Ero sivun ”Urho Castrénin hallitus” versioiden välillä

Castrénin hallituksen tärkeimpänä tehtävänä oli juuri voimaan tulleen välirauhansopimuksen ehtojen toimeenpano. Sopimuksen 21. artikla velvoitti Suomen välittömästi lakkauttamaan [[fasismi|fasistiset]] ja ylipäätään kaikki Neuvostoliiton vastaista kiihotusta harjoittaneet järjestöt sekä olemaan vastaisuudessa sallimatta sellaisten olemassaoloa. Tätä tulkittaessa hallitus määräsi jo 23. syyskuuta 1944 lakkautettaviksi noin 400 erilaista yhteisöä. Valtaosa näistä oli [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallisen kansanliikkeen]] eritasoisia puoluejärjestöjä ja -yhdistyksiä; puolueen seitsemän kansanedustajaa saivat jäädä eduskuntaan luovuttuaan IKL:n nimestä. Lakkautettujen yhteisöjen joukossa oli myös vaikutusvaltainen [[Akateeminen Karjala-Seura]] rinnakkais- ja alajärjestöineen sekä muutamia avoimesti [[kansallissosialismi|kansallissosialistisia]], mutta painoarvoltaan vähäisiä järjestöjä. Välirauhansopimuksen 20. artiklan nojalla hallitus antoi 25. syyskuuta asetuksen [[poliittinen vanki|poliittisista syistä vangittujen henkilöiden]] vapauttamisesta, joka pantiin samoin välittömästi toimeen. Vapautettujen joukossa olivat muiden muassa jatkosodan aikana vangitut ns. [[sosialistinen eduskuntaryhmä|kuutosryhmän]] kansanedustajat, jotka palasivat eduskuntaan marraskuussa. Tähän liittyi 1930-luvulla annettujen, [[vaalikelpoisuus|vaalikelpoisuutta]] rajoittaneiden määräysten kumoaminen marraskuun alussa.<ref> Zetterberg (toim.), s. 744–745.</ref>

 

 

Myöhemmän kehityksen kannalta merkittäväksi episodiksi muodostui valvontakomission pääministeri Castrénille 19. lokakuuta toimittama ns. [[Lista 1:n vangit|Lista 1]] eli luettelo henkilöistä, joiden komissio katsoi syyllistyneen [[sotarikos|sotarikoksiin]]. Epävarmuutta tulevaisuudesta lisäsivät osaltaan sotavankien, heimosoturien, inkeriläisten ja virolaisten siviilien sekä muiden neuvostokansalaisten kotiinkuljetukset, jotka aiheuttivat lukuisia inhimillisiä tragedioita.<ref> Zetterberg (toim.), s. 745.</ref>