Ero sivun ”Höyrylaiva” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Nykyisiä suomalaisia höyrylaivoja: S/S Wellamo (1907) |
→Historia: linkki |
||
Rivi 14:
[[Kuva:D'AbbansSteamshipModel.jpg|thumb|Kesäkuussa 1783 Pyroscaphe-vene nousi Saônejoella virtaa ylös 15 minuutin ajan. Kuvassa on malli tuosta veneestä.<ref>Landström, s. 228</ref>]]
[[Kuva:Clermont replica.jpg|thumb|Robert Fultonin rakentama Clermont nimellä tunnetun höyrylaivan replika vuodelta 1909 ankkurissa]]
Jokilaivoissa purjeiden käyttö oli vaikeaa ja niitä jouduttiin usein vetämään rannalta käsin. [[Höyrykone]]en käyttöönotto jokilaivoissa oli vastaus selkeään tarpeeseen. Ensimmäisenä sen teki ranskalainen markiisi [[Claude François Jouffroy d'Abbans]] 1783 [[Pyroscaphe]]-höyryveneellä, sitten 1789 Yhdysvalloissa [[John Fitch (keksijä)|John Fitch]] ja seuraavana vuonna skotlantilaiset [[Patrick Miller]] ja [[William Symington]]. Ensimmäisten höyrykoneiden teho ei kuitenkaan riittänyt varsinaiseen liikennöintiin. Symington rakensi 1803 höyrykoneella toimivan [[Hinaaja|kanavahinaajan]], joka oli ensimmäinen kaupallisessa käytössä ollut höyryalus.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://library.thinkquest.org/C006011/english/sites/link.php3?link=http%3A%2F%2Fwww.history.rochester.edu%2Fsteam%2Fthurston%2F1878%2F | Nimeke = Höyrykoneiden historia | Julkaisija = Rochesterin yliopisto }}</ref> Vuoden käytön jälkeen rantojen omistajat saivat aluksen käytön kiellettyä väittämällä sen aaltojen vahingoittavan rantoja. Läpimurto höyryn käytössä alusten voimanlähteenä oli amerikkalaisen [[Robert Fulton]]in rakentama alus. Fulton oli koeajannut [[Charlotte Dundas]]illa ja perehtynyt John Fitchin keksintöihin.<ref>Landström, s. 229</ref> Tähän 1807 [[Hudson (joki)|Hudsonjoella]] rakennettuun [[North River Steamboat (Clermont)]] höyryalukseen sijoitettiin 18 [[hevosvoima]]n Wattin ja Boultonin tehtaan valmistama höyrykone. Ensimmäisellä 12 tunnin matkallaan alus saavutti 4,7 [[Solmu (nopeusyksikkö)|solmun]] keskinopeuden. Samaan matkaan jokipurret käyttivät neljä vuorokautta. Yhdysvaltain rannikko- ja jokiliikenteessä oli viiden vuoden kuluttua jo yli puolensataa höyryalusta. Englannissa kaupallisen höyrylaivaliikennöinnin aloitti [[Henry Bell]]in rakentama [[PS Comet]] alus. Vuonna 1815 Englannissa oli jo parikymmentä höyrykäytöistä alusta. Suomessa ensimmäinen höyryalus oli ''[[Ilmarinen (höyrylaiva)|Ilmarinen]]'' 1833. Vuonna 1819 ensimmäinen höyryavusteinen laiva, [[SS Savannah]], jossa oli siis myös purjeet, ylitti Atlantin. Pelkällä höyryllä matka tehtiin 1830-luvulla, vaikka tuokin alus, [[SS Sirius (1837)]], oli varustettu purjeilla. Pelkkään höyryyn ei luotettu ennen kuin 1800-luvun loppupuolella.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 162–166.</ref> Ensimmäinen rautainen höyrylaiva oli [[PS Aaron Manby]], joka 1822 purjehti Englannista Pariisiin.<ref>Landström, s. 230</ref>
