'''Kadotettu paratiisi''' ({{k-en|Paradise Lost}}) on [[runoelma|eeppinen runorunoelma]]elma, jonka englantilainen runoilija [[John Milton]] on kirjoittanutkirjoitti esikuvinaan [[Homeros]] ja [[Vergilius]]{{kenen mukaan}}. Teos ilmestyijulkaistiin vuonna [[1667]], mutta hänMilton oli aloittanut sen kirjoittamisen jo pari vuotta aikaisemmin.<ref>Hansen 1900, s. 109</ref>
Aluksi kirja ilmestyi kaksiosaisena, ja se on kirjoitettu riimittömin säkein eli niin ns.sanotuilla [[Silosäe|silosäkeillä]], loppusoinnuttomalla [[Jambi (runomitta)|jambimitalla]], jota edellisen aikakauden näytelmärunoilijat olivat käyttäneet. Runoelma ilmestyi aikana, jolloin [[Loppusointu|loppusoinnut]] olivat tulleet muotiin. Milton nojautui kreikkalaisiin ja roomalaisiin eepoksiin ja hylkäsi loppusoinnut "barbaarisen aikakauden keksintöinä".<ref>Hansen 1900, s. 111-112</ref> Toinen painos otettiin vuonna [[1674]]. Kyseinen painos on jaettu kahteentoista osaan, Vergiliuksen ''[[Aeneis]]''-runoelman tapaan ja sitä on koristeltu vähäisin lisäyksin.
Runoelma käsittelee kristillisperäistä näkemystä ihmisen alkuperästä. Tämä koetaan{{selvennä}} [[Aatami]]n ja [[Eeva (Raamattu)|Eeva]]n kiusauksena, jonka alkuperä on [[Saatana]]sta. Myös heidän karkotuksensa [[Eedenin puutarha]]sta tulee käsitellyksi.
