[[Rooman valtakunta|Länsi-Rooman]] tuho vuonna [[476]] nähtiin pitkään historiallisena taitekohtana, jolloin [[Antiikki|antiikin]] ajan
[[Rooman valtakunta|Länsi-Rooman]] tuho vuonna [[476]] nähtiin pitkään historiallisena taitekohtana, jolloin [[Antiikki|antiikin]] ajan nähtiin päättyneen ja keskiajan alkaneen. Tämän käsityksen ongelmana on länsikeskeisyys ja yksinomaan poliittisluonteisten tapahtumien merkityksen korostaminen. Joskus myös [[islam]]in syntyminen lasketaan jaottelun kannalta merkittäväksi murrokseksi. Yhteiskuntahistoriallisesti suuntautuneet tutkijat korostavat taloudellis-yhteiskunnallisia murroksia ja kieli- tai kirjallisuushistoriallisesti suuntautuneet tutkijat kansankielten etääntymistä latinasta. Keskiajan päättymistä perustellaan muun muassa [[kansallisvaltio]]n synnyllä, suurilla [[Löytöretket|löytöretkillä]] ja [[Keksintö|keksinnöillä]] (esimerkiksi [[Kirjapainotaito|kirjapainotaidon]] kehityksellä) ja varsinkin [[Protestanttisuus|protestanttisten]] alueiden historiankirjoituksessa [[Uskonpuhdistus|reformaatiolla]].
Keskiaika on leimallisesti eurooppalainen käsite kuvaamaan antiikin ja uuden ajan välistä ajanjaksoa. Joskus termiä käytetään kuvaamaan osittain päällekkäistä ajanjaksoa myös muussa maailmassa, kuten käsitteessä [[Kiinan keskiaika]], mutta näillä ei ole yhteyttä varsinaiseen Euroopan keskiaikaan. Tälle ajalle tunnusomainen yhteiskuntajärjestelmä oli [[feodalismi]], ja erityisesti Keski- ja Pohjois-Euroopassa keskiajan katsotaan yleensä alkaneen vasta [[kristinusko]]n saatua vallan. Niinpä Pohjoismaiden [[Viikingit|viikinkiaika]] lasketaan yleensä keskiaikaa Pohjois-Euroopassa edeltävän [[esihistoria]]n osaksi.
