Avaa päävalikko

Muutokset

296 merkkiä lisätty ,  3 vuotta sitten
lähteet tarkemmin
==Historia==
===Alkuperä ja nimitykset===
Etruskiväestön alkuperästä on eri käsityksiä, eikä arkeologinenkaan materiaali ole asiaa ratkaissut. [[Herodotos]] mainitsi etruskien lähteneen [[Lyydia]]sta, mutta [[Dionysios Halikarnassolainen|Dionysios Halikarnassolaisen]] mukaan he olivat Italian alkuperäiskansa. Mahdollisena pidetään myös sitä, että etruskikulttuuri syntyi vuoden [[1000 eaa.]] tienoilla [[Anatolia|Vähä-Aasiasta]] saapuneiden tyrrheenien vähitellen sekoittuessa alkuperäisväestöön.<ref name="pikkujättiläinen">{{Kirjaviite | Tekijä = Zetterberg, Seppo (toim.) | Nimeke = Maailmanhistorian pikkujättiläinen| Vuosi = 2006| Sivu = 139–142 | Julkaisija = WSOY| Tunniste = | Viitattu =4.9.2016 }}</ref><ref>NielsenKaimio ym.(''Etruskit'', 2003), s. 11–13.</ref> [[Thukydides|Thukydideksen]] mukaan etruskit ('tyrrheenit') olivat Vähä-Aasian rannikon [[Lemnos|Lemnoksen]] saaren asukkaita. Saarella tiedetäänkin puhutun 500-luvulla eaa. kieltä, joka on etruskin kielen ainoa tunnettu sukulaiskieli.<ref name="nielsen-13">NielsenKaimio ym.(''Etruskit'', 2003), s. 13.</ref>
 
1800-luvulla esitettiin teoria, että etruskit olisivat tulleet Italiaan pohjoisesta. Teoria perustui siihen, että Villanova-kauden tavat ja esineet muistuttavat Alppien pohjoispuolisia tapoja ja esineitä. Tällä teorialla ei kuitenkaan nykyisin ole enää juuri kannatusta.<ref name=”eb” />
Italian niemimaalla vallitsi pronssikauden lopulla 1000–900-luvuilla yhtenäinen subapenniininen kulttuuri, josta rautakauteen siirryttäessä kehittyi alueellisia kulttuureja. Etruriassa asutus alkoi siirtyä jo pronssikauden lopulla tasangoilta kukkuloille, joilla niistä myöhemmin kehittyi etruskikaupunkeja.<ref name="nielsen-13" />
 
[[Firenze]]n ja [[Rooma]]n välisen alueen kulttuurin ensimmäinen etruskilaiseksi tunnistettava vaihe oli [[Villanova-kulttuuri]], joka alkoi noin 900 eaa.<ref name="nielsen-11">NielsenKaimio ym.(''Etruskit'', 2003), s. 11.</ref>
 
===Orientalisoiva kausi ja etruskien kukoistus===
[[Kuva:Etruscan civilization map.png|thumb|250px|Etruskien tärkeimmät kaupungit ja sivilisaation rajat Italiassa.{{legend|#cdcd65|Etruria 750 eaa.}}{{legend|#d7d79e|Laajeneminen 750–500 eaa.}}]]
Villanova-vaiheesta kehittyi leimallinen etruskikulttuuri niin sanotun orientalisoivan kauden myötä 700-luvun lopulla. Vaiheen myötä etruskikulttuuri nousi uuteen kukoistukseen. Etruskit kävivät aktiivista kauppaa kreikkalaisten kanssa, mutta samalla joutuivat torjumaan näiden laajentumista alueelleen. Kreikkalaiset ostivat Etruriasta etenkin viljaa, maataloustuotteita ja metallia. Kaupan myötä Etruriaan virtasi tuontitavaraa ja käsityöläisiä, ja alue vaurastui. Sen ansiosta etruskikaupungit kasvattivat valtaansa Italiassa ja [[Korsika]]n saarella.<ref>NielsenKaimio ym.(''Etruskit'', 2003), s. 14–15.</ref> Etruskien kulttuuri onkin kreikkalaisen kulttuurin ohella tärkein Italian Rooman valtaa edeltävistä kulttuureista, ja se välitti Italiaan paljon kreikkalaisvaikutteita.<ref name="pikkujättiläinen" /><ref name="nielsen-11" />
 
