Ero sivun ”Sola fide” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
'''Sola fide''' (latinaa, "yksin uskosta") on yksi [[Viisi protestanttisen reformaation pääperiaatetta|viidestä protestanttisen uskonpuhdistuksen pääperiaatteesta]]. Se tarkoittaa protestanttisessa [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksessa]] sitä, että ihminen on vanhurskas eli kelpaa Jumalalle, kun hän uskoo (Jeesuksen [[sovitus (teologia)|sovitustyöhön]] ja synnittömään elämään), ei omien hyvien tekojensa perusteella. Hyvät työt ovat lähimmäisiä, ei pelastusta varten. Periaate eroaa katolisesta näkemyksestä, jonka mukaan ihminen tulee vanhurskaaksi "''rakkautena vaikuttavan uskon"'' (Gal. 5:6) kautta. Katolisen näkökulman mukaan ihminen ei voi ansaita omaa pelastustaan, mutta ihminen ei silti ole vapaa tekemästä hyvää.
'''Sola gratia '''(latinaa, "yksin armosta") on myös yksi samoista pääperiaatteista. Siinä vastapuoleksi asettuu ansio (lat. ''meritum''). Uskonpuhdistajat katsoivat, että katolisessa kirkossa pyrittiin ansaitsemaan vanhurskaus, ja he opettivat sitä vastaan, että ihminen pelastuu yksin armosta (ja yksin Kristuksen ansiosta), ei omista tai pyhimysten ansioista. Katolinen kirkko opettaa myös pelastumista yksin armosta, sillä armon katsotaan synnyttävän ihmisessä sekä uskon että rakkauden, jotka yhdessä tekevät vanhurskaaksi.
| |||