[[Kuva:Great Eastern 1866.jpg|thumb|Great Eastern vuonna 1866]]
Ongelmina alkuaikojen höyryaluksissa olivat [[siipiratasalus|siipirattaan]] huono kesto merenkäynnissä ja hiilen runsas kulutus. Ensimmäinen parannus höyrykoneissa oli korkeapainekattiloiden käyttö, mikä pudotti hiilen kulutuksen kolmasosaan. Toinen parannus oli kaksivaiheinen paisunta, jolla kulutus laski vielä lähes puoleen. Ruuvimainen [[potkuri]] on ideana vanha. Amerikkalainen keksijä [[David Bushnell]] suunnitteli 1775 puisen [[sukellusvene]]en [[Turtle (sukellusvene)|Turtle]], jossa oli käsikäyttöiset ruuvimaiset potkurit.<ref>Landström, s. 266</ref> Vanhimpia patentteja on [[Joseph Bramah]]in vuodelta 1785.<ref>Landström, s. 228</ref> Potkurin käyttöön höyrykoneiden teho ei vielä ollut riittävä. Ensimmäisen toimivan potkurin rakensi [[Josef Ressel]] [[Trieste]]ssä, [[Itävalta-Unkari]]issa ja sai sille patentin 1827 Itävalta-Unkarissa. 1836 sai kaksikin potkuria patentin: ruotsalaisen [[John Ericsson]]in (1803–1889) rataspotkuri ja englantilaisen [[Francis Pettit Smith]]in ruuvipotkuri. [[Isambard Kingdom Brunel]] rakensi 1843 ensimmäisen potkurikäyttöisen aluksen, [[SS Great Britain]]in, joka ylitti Atlantin. Alus oli 98,2 metriä pitkä. Laivasto oli kuitenkin yhä epäileväinen potkurien suhteen. Vuonna 1845 [[Britannian amiraliteetti|Britannian amiraliteetin]] järjestämässä kilpailussa samantehoiset potkuri- ja siipirataslaivat vetivät toisiaan. Smithin potkuri pystyi vetämään vastaanpanevaa höyrylaivaa 2,8 solmun nopeudella. Tämän jälkeen epäluulo potkureita kohtaan poistui. Potkurit ja höyrykoneet olivat nyt niin voimakkaita, että alusten puurunko ei enää kestänyt. Tähän lujuusongelmaan otettiin avuksi rauta. Rautalevyjä oli alettu [[valssaus|valssata]] 1780-luvulla ja ensimmäinen rautainen alus rakennettiinkin jo 1787. Rauta oli kuitenkin haurasta, ja 1870-luvulle saakka laivat tehtiin puusta rautavahvisteisina. Esimerkiksi klipperit tehtiin rautakaarilla, mutta puulaudoituksella. Laudoitus voitiin myös peittää rautalevyillä kuten Nansenin [[Fram (laiva)|Fram]].<ref>Konttinen, s. 32-33</ref> 1800-luvun puolenvälin jälkeen höyrylaivoista tuli kilpailukykyisiä purjelaivoihin nähden. Britannian kauppalaivastosta vuonna 1885 yli puolet kulki höyryllä.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 166.</ref> Purjelaivatkin vielä kehittyivät ja kokivat pienen nousukauden 1850-luvulla, kun amerikkalaiset kehittivät kapearunkoisen ja nopean laivatyypin, [[klipperi]]n. [[Suezin kanava]]n avaaminen 1869 antoi höyrylaivoille niin suuren edun klippereihin nähden, jotka joutuivat kiertämään Afrikan, että purjelaivoille jäivät enää pisimmät Australian ja Etelä-Amerikan reitit. Viimeinen purjelaivojen kehitysaskel oli teräsrunkoinen rakenne ja vahvistetut mastot, mikä piti purjelaivoja vielä jonkin aikaa kilpailukykyisenä höyryaluksiin nähden.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 166–169.</ref>
| |||