Versio 11. syyskuuta 2016 kello 10.23 muokkaa Hartz (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 37 257 muokkausta url fix ← Vanhempi muutos		Versio 12. syyskuuta 2016 kello 16.21 muokkaa kumoa Haltiamieli (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 70 517 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Tiedosto:Otley Cemetery.jpg\|thumb~~\|260px~~\|Vanha hautausmaa Englannin [[Yorkshire]]ssä.]] [[Tiedosto:JapaneseGraveyardTokyo.jpg\|thumb~~\|260px~~\|[[Japani]]lainen hautausmaa, jonka muistomerkit ovat pitkulaisia hautakiviä. Muoto johtuu tavasta [[Japanin kirjoitusjärjestelmä\|kirjoittaa japania]] ylhäältä alas.]] [[Tiedosto:Jerozolima, 23 X 2007 r., cmentarz żydowski na stoku Góry Oliwnej..JPG\|thumb~~\|260~~\|[[Öljymäki]], juutalainen hautausmaa.]] '''Hautausmaa''' on alue, jonne [[vainaja]]t [[hautaus\|haudataan]].<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{kirjaviite \| Tekijä= \| Nimeke=Kielitoimiston sanakirja \| Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy \| Vuosi=2004 \| Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Hautausmaalle haudataan kuolleet ruumiit eli [[kalmo]]t tai [[tuhkaus\|poltettujen]] ruumiiden tuhkat kuoppaan maa-aineksen alle. [[Arkeologia\|Arkeologinen]] tai [[kansatiede\|kansatieteellinen]] tai muuten ylätyylinen nimitys hautausmaalle on ''kalmisto''.<ref name="nk">{{Kirjaviite\|Tekijä=Sadeniemi, Matti (toim.)\|Nimeke=Nykysuomen sanakirja: lyhentämätön kansanpainos\|Selite=Osa II J–K\|Julkaisija=Werner Söderström osakeyhtiö\|Vuosi=1992\|Tunniste=ISBN 951-0-18261-3}}</ref> Rivi 9: On olemassa myös eläinten hautausmaita. Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa tähän on syynä lemmikkien eläimiksi korkea yhteisöllinen asema perheenjäseninä. Joissakin kulttuureissa eläimiä on haudattu tai ruhoja poltettu palvontamenoissa. Hautaismailla on yleensä myös uurnalehto, johon haudataan tuhkattujen vainajien tuhka tarkoitusta varten hankitussa, nykyisin yleensä maatuvassa [[uurna]]ssa.<ref>[http://www.vantaanseurakunnat.fi/korso/kirkko/korson_kirkko/uurnalehto/korson-kirkon-uurnalehto Korson kirkon uurnalehto] viitattu 7.9.2010.</ref> 1970-luvulla Suomessa on ollut tapana haudata tulipalossa kuolleita ja hukkuneita muoviin käärittynä, jolloin ruumiit eivät maadu. Tämä on muodostunut paikoin ongelmalliseksi.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite =http://yle.fi/uutiset/muoviin_kaaritty_vainaja_aiheuttaa_ongelmia_viela_vuosikymmenien_jalkeen/7009212 \| Nimeke =Muoviin kääritty vainaja aiheuttaa ongelmia vielä vuosikymmenien jälkeen \| Tekijä = \| Ajankohta =3.1.2014 \| Julkaisu =Yle Uutiset \| Julkaisija = \| Viitattu = \| Selite = }}</ref> == Hautauksen historia == === Ennen nykyihmistä === Nykyihmisten lähisukulaisista ainakin [[~~neandertalin ihminen~~neandertalinihminen\|~~neandertalin ihmiset~~neandertalinihmiset]] ovat jo haudanneet kuolleensa,<ref name=oh>{{Kirjaviite \| Tekijä = Anders Hagen\| Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria 1, Esihistoria \| Vuosi= 1982 \| Sivut = 30, ~~211-212~~211–212\| Julkaisija = Otava \| Isbn= 951-1-06922-5}}</ref> alun perin siksi, etteivät raadonsyöjät raatelisi ruumiita. Myöhemmin hautaukseen alettiin liittää myös jonkinlaisia uskonnollisia tapoja, jotka näkyivät ~~mm.~~muun muassa esineiden ja kukkien sijoittamisessa hautaan. Ei tiedetä tarkalleen, milloin haudat alettiin keskittää kalmistoiksi. === Minolaisten ja etruskien hautauskulttuuri === [[Kreeta]]n saarella yli ~~3000~~3 000 vuotta sitten asuneet [[Minolainen kulttuuri\|minolaiset]] ovat jättäneet jälkeensä monenlaisia kauniisti koristeltuja hautoja, joista muodostuu suorastaan kuolleiden valtakunta, josta erottuu kunkin vainajan arvoasema. Minolaiset eivät pitäneet sitä synkkänä paikkana, vaan kuolleiden asuinsijoilla oli ihmisen hyvä olla. He harjoittivat hautaamista suvuittain yhteishautoihin, esimerkiksi varta vasten tehtyihin kallioluoliin.