Avaa päävalikko

Muutokset

1 651 merkkiä poistettu ,  3 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
 
==Luontaistalous==
Luontaistalous on omavaraistalouteen perustuva toimintaympäristö, jonka taloudellisena yksikkönä on ''ruokakunta''. Ruokakunnaksi voidaan lukea paitsi yksittäinen [[perhe]], myös kokonainen suku tai [[heimo (kansatiede)|heimo]]. [[vaihdantatalous|Vaihdannan]] ja [[erikoistuminen|erikoistumisen]] sijasta luontaistaloudessa jokainen ruokakunta on itsenäinen kulutus- ja tuotantoyksikkö, ja kunkin ruokakunnan kulutus perustuu joko kokonaan tai melkein yksinomaan sen omaan työhön. Omavaraisuus toteutuu siten luontaistaloudessa yksittäisten ruokakuntien tasolla. Luontaistaloutta on vaikea mitata tavanomaisin taloudellisin mittarein, ja siksi sen merkitystä yleensä aliarvioidaan. Virallisissa taloustilastoissa sitä ei yleensä ole mukana, vaikka yrityksiä sen mittaamiseksi onkin tehty.<ref>[http://www.maailmansivu.fi/uutiset?80 Intiaanit sotajalalla oman elämäntapansa puolesta] {{404}}</ref>
 
Luontaistalous toimii parhaiten vakaissa tai säännöllisissä [[sää|sääoloissa]], sillä omavarainen [[ravinto|ravinnon]] tuottaminen perustuu kykyyn ajoittaa työt sopivimpiin hetkiin. Luontaistalous oli keskeisessä asemassa vielä [[keskiaika|keskiajan]] [[feodalismi|feodalistisen yhteiskunnan]] maataloudessa, jossa työ ja työn tuotokset eivät kumpikaan olleet hyödykkeitä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jouko Nurmiainen | Nimeke = Feodalismin käsite 1900-luvun länsimaisessa historiankirjoituksessa | Vuosi = 1998 | Luku = 4 | Sivu = | Selite = Yleisen historian pro gradu -tutkielma | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Tunniste = | www = http://www.helsinki.fi/hum/hist/gradut/nurmiain/luku4.html | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.4.2016 | Kieli = }}</ref> Feodaaliyhteiskunnassa vaihdanta ja kaupankäynti oli vähäistä. Kun kaukokauppa ja tavaranvaihto vähitellen lisääntyivät, alkoi kauppapaikoille kehittyä [[kaupunki|kaupunkeja]], jolloin sekä feodaaliyhteiskunta että luontaistalous alkoivat murentua.
 
[[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] [[intiaanit]] elivät valkoisten valtaantuloon saakka heimokuntiin rakentuvassa jaheimokunnittain metsästykseen ja kalastukseen perustuvassa luontaistaloudessa.
 
Nykyisin selväpiirteistä luontaistaloutta harjoitetaan laajemmin vain köyhimmissä kehitysmaissa ja vain paikallisesti kehittyneissä maissa. Merkittävimpiä luontaistalouden maita ovat [[Papua-Uusi-Guinea]] ja [[Salomonsaaret]]. Papuassa yli 80&nbsp;% väestöstä asuu vieläkin luontaistaloudessa oman suvun ja heimon parissa. Maa onkin yksi maailman vähiten kaupungistuneista maista. Suvuista ja klaaneista muodostuva yhteiskunta on kuitenkin kiihtyvällä tahdilla murenemassa, joten luontaistalous on sielläkin väistymässä.<ref>[http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2006-03-26,104:12:367880,1:0:0:0:0:0: Turun Sanomat] {{404}}</ref> Myös [[Afrikka|Afrikassa]] luontaistalous on monissa maissa vielä vahvassa asemassa: esimerkiksi [[Namibia]]ssa eli vuonna 2003 arviolta vielä noin puolet väestöstä maatalouteen perustuvassa luontaistaloudessa.<ref>[http://web.archive.org/web/20041030210558/http://www.cs.helsinki.fi/u/muurman/namibiaWtoinen.doc Eeva-Maria Muurman: Namibia]</ref>
 
