin sanottu murteiden taistelu, joka koski varsinkin suomen kielen oikeinkirjoitusta sekä kysymystä, tulisiko kirjakielen pohjana olla [[itämurreItämurteet|itä]]- vai [[Länsimurteet|länsimurre]]. Vasta Lönnrot sovitti riidan yhdistämällä kirjakieleen aineksia molemmista päämurteista.<ref name="P413"/>
 
Suomen ruotsinkielisen runouden ensimmäinen huippukausi ajoittui 1830–1860-lukujen väliin. Sen keskeisin henkilö oli [[Johan Ludvig Runeberg|J. L. Runeberg]]. Runebergin ympärille muodostui 1830-luvulla Helsingissä niin sanottu [[Lauantaiseura]]. Tähän piiriin kuuluivat muun muassa fyysikko ja runoilija [[Johan Jakob Nervander|J. J. Nervander]], [[estetiikka|estetiikan]] professori ja runoilija [[Fredrik Cygnaeus]], sekä Runebergin puoliso, novellien ja historiallisten kertomusten kirjoittajana tunnettu [[Fredrika Runeberg]]. Runebergin piiriä lähellä olivat myös runoilijat [[Lars Stenbäck]] ja [[Zacharias Topelius]]. Myöhemmän jälkipolven kirjailijoita, jotka henkisesti liittyivät Runebergin ja Topeliuksen aikaan, olivat muun muassa [[Emil Nervander]] ja [[Rafael Hertzberg]].<ref name="P414"/>
 
Suomalainen [[romaani]]­kirjallisuus sai alkunsa 1840-luvulla. Vuonna 1840 ilmestynyttä [[Fredrika Wilhelmina Carstens]]in ''Murgrönania'' pidetään ensimmäisenä Suomessa ilmestyneenä romaanina.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176007974990#.V6XKf47SGRt | Nimeke = Carstens, Fredrika Wilhelmina | Julkaisu = Kirjasampo | Viitattu = 6.8.2016 }}</ref> Muita varhaisia aikalaisromaanien kirjoittajia olivat [[Wendla Randelin]] ja [[Charlotta Falkman]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/kulttuuri/1074036610/Naiskirjailijoiden+varhaiset+romaanit+tarkea+osa+yhteiskunnan+muotoutumisen+historiaa | Nimeke = Naiskirjailijoiden varhaiset romaanit tärkeä osa yhteiskunnan muotoutumisen historiaa | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Turun Sanomat | Viitattu = 6.8.2016 }}</ref> [[Historiallinen romaani|Historiallisen romaanin]] aloittaja oli Zacharias Topelius 1850-luvulla. Myös Fredrika Runeberg lukeutuu varhaisiin historiallisen romaanin kirjailijoihin: hänen esikoisromaaninsa oli kirjoitettu 1840-luvun alussa mutta ilmestyi vasta 1850-luvulla.{{lähde}}
 
Huomattavampia omaperäisiä teoksia alkoi ilmestyä suomeksi vasta 1860-luvulla. Jonkinlaisena vanhan kansanrunouden jälkisatona voidaan pitää sitä kalevalanmitalla sepitettyä mutta sisällykseltään omintakeista runoutta, jota tuottivat sellaiset talonpoikaisrunoilijat kuin [[Paavo Korhonen (kansanrunoilija)|Paavo Korhonen]], [[Olli Kymäläinen]] ja [[Antti Puhakka]]. Edellä mainittujen lisäksi suomenkielistä kirjallisuutta kartuttivat muun muassa [[J. F. Lagervall]] näytelmillään, [[Pietari Hannikainen]] huvinäytelmillään ja novelleillaan, [[Antero Warelius]] luonnontiedettä käsittelevillä kirjoillaan, [[J. F. Granlund]] käännöksillään ja runomukaelmillaan, [[Erik Alexander Ingman|E. A. Ingman]] runoillaan, [[Juhana Fredrik Cajan|J. F. Cajan]] (Kajaani) Suomen historiallaan, [[Gustaf Erik Eurén|G. E. Eurén]] suomen kieliopillaan ja suomalais-ruotsalaisella sanakirjallaan, [[Wolmar Schildt]] (Kilpinen) sanasepitelmillään sekä [[Erik Rudbeck]] (Eero Salmelainen) julkaisemillaan kansansaduilla ja -tarinoilla.<ref name="P413"/>
Suomenkielinen runouskin sai Oksasen ajoista lähtien paljon harjoittajia. 1870-luvulla aloitteli joukko runoilijoita: [[Kaarlo Kramsu]], [[William Shakespeare|Shakespearen]] suomentaja [[Paavo Cajander]], professori [[Arvid Genetz]] (A. Jännes) ja [[Juhana Henrik Erkko|J. H. Erkko]]. Realistisen murroskauden merkit tuntuvat selvimmin [[Kasimir Leino]]n runoudessa. Muista hänen aikaisistaan runoilijoista mainittakoon [[Severi Nuormaa]] ja [[Valter Juvelius|Valter Juva]].<ref name="P416"/>
 