===Kaupunkivaltioiden kehitys===
Etruskiyhteiskuta perustui kaupunkivaltioille. Niiden kehitys on mahdollisesti käynyt aristokraattisesta monarkiasta 500-luvun eaa. jälkipuoliskon diktatuurivaiheen kautta aristokraattiseen demokratiaan. Kaupunkivaltiot saattoivat joskus liittoutua keskenään sotien aikana, mutta ne myös sotivat toisiaan vastaan. Roomalaisten lähteiden mukaan 12 johtavaa etruskikaupunkia muodosti liiton, ''dodekapoliksen'', jonka johtajat kokoontuivat vuosittain [[Volsinii]]hin.<ref>NielsenKaimio ym.(''Etruskit'', 2003), s. 14–15.</ref> Valtioliittojen yhteistyö saattoi kuitenkin rajoittua uskonnollisen elämän piiriin.<ref name="pikkujättiläinen" /> Kaupunkivaltioiden liittoja on kerrottu olleen myös etelässä [[Campania]]ssa ja pohjoisessa Italiassa.<ref name=”eb” />
 
Kaupunkivaltioita hallitsivat alun perin etruskikuninkaat (''lucumot''), joiden valta kuitenkin siirtyi ajan kuluessa osittain yläluokan käsiin.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Brockhampton dictionary of archaeology| Julkaisija = Brockhampton press| Vuosi = 1997| Sivut = 76–77| Selite = | Julkaisupaikka = London| Isbn = 1-86019-718-3| Kieli = {{en}}}}</ref>
 
===Rooman etruskivalta===
Rooma oli 500-luvulla eaa. roomalaisen historiankirjoituksen mukaan etruskivallan alla. Rooman viidenneksi kuninkaaksi nousi rauhanomaisesti etruskilainen [[Tarquinius Priscus]], jonka poika tai pojanpoika [[Tarquinius Superbus]] oli kaupungin seitsemäs kuningas ja samalla viimeinen etruskikuningas. Etruskivallan aika oli Roomassa kukoistuksen aikaa.<ref name="nielsen-15-16">NielsenKaimio ym.(''Etruskit'', 2003), s. 15–16.</ref> Etruskit kehittivät Roomaa sekä rakentamalla sen keskustaa että kehittämällä kauppaa. Kaupungin viemärijärjestelmä ''Cloaxa Maxima'' on etruskien rakentama. Lähellä Forumia oli etruskien kauppakortteli Vicus Tuscus. Etruskikuninkaat nostivat Etrurian tapaan Roomassa etuoikeutetun hallitsevan luokan, patriisit. Etruskit ja patriisit liittoutuivat yhteen alempia yhteiskuntaluokkia vastaan.<ref name="cas" /> Lopulta kuitenkin etruskivalta ja kuningasvalta Roomassa päättyi, kun roomalaiset kyllästyivät kuningas Tarqinius Superbuksen tyrannimaiseen johtamiseen.<ref>{{Kirjaviite| Nimeke = Rooman kuningasaika| Julkaisija = Karisto| Vuosi =2001| Tekijä = Pekka Tuomisto| Suomentaja =| Luku = | Sivu = | Sivut = 212, 221, 260-267, 279| Selite =| Julkaisupaikka = Hämeenlinna| Tunniste = | Isbn =951-23-4212-X}}</ref>
 
===Etruskien roomalaistuminen===
Välimeren kaupalla vaurastuneiden etruskien valta oli Italiassa suurimmillaan 500-luvun lopulla eaa., mutta se alkoi vähetä 400- ja 300-luvuilla eaa. kreikkalaisille ja [[Gallit|galleille]] kärsittyjen tappioiden myötä.<ref>Nielsen ym.name="nielsen-15-16 2003, s. 15–16.</ref> Roomalaiset valloittivat 396 eaa. [[Veji]]n ja seuraavan vuosisadan aikana myös muut tärkeät etruskikaupungit. Etruskikaupungit eivät kyenneet riidoiltaan liittoutumaan ennen kuin oli liian myöhäistä.<ref name="pikkujättiläinen" />
 