== Omavaraisuus ja alkutuotantoSuomessa ==
Omavaraisuus Suomessa kääntyi selvästi laskuun [[Teollistuminen|teollistumisen]] myötä. 1940 lähes puolet Suomen väestöstä oli [[Alkutuotanto|alkutuotannossaalkutuotannon]] töissäalalla, eli (maa-, riista- ja kalatalouden alalla),parissa. vuonnaVuonna 2003 vastaava luku oli enää 4,5 prosenttia, eikä tämäkään osa hanki tarvitsemaansaravinnon, energiaavaatteiden (ruoka,ja lämmitys,lämmön vaatetus)tarvitsemaa energiaa käsivoimin suoraan [[Luonto|luonnosta]]. Osaltaan [[Maatila|maatilojen]] määrän laskuun on vaikuttanut [[Euroopan unioni|EU]]. Erityisesti kokonaiskustannuksia nostaa kallistunut [[öljy]]n hinta. Arvioidaankin, että tilojen määrä laskee entisestään, mutta niiden koot kasvavat. Tilojen hävitessä suomalaisiin syvälle juurtunut [[maatalouskulttuuri]] katoaa uusien sukupolvien myötä. [[Lypsyrobotti]]en ja muiden laitteiden lisääntyessä ihminen on yhä riippuvaisempi koneista ja käytännön osaaminen heikkenee ja katoaa.
 
Vielä 1950-luvulla suurin osa suomalaisista asui [[Maaseutu|maaseudulla]], mutta jo vuonna 1970 enemmistö oli siirtynyt [[Kaupunki|kaupunkeihin]] tai taajamiin. Tuolloin vakiintui Suomeenkin käsitys [[ydinperhe]]estä, mutta itse käsite oli syntynyt parikymmentä vuotta aikaisemmin.
== Omavaraisuus ja kaupungistuminen ==
 
1950-luvun tienoilla syntyi käsitys ydinperheestä. Kaupungistumisen ja maatilojen vähenemisen myötä tilat eivät enää siirry sukupolvelta toiselle, kuten ennen, eikä perheeseen useimmiten kuulu kuin vanhemmat lapsineen. Isovanhempien ja muiden sukulaisten tärkeä suullinen tieto elämästä ennen koneita ja laitteita jää usein hyödyntämättä. Sukupolvi, joka selvisi sodasta ja joutui aloittamaan monella tavalla elämän alusta, oli melko omavaraista. Sodan, jälkeinensillä sukupolvise oli tottunut tekemään lähes kaiken itse käsin. He viljelivät, kasvattivat, työstivät ja tekivät. Ennen tämä tietotietotaito kulki luonnollisesti yhdessä tehden ja eläen sukupolvelta toiselle, mutta nyt me elämme aikaa, jolloinnykyisin on yleistä, että suvun vanhimmat asuvat joko yksin tai laitoksissa, jolloin tietokaan ei samalla tavalla käytännössä välity seuraavalle sukupolvelle.
[[Kaupungistuminen|Kaupungistumiseen]] vaikuttavat esimerkiksi työpaikat ja koulutusmahdollisuudet. Vielä 1950-luvulla suurin osa suomalaisista asui [[Maaseutu|maaseudulla]], mutta jo vuonna 1970 enemmistö oli siirtynyt [[Kaupunki|kaupunkeihin]] tai kaupunkimaisiin ympäristöihin. Tuolloin vakiintui Suomeenkin käsitys [[ydinperhe]]estä. Alkutuotannon hiipuminen ja sitä myöten maaseudun työpaikkojen vähentyminen edistää yhä kaupungistumista. Kaupungeissa asuville [[maaseutu]] ja luonnonläheinen elämä jäävät helposti vieraiksi, kuten myös käsitys omavaraisuudesta ja itsellisestä elämästä.
 
== Omavaraisuus ja sukupolvien välinen sidos ==
 
1950-luvun tienoilla syntyi käsitys ydinperheestä. Kaupungistumisen ja maatilojen vähenemisen myötä tilat eivät enää siirry sukupolvelta toiselle, kuten ennen, eikä perheeseen useimmiten kuulu kuin vanhemmat lapsineen. Isovanhempien ja muiden sukulaisten tärkeä suullinen tieto elämästä ennen koneita ja laitteita jää usein hyödyntämättä. Sukupolvi, joka selvisi sodasta ja joutui aloittamaan monella tavalla elämän alusta, oli melko omavaraista. Sodan jälkeinen sukupolvi oli tottunut tekemään lähes kaiken itse käsin. He viljelivät, kasvattivat, työstivät ja tekivät. Ennen tämä tieto kulki luonnollisesti yhdessä tehden ja eläen sukupolvelta toiselle, mutta nyt me elämme aikaa, jolloin on yleistä, että suvun vanhimmat asuvat yksin tai laitoksissa, jolloin tietokaan ei samalla tavalla käytännössä välity seuraavalle sukupolvelle.
 
