Ero sivun ”Filippiinit” versioiden välillä

Astuttuaan presidentin virkaan Corazon Aquino lakkautti Ferdinand Marcosin aikaisen perustuslain<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987'', s. 64. Helsinki: Otava, 1986.</ref> ja laaditutti uuden perustuslain, joka tuli voimaan vuonna 1987.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988'', s. 57. Helsinki: Otava, 1987.</ref> Corazon Aquinon hallituskaudella (1986–1992) demokratia vahvistui, mutta hallitusta pidettiin heikkona ja sitä vastaan tehtiin useita kaappausyrityksiä. [[Fidel V. Ramos]] (1992–1998) pyrki eheyttämään kansakuntaa ja käymään neuvotteluja kaikkien kapinallisryhmien kanssa. [[Joseph Estrada]] (1998–2001) oli suosittu näyttelijä, jota alettiin kuitenkin pian syyttää korruptiosta. Hän erosi ennen aikojaan, ja valtaan nousi varapresidentti [[Gloria Macapagal-Arroyo]] (2001–2010). Vuoden 2010 vaaleissa valittiin entisen oppositiojohtaja Benigno Aquinon ja presidentti Corazon Aquinon poika [[Benigno Aquino III]]. Hänen ohjelmaansa kuului demokratian edistäminen ja korruption vastustaminen.<ref name="BGN"/> Aquinon jälkeen presidentiksi valittiin toukokuussa 2016 [[populismi|populistinen]] [[Rodrigo Duterte]], jonka vaalikampanjan teema oli huumeongelma. Alkukautta onkin leimannut huumeongelman väkivaltainen ratkaisupyrkimys. Duterte on suorasanaisesti kehottanut ampumaan huumeriippuvaisia ja huumekauppiaita, ja joukossa on mennyt viattomiakin. Poliisi on ampunut parissa kuukaudessa 1&nbsp;500 ihmistä ja tuntemattomat tappajat yli 2&nbsp;000.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Mikko Paakkanen | Otsikko =Yhdeksäs ei näe isäänsä | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 17.9.2016| Sivut =B 2 | Viitattu = 17.9.2016 }}</ref>▼