[[KuvaTiedosto:Eino Leino Helkavirsiä.png|thumb|180pxupright|Eino Leinon ''Helkavirsiä''; kuvittanut K. Carlstedt.]]
Vasta 1890-luvulta alkaen persoonallisesti läikehtivä mielikuva- ja tunne-elämä pääsi runoudessa vapaammin kuuluville. Huomattavimmat tuolloin toimineista suomalaisista runoilijoista olivat [[Eino Leino]] ja [[Larin Kyösti]], jotka runsaan runotuotantonsa ohessa liikkuivat myös muilla kirjallisilla aloilla, sekä [[Otto Manninen]], [[V. A. Koskenniemi]], [[Aarni Kouta]], [[Juhani Siljo]], [[Aaro Hellaakoski]] (joka julkaisi myös proosaa), [[Einari Vuorela]] ja [[Uuno Kailas]]. 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun näytelmäkirjailijoista ovat merkittävimmät [[Artturi Järviluoma]] ja [[Lauri Haarla]].<ref name="P416"/>
 
1900-luvun alun lähtökohtia olivat proosassa kansankuvaus, uusrealismi ja työläisromaani, runoudessa kansallinen uusromantiikka.
 
Suomen itsenäisyyden alkuajan huomattavimmat kertomakirjailijat olivat [[Frans Emil Sillanpää|F. E. Sillanpää]], [[Viljo Kojo]] (myös runolija), [[Emil Elenius]], [[Heikki Toppila]], [[Arvi Järventaus]], [[Juho Koskimaa]] ja [[Pentti Haanpää]].<ref>Eskola s.72</ref> F. E. Sillanpää sai [[Nobelin kirjallisuuspalkinto|Nobelin kirjallisuuspalkinnon]] vuonna 1939. Palkinto myönnettiin ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän [[luontosuhde]]ttaan”.<ref name="NP">{{Verkkoviite | Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1939/index.html | Nimeke = The Nobel Prize in Literature 1939 | Selite = elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe | Julkaisija = The Official Web Site of the Nobel Foundation | Viitattu = 24.8.2015 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
1920-luvulla suomenkielisessä kirjallisuudessa nousi esille [[Tulenkantajat (kirjallisuus)|Tulenkantajat]]-ryhmä, joka julisti kansainvälistä sanomaa ”Ikkunat auki Eurooppaan!” Heihin kuuluivat muiden muassa [[Katri Vala]], [[Mika Waltari]] ja [[Uuno Kailas]]. Suomenruotsalaiset runoilijat kehittivät [[Edith Södergran]] johtotähtenään niin sanotun suomenruotsalaisen modernismin,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnica.fi/suomi/kirjallisuus.htm | Nimeke = Suomen kirjallisuuden historia | Tekijä = Liisi Huhtala ja Kari Sallamaa | Ajankohta = 2003 | Julkaisija = Finnica | Viitattu = 24.8.2015 }}</ref> jolle oli tyypillistä vapaa rytmi, voimakas kuvallisuus, aihealueen laajeneminen, arkiset motiivit sekä puhekielisyys. Vaikutteita siihen saatiin muun muassa englantilaisesta [[imagismi]]sta, venäläisestä [[futurismi]]sta, [[dadaismi]]sta ja [[ekspressionismi]]sta.
 