Rooman politiikkaan kuului se, että valvontaan otetut alueet saivat säilyttää oman kielensä ja kulttuurinsa erityispiirteet. Sen ansiosta etruskilainen kulttuuri ja kieli säilyivät aina 1. vuosisadalle eaa. saakka. [[Liittolaissota|Liittolaissodan]] päätteeksi 80-luvulla eaa. etruskit saivat Rooman kansalaisoikeudet Italian muiden kansojen ohella. Sen jälkeen vuoteen 30 eaa. saakka etruskit olivat vahingokseen Rooman sisäisissä sodissa väärällä puolella.<ref>Nielsen ymet al. 2003, s. 9, 17.</ref> Etruskit roomalaistuivat lähes täysin ajanlaskun alkuun mennessä.<ref name="pikkujättiläinen" /> Etruskinkielisiä piirtokirjoituksia tai tyypillisiä hautoja ei ole löydetty enää ajanlaskun alun ajoilta. Roomassa eli tosin vielä senkin jälkeen etruskiylimyksiä ja etruskilaisia ennustajapappeja.<ref>NielsenKaimio ym.(''Etruskit'', 2003), s. 17.</ref>
 
==Alue ja kaupungit==
{{Pääartikkeli|[[Etruria]]}}
Etruskien ydinalue oli [[Etruria]] nykyisen [[Toscana]]n kohdalla, ja laajimmillaan heidän alueensa ulottuivat [[Po]]-joelta [[Campania]]an. Pohjoisessa vastaan tulivat [[keltit]], etelässä [[antiikin Kreikka|kreikkalaiset]] siirtokunnat. Etruria muodostui hajanaisesta joukosta kaupunkivaltioita, joita yhdistivät kieli, uskonto ja yhteiskunnalliset olot.<ref name="pikkujättiläinen" /> Tärkeimmät etruskikaupungit etelästä pohjoiseen (nykyisine nimineen) olivat [[Veji]], [[Caere|Cerveteri]], [[Tarquinia]], [[Vulci]], [[Vetulonia]], [[Roselle]], [[Populonia]], [[Orvieto]], [[Perugia]], [[Chiusi]], [[Cortona]], [[Arezzo]], [[Volterra]] ja [[Fiesole]].<ref name="nielsen-40" /> Pohjois-Italian etruskialueen johdossa oli [[Felsina]] (nyk. Bologna). Campaniassa etruskien pääpaikkana oli [[Capua]].<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 59, 62.</ref>
 
Kaupunkivaltioiden pinta-alat vaihtelivat huomattavasti. Etelässä keskukset olivat tiheässä, joten alueetkin jäivät pieniksi. [[Volterra]]n alueella oli enemmän tilaa, mutta maasto oli vähemmän tuottoisaa.<ref name="nielsen-40" /> Pinta-alaltaan suurin kaupunki oli Veji, 242 hehtaaria.<ref name="nielsen-40">Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 40.</ref>
 
Etruskit rakensivat kaupunkinsa usein kukkuloiden ja jyrkänteiden harjalle, missä niitä oli helppo puolustaa.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 34.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://plaza.fi/matkalaukku/eurooppa/italia/umbria/orvieto-kaupunki-kukkulan-huipulla | Nimeke =Orvieto - Kaupunki kukkulan huipulla| Tekijä = Hanna Näsänen| Ajankohta = 8.1.2009| Julkaisija =Plaza.fi | Viitattu = 24.3.2013 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.domspe.org/etruscans/obsession.html | Nimeke =Obsession with Death | Tekijä = Kozlowski, Jaime | Ajankohta = | Julkaisija =Domspe.org | Viitattu = 24.3.2013 }}</ref> Villanova-kaudella kylät sijaitsivat vielä useimmiten taloryhminä kaupunkikukkulan laidoilla. Kylissä oli olkikattoisia soikeita, pyöreitä ja pitkulaisia taloja. 700-luvun eaa. lopulla nämä kylät hylättiin, ja asutus siirtyi kukkulan tai tasangon keskukseen. Kukkuloiden harjoilla sijainneiden kaupunkien katuverkostot oli usein suunnattu tarkasti pohjois-eteläsuuntaisesti, mutta joskus kaupungin eri osien katuverkosto noudattaa maaston ja entisten teiden suuntia. Kaupunginmuureja alettiin rakentaa kun Rooman ja gallien vaara paheni 300-luvulla eaa.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 35–38.</ref>
 
Etruskien kaupunkienvälisiä teitä ei ole kartoitettu kovinkaan hyvin, ja niiden reitit ovat usein arvuuttelun varassa. Kallioihin louhitut tiet on helppo tunnistaa etruskilaisiksi. Etruskien tiet joutuivat usein noudattamaan maaston asettamia rajoja. Roomalaiset vetivät Etrurian läpi sotilasteitään 200- ja 100-luvulla eaa.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 40–41.</ref>
 