<ref name=oh /> Satoja vuosia myöhemmin vähän idempänä asuneet [[etruskit]] rakensivat samantapaisia elämäniloa kuvaavia hautoja. Niistä muodostui kokonaisia kuolleiden kaupunkeja, joissa oli vainajia varten tehtyjä, talojen kaltaisia kivirakennuksia. He hautasivat vainajansa yksittäin polttamatta, mutta ajan kuluessa polttohautaus yleistyi.<ref>[http://www.kookas.fi/articles/read/1718 Keitä etruskit olivat?] Kookas. {{404}}</ref>. === Hautauskulttuurin vaiheita Suomessa === Vanhimmat tunnetut Suomen maaperän haudat ja kalmistot ovat kivikautisia. Niistä ei ole yleensä jäänyt juuri muuta kuin ruumiiden mukana haudattua [[punamultamaali]]a, jonka vuoksi niitä kutsutaan [[punamultahauta\|punamultahaudoiksi]]. [[Hautaesine]]itä on voinut olla, mutta useimmista ei ole jäänyt jälkiä. Pronssikauden aikana yleistyivät kivista ladotut [[röykkiöhauta\|kiviröykkiöhaudat]], joihin vainaja tai vainajia haudattiin poltettuna tai polttamatta. Nämä saattoivat muodostaa isoja kalmistoja, joissa oli useita röykkiöitä, tai joissa samaan röykkiöön haudattiin uudelleen, jolloin röykkiötä kasvatettiin. Suomessa on vainajien mukaan haudattu näiden tarvekaluja, aseita ja koruja kivikaudelta aina kristilliseen aikaan asti. Kalmistot ovatkin olleet tärkeä muinaisen suomalaisen esineistön löytöpaikka, muun muassa [[Luistarin kalmisto]] Eurassa.<ref name=sh>{{Kirjaviite \| Tekijä = Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander\| Nimeke = Luistarin kalmisto \| Vuosi = 1985\| Sivut = ~~326-327~~326–327\| Selite = Teoksessa Suomen historia 1. Esihistoria. Päätoim. Yrjö Blomstedt \| Julkaisija = Weilin & Göös\| Isbn = 951-35-2490-6}}</ref> Rautakaudella tulivat käyttöön muun muassa [[polttokenttäkalmisto]]t, jotka olivat tasaisia ladottuja kivikenttiä usein isompien kivien välissä. Kenttäkalmistoon siroteltiin poltettujen ruumiiden tuhka. Kenttäkalmistotkin olivat usein suvun tai yhteisön käytössä. Suomessa on myös harjoitettu [[polttovenehautaus]]ta eli haudattu kalmoja veneidensä kanssa, mistä todistavat muun muassa polttokalmistoista löytyneet veneiden niitit. [[Viikinkiaika\|Viikinkiajan ~~lopulla~~]] lopulla siirryttiin hautaamaan ruumiit polttamattomina hiekkamaahan. Näihin hautoihin tehtiin usein kivistä tai puusta arkkua muistuttavia rakenteita. Erona kristilliseen hautaukseen olivat vainajan mukaan annetut hautaesineet. Hautaesineiden antamisen lopettaminen katsotaan yhdeksi mahdolliseksi merkiksi kristinuskon leviämisestä Suomen eri alueille. [[katolinen kirkko\|Katolisena]] aikana saatettiin varsinkin syrjäseuduilla vielä käyttää kylien omia kalmistoja, mutta [[uskonpuhdistus]] toi mukanaan käytännön kaikkien vainajien hautaamisesta siunatulle kirkkomaalle eli varsinaiselle hautausmaalle. Tästä poikkeuksena on hautaaminen [[hautasaari]]in sellaisilla alueilla, joista on ollut hankala matka kirkkomaalle. Käytäntö loppui 1700-luvun alkuun mennessä. Rivi 43: == Kirjallisuutta == [[~~Kuva~~Tiedosto:Gotland-Galrum 01.jpg\|thumb~~\|250px~~\|Vanha hautapaikka [[Gotlanti\|Gotlannissa]].]] * {{Kirjaviite \| Tekijä=Heng, Bey \| Nimeke=Hautausmaat arkipäivän asioina \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=Kirjaneliö \| Vuosi=1994 \| Tunniste=ISBN 951-600-854-2}} * {{Kirjaviite \| Tekijä=Kiiskinen, Kyösti \| Nimeke=Hautauskulttuuri Suomessa: Suomen hautaustoimistojen liiton 50-vuotisjuhlakirja \| Selite=Historiallisen katsauksen kirjoittanut Leena Aaltonen \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=Suomen hautaustoimistojen liitto \| Vuosi=1992 \| Tunniste=ISBN 952-90-4089-X}}

Ero sivun ”Hautausmaa” versioiden välillä