1930-luvulla maailmanpoliittinen tilanne vaikutti Suomeenkin, ja kansainvälisyyden tilalle nousivat perinteeseen tukeutuminen ja kansallisuus.
Suomalaisessa kirjallisuudessa kirjailijoita on pidetty kannanottajina ajankohtaisiin aiheisiin, mutta [[Euroopan unioni|EU:hun]] liittyminen, työttömyys tai [[Suomen 1990-luvun alun lama|lama]] eivät näkyneet 1990-luvun kirjallisuudessa niin voimakkaasti kuin jotkut olivat odottaneet. Maaseudun autioituminen ja sodat pysyivät edelleen suosittuina aiheina, kuten myös historia ja filosofia. Kaikkiaan kirjallisuuden kenttä on sirpaloitunut erilaisiksi saarekkeiksi.
 
Näitä saarekkeita, tai niiden tunnusmerkkejä, ovat olleet persoonalliset kirjailijat (kuten [[Kari Hotakainen]]), postmodernismin tapaan eri tyylilajien sekoittaminen (kuten [[Anja Kauranen]]), ironian ja huumorin käyttö ([[Arto Paasilinna]] ja [[Veikko Huovinen]]), ahdistavan maailman kuvaukset, liikkuminen todellisen ja harhamaailman rajamailla ([[Leena Krohn]], [[Maarit Verronen]]), naiskirjailijat naisen ihmissuhteiden ja kehitystarinoiden kuvaajina [[Laila Hirvisaari]], maaseudun kuvaukset ([[Antti Tuuri]]) ja dekkarikirjallisuus ([[Matti Yrjänä Joensuu]], [[Leena Lehtolainen]]).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/kurssi5/80-luku.html | Nimeke = Suomen kirjallisuus 1980-luvulta 2000-luvulle | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Etälukio, Opetushallitus | Viitattu = 15.8.2015 }}</ref>
 
[[Sofi Oksanen|Sofi Oksasen]] ''Puhdistus'' yhdistää rehevän kielenkäytön lähihistorian kipeisiin tapahtumiin naisnäkökulmasta. [[Jari Tervo]] kuvaa Pohjois-Suomen ihmisiä sisällissodan vuosista nykypäivään. [[Miika Nousiainen]] kuvaa ongelmallista suhdetta Ruotsiin tragikoomiseen sävyyn kirjassaan ''Vadelmavenepakolainen''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://finland.fi/public/default.aspx?contentid=160076&contentlan=2&culture=en-US | Nimeke = Finnish contemporary literature: A wealth of voices | Tekijä = Nina Paavolainen | Ajankohta = 2011 | Julkaisu = This Is Finland | Julkaisija = | Viitattu = 15.8.2015 }}</ref>
 
Muita itsenäisyyden ajalla vaikuttaneita merkittäviä kirjailijoita ovat muiden muassa: [[Saima Harmaja]], [[Helvi Hämäläinen]], [[Eeva Joenpelto]], [[A. E. Järvinen]], [[Arto Melleri]], [[Erno Paasilinna]], [[Olavi Paavolainen]], [[Kjell Westö]] ja [[Hella Wuolijoki]].
 
== Kirjallisuusjournalismi ==
 
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Eskola E | Nimeke = Suositellut, valitut ja luetut - Kirjallisuus kirjastoissa 1918-1939 | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = | Selite = Väitöskirja | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tampereen yliopisto | Tunniste = ISBN 951-44-6145-2 | www = http://uta32-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/67433/951-44-6145-2.pdf?sequence=1 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 24.8.2015 | Kieli = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Forsman J ja muut (toim.) | Nimeke = Pieni Tietosanakirja| Vuosi = 1925-1928 | Luku = Suomen kirjallisuus | Sivu = 408-417 | Julkaisija = Otava | Tunniste = | www = http://runeberg.org/pieni/4/0220.html | www-teksti = Runeberg-palvelussa | Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.8.2015 | Kieli = }}
* [http://virtual.finland.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=27057 Esko Häkli: ''The birth of Finnish literature'']{{404}}
70 141

muokkausta