==Kulttuuri==
===Uskonto===
{{Pääartikkeli|[[Etruskien uskonto]]}}
Etruskien uskonnosta on vaikea sanoa mitään varmaa. Roomalaisen [[Livius|Liviuksen]] mukaan etruskit olivat yli kaikkien kansojen uskonnolle antautuneita, ja [[Arnobius|Arnobiuksen]] mukaan Etruria oli kaikkien taikauskojen kotimaa.<ref name=”nielsen-uskonto”>NielsenKaimio ym.(''Etruskit'', 2003), s. 99–102.</ref>
 
Etruskien uskonto oli monien lähteiden perusteella luonteeltaan kohtalonuskonto. Papit ottivat selvää kansojen ja ihmisten ennalta määrätyistä [[kohtalo]]ista ennustustaidoillaan. Tarkkaan määriteltyjen riittien tavoitteena oli säilyttää sopusointu jumalien kanssa, sillä jumalien odotettiin rankaisevan ihmisiä salamoilla. Riitit pohjautuivat pappien pyhiin kirjoihin. Sopusointua tavoiteltiin myös [[Votiivilahja|votiivilahjoilla]].<ref name=”nielsen-uskonto” />
 
===Haudat===
[[Kuva:Tomba inghirami da volterra, int., IV-II sec. ac 03.JPG|thumb|Ati-suvulle kuulunut Inghirami-hauta tuhkauurnineen. Alun perin Volterrassa, siirretty Firenzeen.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 114.</ref>]]
Etruskeista tunnetaan parhaiten heidän hautansa. Etruskihaudat ovat säilyneet paremmin kuin muu aineisto, sillä ne sijaitsevat kaupunkien ulkopuolella paikoissa, joihin myöhempi asutus ei ehtinyt levitä. Etruskien hautatyypit vaihtelevat suuresti ajanjakson ja paikkakunnan mukaan. Etrurian pohjois- ja sisäosissa myöhäisen pronssikauden ja varhaisen rautakauden polttohautausriitti jäi vallitsevaksi. Etelä-Etruriassa omaksuttiin ruumishautaus, sillä alueen kivilaadut säilyttävät ruumiit suhteellisen siisteinä ja hajuttomina.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 103.</ref>
 
Poltetut ruumiit sijoitettiin tuhkauurniin, joitka koristeltiin. Ajan myötä yhden hengen kuoppahautaukset vaihtuivat koko perheen tai suvun kammiohautoihin. Nekropoleissa vanhimmat haudat ovat keskellä, ja niiden ympärille sijoitettiin uudempia hautoja ilmeisesti perheryhminä. Hautakammiot rakennettiin kivestä maan päälle tai ne louhittiin kallioon.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 104–105.</ref>
 
Villanova-kaudella hautoihin laitettiin vielä melko vähän tavaraa, mutta orientalisoivalla kaudella haudat täytettiin arvokkaalla tavaralla.<ref>NielsenEsposito, ym.Anna Maria & Maggiani, Adriano (''Etruskit'', 2003), s. 106.</ref> Etruskien yläluokka osoitti varallisuuttaan rakentamalla suuria perhehautoja, joita kutsutaan nimellä ''tumulus''. Hautakammiot jäljittelivät taloja, ja niitä koristeltiin seinämaalauksin ja suurin terrakotta- ja pronssiveistoksin. Ajan mittaan tämä hautojen ylellisyys alkoi vähentyä, kun uskonnollinen toiminta siirtyi temppeleihin, mutta silti Etrurian rikkauksista merkittävä osa sijoitettiin hautoihin. Nykyajan kannalta tämä on eduksi, sillä haudoissa taideaarteet ovat säilyneet meidän päiviimme saakka.<ref name="cas"/>
 
