Avaa päävalikko

Muutokset

Ei muutosta koossa, 3 vuotta sitten
p
==Alue ja kaupungit==
{{Pääartikkeli|[[Etruria]]}}
Etruskien ydinalue oli [[Etruria]] nykyisen [[Toscana]]n kohdalla, ja laajimmillaan heidän alueensa ulottuivat [[Po]]-joelta [[Campania]]an. Pohjoisessa vastaan tulivat [[keltit]], ja etelässä [[antiikin Kreikka|kreikkalaiset]] siirtokunnat. Etruria muodostui hajanaisesta joukosta kaupunkivaltioita, joita yhdistivät kieli, uskonto ja yhteiskunnalliset olot.<ref name="pikkujättiläinen" /> Tärkeimmät etruskikaupungit etelästä pohjoiseen (nykyisine nimineen) olivat [[Veji]], [[Caere|Cerveteri]], [[Tarquinia]], [[Vulci]], [[Vetulonia]], [[Roselle]], [[Populonia]], [[Orvieto]], [[Perugia]], [[Chiusi]], [[Cortona]], [[Arezzo]], [[Volterra]] ja [[Fiesole]].<ref name="nielsen-40" /> Pohjois-Italian etruskialueen johdossa oli [[Felsina]] (nyk. Bologna). Campaniassa etruskien pääpaikkana oli [[Capua]].<ref>Nielsen (''Etruskit'', 2003), s. 59, 62.</ref>
 
Kaupunkivaltioiden pinta-alat vaihtelivat huomattavasti. Etelässä keskukset olivat tiheässä, joten alueetkin jäivät pieniksi. [[Volterra]]n alueella oli enemmän tilaa, mutta maasto oli vähemmän tuottoisaa.<ref name="nielsen-40" /> Pinta-alaltaan suurin kaupunki oli Veji, 242 hehtaaria.<ref name="nielsen-40">Nielsen (''Etruskit'', 2003), s. 40.</ref>
 
Etruskit rakensivat kaupunkinsa usein kukkuloiden ja jyrkänteiden harjalle, missä niitä oli helppo puolustaa.<ref>Nielsen (''Etruskit'', 2003), s. 34.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.domspe.org/etruscans/obsession.html | Nimeke =Obsession with Death | Tekijä = Kozlowski, Jaime | Ajankohta = | Julkaisija =Domspe.org | Viitattu = 24.3.2013 }}</ref> Villanova-kaudella kylät sijaitsivat vielä useimmiten taloryhminä kaupunkikukkulan laidoilla. Kylissä oli olkikattoisia soikeita, pyöreitä ja pitkulaisia taloja. 700-luvun eaa. lopulla nämä kylät hylättiin, ja asutus siirtyi kukkulan tai tasangon keskukseen. Kukkuloiden harjoilla sijainneiden kaupunkien katuverkostot oli usein suunnattu tarkasti pohjois-eteläsuuntaisesti, mutta joskus kaupungin eri osien katuverkosto noudattaa maaston ja entisten teiden suuntia. Kaupunginmuureja alettiin rakentaa, kun Rooman ja gallien vaara paheni 300-luvulla eaa.<ref>Nielsen (''Etruskit'', 2003), s. 35–38.</ref>
 
Etruskien kaupunkienvälisiä teitä ei ole kartoitettu kovinkaan hyvin, ja niiden reitit ovat usein arvuuttelun varassa. Kallioihin louhitut tiet on helppo tunnistaa etruskilaisiksi. Etruskien tiet joutuivat usein noudattamaan maaston asettamia rajoja. Roomalaiset vetivät Etrurian läpi sotilasteitään 200- ja 100-luvulla eaa.<ref>Nielsen (''Etruskit'', 2003), s. 40–41.</ref>