== Omavaraisuus käytännössä ==
:Omavaraisuuden perusteet
 
*'''Talo ja tontti'''. Omavaraisuuden perusta on oma talo ja tontti, jolla harjoittaa omavaraista elämää. Tontilla tai kohtuullisen matkan päässä pitäisi olla myös [[kaivo]] tai [[lähde]], josta saa talous- ja pesuvedenkäyttöveden.
 
*'''Säilytys''' tulee järjestää niin, että mahdollisimman paljon ruokaa ja säilykkeitä saadaan varastoiduksi talven varalle. Iso [[maakellari]] on hyvä, sillä sen käyttöön ei tarvita sähköä.
 
*'''Lämmitys''' tulee järjestää niin, että käytetään hyväksi luonnon omia energiamuotoja, kuten [[puupolttoaine|puulämmitys]]tä, [[aurinkovoima]]a tai [[tuulivoima]]a, jolloin eiollaan ole riippuvainenriippumattomia sähkönjakelusta tai öljystä. Myös keittiössä tulee huomioida, millä tavalla ruoka lämmitetään ja valmistetaan, jos sähköä ei ole.
 
*'''Eläimet'''. Ollakseen omavarainen ihminen tarvitsee [[Eläimet|eläimiä]], joista saadaan muun muassa [[liha]]a ja [[villa]]a, joista jalostetaan [[ruoka]]a sekä [[Vaatetus|vaatteita]]. Lisäksi eläimet tarvitsevat suojan ([[navetta]], [[talli]], [[lampola]], [[kanala]]) jossa asuvat, ja jos eläimiä pidetään myös [[Talvi|talvella]], tulee lämmitys järjestää luonnonmukaisella tavalla.
 
*'''Kasvit'''. Kaksi ihmistä tarvitsee noin 10 [[aari (yksikkö)|aari]]a viljelymaata saadakseen ruokaa koko vuodelle ruokaa, jos lisäksi keräähyödyntää paljonrunsaasti metsämarjojamarjoja ja sieniä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://rihmasto.fi/kehitys/drupal-6/artikkelit/elamamme-perusteista-6 | Nimeke = Elämämme perusteista | Tekijä = Lasse Nordlund | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 4.11.2010 | Kieli = }}</ref> [[Viljat]] ovat tärkeitä kasvatettavia, niiden monikäyttöisyyden vuoksi. Niiden lisäksi tarvitaan monipuolisesti erilaisia [[Kasvikset|kasviksia]]. Myös eläimet tarvitsevat ruokaa, ja ne syövätkin yleensä kasvisperäisiä tuotteita. [[Kasvihuone]] on hyvä apu esimerkiksi [[tomaatti]]en ja [[kurkku]]jenvihannesten kasvatuksessa.
 
*'''Luonnon antimien hyödyntäminen''' on osa riippumattomuutta. [[Sienet]] ja [[marjat]] kuuluvat monipuoliseen ravintoon, kasveista saa [[mauste]]ita, ja niitä voidaan käyttää myös väliaikaisessa [[lääkekasvit|lääkinnässä]].
 
*'''Kyky valmistaa käyttöesineitä''' auttaa käytännön toimissa. (Esimerkiksi onget, korit, kipot, ruokailuvälineet, vaatteet.)
 
*'''Osaaminen'''. Selviytyäkseen ilman ulkopuolista apua ihminen tarvitsee paljon tietoa esimerkiksi eläimistä, kasveista, ruoanlaitosta, säilönnästä, tuotteiden jalostuksesta (esimerkiksi ruokaa - ja vaatteita varten), sekä kaikkinaisestalaitteiden korjaamisesta. jaTietoa näitätäytyy tietoa täytyymyös osata soveltaa käytäntöön.
 
== Katso myös ==
8

muokkausta