Ero sivun ”Suunnitelmatalous” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty linkkejä; lisäsin tekstiä
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta 
Korjattu kirjoitusvirhe
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta 
Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{Talousjärjestelmät}}
'''Suunnitelmatalous''', ääritapauksissa '''komentotalous''', on talousjärjestelmä, jossa tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjataan keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan. Keskusjohtoisen suunnitelmatalouden vastakohtana on hajautettu [[markkinatalous]], mutta yksikään talousjärjestelmä ei ole yksiselitteisesti luokiteltavissa pelkästään yhteentoiseen näistä. Koska kaikissa talousjärjestelmissä on havaittavissa piirteitä sekä suunnitelmataloudesta, että markkinataloudesta, niin onkin mielekästä tässä yhteydessä puhua [[sekatalous|seka- tai puitetalouksista]].
 
Eräiden väitteiden mukaan{{lähde}} lähes kaikissa maissa [[Iso-Britannia|Isoa-Britanniaa]] lukuun ottamatta teollistuminen käynnistyi valtion toimin kuten rautateitä rakentamalla. Varat tähän kerättiin veroinverovaroilla, jotka valtio sijoitti taloudellisiin toimiin. Valtio saattoi myös lainata pääomiaan teollisuustuotannon käynnistämiseen. Vaatimuksia kaiken tuotannon järjestämisestä suunnitelmatalouden keinoin esitettiin etenkin [[sosialismi|sosialistien]] piirissä.
 
1920- ja 1930-luvuilla käytiin väittely ([[Englannin kieli|engl.]] "socialist calculation debate"), jossa pohdittiin onko markkinatalous tehokkaampi järjestelmä kuin suunnitelmatalous. Vastaus kulminoitui niin sanottuun laskentaongelmaan, eli siihen voiko keskussuunnitteluelin määrätä resurssien käytöstä tehokkaammin kuin markkinat. [[Ludwig von Mises]] julkaisi vuonna 1920 kirjoituksen: ''Economic Calculation in the Socialist Commonwealth'', jossa hän osoitti suunnitelmataloudessa hinta-informaation puuttumisen johtavan tehottomuuteen ja laskentaongelman olevan "liian vaikea" ratkaistavaksi. Merkittävimmän vasta-argumentin esitti [[:fi:Oskar_R._Lange|Oskar Lange]], joka osoitti suunnitteluelimen pystyvän käyttämään hintasignaaleja hyväkseen. Vielä 1960-luvulla länsimaissa pelättiin yleisesti myös asiantuntijoiden taholta, että Itä-Eurooppa menee talouskehityksessä ohi.{{selvennä}}