[[Tarquinia]]n ja [[Cerveteri]]n etruskihautausmaat ovat nykyisin [[Unescon maailmanperintökohteet|Unescon maailmanperintökohde]]. Molemmissa on tuhansia hautoja. Cerveterin haudat on rakennettu kaupungiksi katuineen ja aukioineen. Siellä on monen tyyppisiä hautarakennelmia ja -kumpuja. Tarquiniassa haudat on tehty maan alle kallion sisään. Noin 200 niistä on koristeltu maalauksin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://whc.unesco.org/en/list/1158 | Nimeke =Etruscan Necropolises of Cerveteri and Tarquinia | Julkaisija =Unesco | Viitattu =20.12.2012 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Etruskeilla oli järjestynyt yhteiskunta, joka esimerkiksi rakensi viljelyksille suuria kastelukanavien järjestelmiä ja teki niitä varten kallioleikkauksia. Etruskien vaurastuminen perustui [[rauta]]kauppaan kreikkalaisten kanssa, mutta myös kuparia, hopeaa ja mustaa bucchero-keramiikkaa kaupattiin. Tämä vaurastutti yläluokkaisia sukuja, jotka olivat hallitsevassa asemassa etruskikaupungeissa.<ref name=ake>{{Verkkoviite | osoite = http://www.abc.se/~pa/txt/etruskerna.htm| nimeke = Etruskerna| tekijä = Åkesson, Per | tiedostomuoto = | selite = | julkaisu = | ajankohta = 2000| julkaisupaikka = Tukholma| viitattu = 13.11.2012| kieli = {{sv}}}}</ref>
 
Etrurian laaksot olivat viljavia, ja elintarvikkeita voitiin myydä naapurikansoille.<ref name="naut" /> [[Viini]]ä ja [[Ruokaöljy|öljy]]ä vietiin laivoilla runsaasti koko läntiselle Välimerelle sekä [[Alpit|Alppien]] ylitse, vaikkakin viiniä myös tuotiin Kreikasta.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 67–68.</ref>
 
Kauppayhteydet Kreikkaan saivat etruskit samalla omaksumaan kreikkalaisilta näiden kulttuurisia piirteitä, jotka ilmenevät etruskien taiteessa ja [[Etruskien uskonto|uskonnossa]]. Kreikasta muutti Etruriaan käsityöläisiä ja kauppiaita, joka asettuivat pysyvästi Etruriaan. Käsityötaidoista erityisesti nahkatyöt ja jalkineiden teko hallittiin Etruriassa hyvin.<ref name=ake /> [[Foinikialaiset|Foinikialaisilta]] etruskit oppivat hammaslääkintätaidon, johon sisältyi kultasiltojen ja osaproteesien teko.<ref name="naut">{{Kirjaviite | Nimeke = Erilaiset etruskit| Julkaisija = Tieteen Kuvalehti| Vuosi = 2/2011 | Tekijä = Damm, Inge}}</ref>
 
[[Populonia]] oli 400-luvulla ensimmäinen etruskikaupunki, joka löi hopea- ja kultarahoja. Myöhemmin myös muut etruskikaupungit alkoivat lyödä omia pronssirahojaan. Kullakin kaupungilla oli oma rahansa, eikä rahoja paljon levinnyt valtion rajojen ulkopuolelle. Roomalaiset rahat syrjäyttivät etruskien omat rahat viimeisinä vuosisatoina eaa.<ref>NielsenJarva ym.(''Etruskit'', 2003), s. 73.</ref>
 
===Sodankäynti===
Etruskeilla oli kreikkalaistyylinen armeija, [[Falangi|hopliittifalangi]], mutta erona oli, että falangin johtaja liikkui sotavaunuilla, jotka olivat hänen arvonmerkkinsä. Hopliittien saamiseksi etruskiyläluokka joutui tukemaan alustalaisiaan raskaan ja kalliin varustuksen hankkimisessa. Tällöin myös tuli mahdolliseksi nousta sotilasluokan kautta ylhäisöön. Etruskit hankkivat vaikutusvaltaa myös merellä, erityisesti Korsikan ja Sardinian alueella, jossa he joutuivat pitämään puoliaan sekä kreikkalaisia että karthagolaisia vastaan, esimerkiksi [[Alalian meritaistelu]]ssa 535 eaa. Etruskilaivasto kärsi pahan tappion vuonna 474 eaa. Cumaen edustalla Syrakusan johtamalle kreikkalaislaivastolle.<ref name="cas">{{Kirjaviite | Nimeke = Uusi antiikin historia| Julkaisija = Otava| Vuosi = 2012| Tekijä = Paavo Castrén| Suomentaja = | Luku = | Sivut = 117–121| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = 978-951-1-21594-3|}}</ref>
 
