Ero sivun ”Suomen sotakorvaukset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv, eston kiertoa |
p kh |
||
Rivi 3:
Sotakorvauksia koskeneet neuvottelut syksyllä 1944 kuuluivat [[ulkoministeriö]]n vastuulle. Neuvotteluihin osallistui myös valtioneuvoston asettama asiantuntijakomitea, jonka puheenjohtajana oli Suomen Selluloosayhdistyksen toimitusjohtaja, vuorineuvos [[Walter Gräsbeck]] ja jäseninä Suomen Puunvienti Oy:n toimitusjohtaja [[Gunnar Jaatinen]], [[MTK]]:n hallituksen puheenjohtaja [[Juho Jännes]], [[Tampella]]n toimitusjohtaja [[Arno Solin]], ulkoministeriön lähetystöneuvos [[Johan Nykopp]] ja [[Wärtsilä]]-yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos [[Wilhelm Wahlforss]]. <ref> Vesterinen 2012, s. 26. </ref>
Sotakorvausten arvoa ei laskettu käyvin dollarihinnoin vaan kultadollareina vuoden [[1938]] arvon pohjalta. Kultadollarin arvon on arvioitu olevan noin 15 % normaalia dollaria korkeampi. Suomen markan arvo aleni 50,8 % vuosien 1938 ja [[1944]] välillä. Tällöin päädytään sotakorvausten 400 miljoonan dollarin kokoluokkaan Suomen markan arvon pohjalta vuonna 1944. Raskaimmillaan [[1945]]–[[1949]]
Vaikka sotakorvaussopimus allekirjoitettiin joulukuussa, sotakorvausvuosi alkoi ja päättyi sen mukaan aina [[Moskovan välirauha]]n allekirjoittamisen vuosipäivänä 19. syyskuuta. <ref> Vesterinen 2012, s. 26. </ref>
Rivi 12:
{{Pääartikkeli|[[Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta]]}}
Ensimmäisenä sotakorvausvuonna jouduttiin luovuttamaan puutavaran sekä metsätalous- ja metalliteollisuuden tuotteiden lisäksi 119 alusta, mikä oli neljäsosa Suomen jo sodan
Esimerkkeinä sotakorvaustuotteista ovat 535 erilaista alusta, 52 500 sähkömoottoria, 1 140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen. Sotakorvauksen piiriin kuuluneita aluksia olivat muun muassa [[SS Turso|S/S Turso]], [[Vega (kuunari)|Kuunari Vega]] ja täysin antimagneettisista raaka-aineista rakennettu ns. ''kultakuunari'' '''Zarja''', jonka kaikki metalliosat olivat Outokummun [[pronssi|piipronssia]]. Näin siksi, että alukselta käsin pystyisi suorittamaan herkimmätkin magneettiset mittaukset.<ref>Harki 1971, 156, 169–172</ref> Zarjan rakennustyössä vaativin tehtävä oli piipronssisten vesi- ja polttoainesäiliöiden valmistus; säiliöt olivat aluksen ahtaiden tilojen vuoksi hyvin monimuotoisia, ja lopulta vain helsinkiläinen Työkalu- ja hammaspyörätehdas Oy suostui edes yrittämään. Niittaus ei pitänyt nesteitä, niittausten tinaaminen ei auttanut ja hitsaaminen oli lähes mahdotonta siten ettei saumasta tullut magneettinen. Työ kuitenkin onnistui; Väinö Auerin mukaan pari viimeistä säiliötä oli suomalaisten normien mukaan lähes kelvottomia, mutta ne hyväksyttiin kuitenkin.<ref> Auer 1956</ref>
Rivi 18:
Yhtenä sotakorvaustoimitusten tavaraeränä olivat pystytysvalmiit puutalopaketit. [[Josef Stalin]] lahjoitti taloja edelleen Puolaan. Niitä oli vuonna 2013 vielä jäljellä [[Varsova]]ssa noin kolmekymmentä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kause, Pilvikki|Otsikko= Varsovan "Suomi-talot" tyhjenevät hiljalleen| Julkaisu =Helsingin Sanomat| Ajankohta = 15.9.2013|Vuosikerta = | Numero = 251/2013| Sivut = B 3|Julkaisupaikka = |Julkaisija = | Selite = | Tunniste = |Kieli = {{fi}}| Lopetusmerkki = }}</ref>
Sotakorvaustuotteille valittiin toimittajat [[SOTEVA|Sotevan]] järjestämässä kokouksessa.<ref>Holmström 1986, 39</ref>Esimerkiksi [[Porin Konepaja]] toimitti erityisesti
Huomattavan erän sotakorvauksista muodosti rautatiekalusto, esimerkiksi yhteensä 728 kapearaiteista veturia, joista suurin osa oli höyryvetureita; merkittävin yksittäinen eli 525 yksilöä käsittänyt tyyppi oli [[PT-4]], joka muodostaakin maailman suurimman yhtenäisen sarjan kapearaiteisia höyryvetureita.
| |||