Ero sivun ”Viron kieli” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
|||
Rivi 28:
== Viron kielen taustasta ja historiasta ==
Virossa on kaksi päämurretta: pohjois- ja eteläviro (jotkut tutkijat pitävät koillista rannikkomurretta, joka monessa suhteessa muistuttaa suomea, kolmantena päämurreryhmänä). Eteläviroa ja (pohjois)viroa on usein pidetty kahtena eri kielenä. Pohjoisen ja etelän välillä on kulkenut vanha syvä heimo- ja kulttuuriraja, vuoteen [[1917]] saakka .myös [[Vironmaa]]n ja [[Liivinmaa]]n hallinnollinen raja. On jopa väitetty, että etelä- ja pohjoisviro eroaisivat toisistaan yhtä paljon kuin pohjoisviro ja [[suomen kieli|suomi]]. 1800-luvulle asti viron kieltä kirjoitettiinkin kahdessa muodossa, pohjoisena ”[[Tallinna]]n kielenä” ja eteläisenä ”[[Tartto|Tarton]] kielenä”. Vasta kansallisen heräämisen myötä, kun virolainen kansallinen identiteetti nykyisessä mielessä syntyi, pohjoinen kirjakieli syrjäytti eteläisen.
Viron kirjakieli, kuten suomenkin, syntyi [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksen]] myötä [[1500-luku|1500-luvulla]]. Ensimmäiset painetut kirjat olivat [[baltiansaksalaiset|baltiansaksalaisten]] kirkonmiesten kirjoittamaa hartaus- ja kansanopetuskirjallisuutta. Äidinkielisten virolaisten kirjoittama kauno- ja tietokirjallisuus sekä vironkielinen lehdistö alkoivat kehittyä vasta 1800-luvulla. Tällöin viron kieltä alettiin voimakkaasti kehittää: [[ortografia]] uudistettiin, runsaasti uudissanoja kehitettiin, myös murteiden ja suomen kielen mallin pohjalta. [[Essiivi]]sija elvytettiin suomen essiivin mallin mukaisesti. [[1900-luku|1900-luvun]] alun kielenuudistusliike otti käyttöön myös uudissanoja, jotka oli luotu ”tyhjästä”, pelkästään rakenteellisin ja esteettisin perustein (esimerkiksi ''veenma'' ’vakuuttaa’, ''siiras'' ’vilpitön’, ''relv'' ’ase’).
| |||