Etruskien miekat ja keihäänkärjet olivat Villanova-vaiheessa vielä pääsääntöisesti [[pronssi]]a. Myös pronssikypärät ja pronssikilvet olivat käytössä ja luultavasti pronssihaarniskakin. Tuolta ajalta tunnettuja ovat erityisesti pronssiset harjakypärät. Raudan käyttö yleistyi etruskien aseissa 700-luvun jälkipuolelta alkaen. 600-luvulla yleistyivät monentyyppiset hattua muistuttavat kypärät ja 500-luvulla Negau-kypärät.<ref>NielsenJarva ym.(''Etruskit'', 2003), s. 82–84.</ref>
 
===Naisen asema===
[[Kuva:Terracotta_sarcophagus_in_shape_of_an_etruscan_woman.jpg|thumb|right|250px|Terrakottasta tehty [[sarkofagi]], jossa kuvattuna etruskinainen. [[Chiusi]], 150–120 eaa.]]
Etruskinaisilla oli kreikkalais- ja roomalaisnaisiin verrattuna paljon sananvaltaa ja liikkumavapautta. Näiden naapurikansojen miesten olikin vaikea hyväksyä naisten itsenäistä asemaa Etruriassa.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 90.</ref><ref name="naut" /> Etruskinaiset osallistuivat juhliin, katsoivat kilpa-ajoja ja nyrkkeilyotteluja sekä osallistuivat uskonnollisiin rituaaleihin. Erityisesti häät ja hautajaiset olivat naisten valmistelemia, mutta heitä oli myös papittarina. Monet naiset olivat hyvin koulutettuja ja he osasivat lukea ja kirjoittaa. Arkielämässä naisen tavallisia tehtäviä olivat kehrääminen ja kutominen, jotka olivat arvostettuja töitä. Naiset saivat pitää oman nimensä avioituessaan, ja heidän asemansa suvun keskuudessa oli vahva. Roomalaisaikana vaikuttaneita naisia olivat esimerkiksi kuningasajan Tanaguir ja keisariajan Ugulania.<ref name="eril">{{Kirjaviite | Nimeke = Erilaiset etruskit| Julkaisija = Tieteen Kuvalehti Historia| Vuosi = 9/2009 | Tekijä = Nilsson, Alexandria}}</ref>
 
==Vaikutus ja perintö==
| Nimeke = Rooman kuningasaika| Julkaisija = Karisto| Vuosi =2001| Tekijä = Tuomisto, Pekka | Sivut = 260-267| Selite =| Julkaisupaikka = Hämeenlinna| Isbn =951-23-4212-X}}</ref> Roomalaiset lainasivat etruskeilta monia tapoja. Niinpä [[tooga]]n arvellaan olleen etruskivaate,<ref>[http://www.romegiftshop.com/romantoga.html Roman Toga] Roman Gift Shop</ref> roomalaisten poliittisten instituutioiden etruskivaikutteilla on spekuloitu<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mariamilani.com/ancient_civilisation_civilization/ancient_romans_etruscans.htm | Nimeke = Ancient Etruscans and Romanisation | Tekijä = | Selite = | Julkaisu =Mariamiliani | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =20.12.2012 | Kieli = }}</ref> ja roomalainen ennustaminen ([[haruspeksi]]t ja [[auguuri]]t) perustui etruskien tapoihin. Muita mahdollisia vaikutteita ovat esimerkiksi [[triumfi]]t, rakennusten pyörökaari ja kaariholvaus sekä roomalainen ylhäisökoti ''[[domus]]''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.jstor.org/stable/261555 | Nimeke = The Form of the Early Etruscan and Roman House | Julkaisija = JSTOR | Viitattu =20.12.2012 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://web.eecs.utk.edu/~mclennan/BA/Har.html | Nimeke = The Arto of Haruspicy | Julkaisu = Biblioteca Arcana | Viitattu =20.12.2012 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.richeast.org/htwm/greeks/romans/arch/arch.html | Nimeke =The History of the Arch | Julkaisu =History and Thought of Western Man | Viitattu =20.12.2012 | Kieli = }}</ref>
 
[[Keskiaika|Keskiajalla]] Toscanan asukkaat siirtyivät alankojen soistuessa ja keskinäisten vihollisuuksien johdosta asumaan jälleen etruskien kukkulakaupunkeihin. Volterran etruskihautalöydöt nostivat etruskit suuren kiinnostuksen kohteeksi 1700-luvulla. Etruskitutkimuksen johtava aikakauskirja ''Studi Etruschi'' perustettiin Italiassa 1927.<ref>Nielsen ym.(''Etruskit'', 2003), s. 132–136.</ref>
 
==Lähteet==
61 942

muokkausta