Ero sivun ”Bassokitara” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Styroks (keskustelu | muokkaukset)
tarkennus
Rivi 68:
{{Ääninäytelaatikko loppu}}
 
Funkin myötä tunnetuksi tuli myös ''slap bass'', joka tunnetaan myös nimellä "peukutus" ({{k-en|slapping}}). Siihen liittyy kahdenlaista tekniikkaa. Alempia kieliä (E, A) isketään peukalolla, jolloin saadaan aikaan perkussiivinen efekti ({{k-en|thumping}}). Tämä tekniikka yhdistetään ylempien kielten näppäykseen, jossa etu- tai keskisormella vedetään kieliä alhaalta päin, jolloin kieli iskeytyessään otelautaan saa aikaan hyvin terävän äänen ({{k-en|popping}}). Näiden tekniikkojen yhdistelyjen lisäksi slap bass -tyyliin kuuluu myös tiettyjen äänten vaimennus sormien ({{k-en|damping}}) tai kämmensyrjän ({{k-en|palm muting}}) avulla sekä äänen muodostaminen pelkästään 'vasaroimalla' se vasemmalla kädellä ({{k-en|hammer-on}}). Peukutuksessa voidaan myös käyttää plektran kaltaisia apuvälineitä, kuten [[Funk Fingers]].

Peukutuksen tärkeimpänä pioneerina on pidetty usein [[Larry Graham]]ia. Nykyaikaista slap-tekniikkaa ovat tehneet tunnetuksi Yhdysvaltalainen [[Marcus Miller]], Level 42 - yhtyeen laulaja-basisti [[Mark King]] sekä, [[Stuart Hamm]] sekä [[Red Hot Chili Pepper]]sien basisti [[Flea]]. Moderneja slap- ja muita tekniikoita yhdisteleviä basisteja ovat esimerkiksi [[Béla Fleck and the Flecktones]] - yhtyeen Victor Wooten sekä [[Larry Carlton]]in triossa soittava Travis Carlton.
 
Useimmiten sähköbassolla tuotetaan puhdasta ja matalaa ääntä, mutta basistit voivat myös hyödyntää etuasteeseen yliohjattua äänisignaalia, joka tuottaa putkivahvistimilla [[särö]]n, tai transistorivahvistimien kanssa käytettyjä erillisiä [[efektipedaali|efektipedaaleja]] sähkökitaristien tapaan. Hyvänä esimerkkinä tällaista soundia käyttävästä basistista on [[Motörhead]]in [[Lemmy Kilmister]], jonka lähes koko bassosoundi perustuu yliohjaukseen.