Ero sivun ”Jyväskylä–Haapajärvi-rata” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 41:
Rata etelästä [[Saarijärvi|Saarijärvelle]] valmistui vuonna 1954 ja [[Kannonkoski|Kannonkoskelle]] vuonna 1959. Rata pohjoisesta Pihtiputaalle valmistui vuonna 1956 ja viimeisenä avattiin [[Varanen|Varasen]] ja [[Keitelepohja]]n väli vuonna 1960. Jyväskylän-Seppälänkankaan osuudelle tehtiin 1960-luvun alussa perusparannus, johon sisältyi Kangasvuoren tunnelin rakentaminen.<ref name=kst149>Laitinen et al. s 149–151</ref>
 
Rakentamista hidastivat valtion rahapula ja sijainti VR:n kiireellisyysjärjestyksen loppupuolella. Sodan jälkeen rata eteni hitaasti sillä sitä tehtiin pääasiassa työttömyysrahoilla ja paljolti lapioilla. Enimmillään rata työllisti noin 2&nbsp;500 henkeä vuonna 1954, joista 1&nbsp;500 työttömyystyöläisiä. Rakentamisen vauhti parani kun töihin saatiin lisää koneita. Rata valmistui niin myöhään, että suurin tarve sille oli jo ohi.<ref>Laitinen et al. s.33</ref> Suolahden ja Haapajärven osuus oli enemmän teollisuus- ja puutavarankuljetusrata kuin matkustajaliikennerata. Matkustajaliikennettä oli paljon vähemmän kuin Äänekosken ja Jyväskylän välillä. Keski-Suomen pohjoisosissa oli odotettu radan vilkastuttavan alueen talouselämää, mutta käytännössä myönteiset vaikutukset jäivät vähäisiksi. Radan vaikutuspiirin ainut talouskeskus on Jyväskylä, joten radasta ei tullut läpikulkurataa vaan eteläänlähinnä johtanutetelän syöttöliikenneratasyöttörata. RataSe ei muuttanut ratkaisevasti edes puutavarankuljetusoloja, sillä suuri [[uitto]]väylä, [[Viitasaaren reitti]] johti pohjoisesta etelään. Uitto tosin onhyytyi viimesittemmin vuosinakokonaan hyytynyt kokonaan ja osa uittopuusta siirtynytsiirtyi rautateille, Keitelepohjan asemalla kuormattavaksi.
 
Henkilöliikenne välillä Saarijärvi–Haapajärvi lakkautettiin 1968, ja radan loppupää jäi vain tavaraliikenteen käyttöön. Jäljelle jäänyt osuus pysyi yhä kohtuullisen tiheästi liikennöitynä. Vuonna 1969 Jyväskylän ja Saarijärven välillä oli 27 pysähdyspaikkaa ja henkilöjunia kulki seitsemän vuorokaudessa sekä yksi välillä Äänekoski–Jyväskylä.<ref>Suomen kulkuneuvot 1969</ref> Saarijärvellä junilla oli kaksi pysähtymispaikkaa, rautatieasema ja keskustan seisake. Väliltä Äänekoski–Saarijärvi-henkilöliikenne lopetettiin kuitenkin vuonna 1978<ref>Suomen kulkuneuvot 1978</ref> ja väliltä Äänekoski–Jyväskylä vuonna 1987<ref>Suomen kulkuneuvot 1987</ref>.
 
Äänekosken pohjoispuoleltapohjoispuolella rata jäi tuoreeltaanalun perinkin keskeneräiseksi ja vaikeasti liikennöitäväksi, eikä sille tehtyrakennettu lainkaan esimerkiksi opastimiaopastinjärjestelmääkään. Se jäi tavaraliikenteen sivuradaksi, jolla liikenne oli pitkään satunnaista. Esimerkiksi vuonnaVuonna 1984 Jyväskylän ja Saarijärven välillä kuljetettiin tavaraa Jyväskylään päin 24,2 miljoonaa [[tonnikilometri|nettotonnikilometriä]] ja Saarijärvelle päin 4,4 miljoonaa. Saarijärven ja Haapajärven välillä luvut olivat 3,6 miljoonaa Saarijärvelle ja 2,5 miljoonaa Haapajärvelle.<ref name=kst149 /> Liikennemäärät ovat kuitenkin moninkertaistuneet sen jälkeen, kun VR vapautettiin radanpidon rasitteesta<ref>"Rautatie on mahdollisuus", kaavio rataosan liikenteen kehityksestä s. 55</ref>. Jopa radan koko vähäinen kapasiteetti on ainakin kerran raakapuukuljetusten huippuaikoina jouduttu ottamaan käyttöön, siis myös yön tunnit.
 
Rataosuudella sijaitsi [[Vihtavuori|Vihtavuoren]] liikennepaikka (Vri), jonka vieressä sijaitsi Valtion Ruutitehdas, ''Vihtavuori''. Vanhalta 1936<ref>[http://www.mikanhuone.com/jyvaskyla-haapajarvi.html Suomen rautatieasemat] Mika Vähä-Lassila, 2009</ref> rakennetulta Vihtavuoren asemalta johti [[kapearaiteinen rautatie|kapearaiteinen]] rata ruutitehtaalle.