Ero sivun ”Marin kieli” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 185.120.51.241) ja palautettiin versio 15474862, jonka on tehnyt GEbot
+Malline:Luku. kh. fix osioiden sijoitus: aiheesta muualla artikkelin loppuun.
Rivi 7:
| alue = [[Marin tasavalta]]
| vir = Marin tasavalta
| määrä = 388 000{{Luku|388000}}
| sija = ei {{Luku|100}} suurimman joukossa
| kunta = [[uralilaiset kielet]]
| ryhmä = [[suomalais-ugrilaiset kielet]]<br />[[suomalais-permiläiset kielet]]<br />[[suomalais-volgalaiset kielet]]
Rivi 15:
| iso1 = -
| iso2 = chm
| sil = mhr (niittymari)<br />mrj (vuorimari) {{404}}
}}
 
Rivi 24:
Marin kielen päämurteet ovat '''länsimari''' (vuorimari) ja '''itämari''' ([[Niittymarin kieli|niittymari]] ja varsinainen itämari). Vuorimarin nimitys tulee siitä, että sen puhujat asuvat [[Marinmaa]]n lounaiskolkassa [[Volga]]n oikean rannan mäkisellä seudulla. Niittymarien nimitys tulee siitä, että sen puhujat asuvat Volgan vasemman rannan tasamaalla. Varsinaiset itämarit muuttivat tältä alueelta [[1700-luku|1700-luvulla]] pakoon uskonnollista käännytystä nykyisen [[Baškortostan]]in alueelle. Lisäksi on olemassa pieni koillismurteen ryhmä [[Nižni Novgorodin alue|Nižni Novgorodin]] ja [[Kirovin alue|Kirovin]] alueella.
 
[[marit|Mareja]] on yhteensä noin 548&nbsp;000{{Luku|548000}} (vuonna 2010), joista vuorimareja on arviolta 23&nbsp;500{{Luku|23500}}. Suunnilleen {{Luku|70&nbsp;|%}} puhuu äidinkielenään maria; muiden ensisijaisena kielenä on [[venäjän kieli|venäjä]], vaikka he pitävätkin itseään yhä mareina.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Prozes, Jaak | Nimeke = Venemaa rahavaloendus ja uurali rahvad (teoksessa Soome-ugri sõlmed 2010–2011) | Sivu = 13–15 | Julkaisija = Fenno-Ugria | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISSN 2228-1894 | Kieli = {{et}} }}</ref> Marinmaan asukkaita on 760&nbsp;000{{Luku|760000}}, joista {{Luku|43&nbsp;|%}} on marilaisia; loput asuvat nimikkotasavallan ulkopuolella.
 
Marin kielellä on kaksi kirjallista muotoa [[kyrillinen aakkosto|kyrillisin kirjaimin]]. Niiden syntyhistoria alkaa [[1800-luku|1800-luvulla]], jolloin [[Venäjä]]llä pyrittiin käännyttämään pikkukansoja [[ortodoksisuus|ortodoksisuuteen]]. Uskonnollisia tekstejä kirjoitettiin eri murteilla, jotta marit olisivat oppineet lukemaan. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut luoda mareille kirjakieltä. Näistä kirjoitustraditioista syntyivät vuorimarin ja niittymarin kirjalliset muodot. Kielellisesti kyseessä on vain murre-ero, ja pitkään on suunniteltu kirjakielten yhdistämistä. Yhdistämistä vastustaa lähinnä vuorimarien pieni älymystö.
 
==Aakkosto==
Rivi 162:
 
=== Verbintaivutus ja persoonapronominit ===
Marissa on kaksi [[konjugaatio]]ta, yksikön 1.ensimmäisen persoonan mukaisesti am- ja em-konjugaatio (muissa suomen sukukielissä ei ole konjugaatioeroa). am-konjugaatiossa verbillä on konsonanttivartalo ja em-konjugaatiossa vokaalivartalo. Tämä ero näkyy esimerkiksi imperatiivin yksikön 2.toisen persoonan muodossa: (am-konjugaatio:) pur! ’pure!’, (em-konjugaatio:) puro! ’tule sisään!’. Kaikkien verbintaivutuksessa esiintyvien suffiksien muoto riippuu siitä, kumpaan konjugaatioon verbi kuuluu. Esimerkkisanat ''puraš'' ’purra’, ''kolaš'' ‘kuolla’.
 
Preesens:
Rivi 243:
''Padassa on kuusi kalaa.'' – Poδəšto kut kol ulo.<br />
''Tuli palaa ja siksi lumi sulaa.'' – Tul jüla δa satlan lum šula.<br />
''Eilen minä annoin sinulle kaksi kirjaa.'' – Teηkeće məj təlanet kok kniɣam puenam.<br />
''Huomenna hän tulee jalan luokseni, me ostamme neljä pulloa olutta ja menemme puistoon istumaan.'' – Erla tuδo δekem jolən toleš, me nəl klenća puram naləna δa parkəške sintšaš kajena.
 
==Kirjallisuus==
Ensimmäinen tunnettu marinkielellä kirjoitettu kaunokirjallinen teos on tuntemattomaksi jääneen tekijän vuonna 1767 Kazanissa tsaarin vierailun kunniaksi kirjoittama tervehdysruno.<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = Domokos, Péter | Nimike = Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta | Vuosi = 1983 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Sivu = 47 | TunnisteIsbn = ISBN 951-717-305-9}}</ref> Varsinaisesta marinkielisestä kaunokirjallisuudesta voidaan puhua kuitenkin vasta 1900-luvulta alkaen. Marilaisen kirjallisuuden klassinen kausi ajoittuu 1900-luvun alusta 1930-luvun loppuun, jolloin marinkielinen älymystö tuhottiin käytännössä viimeiseen mieheen ja naiseen Stalinin puhdistuksissa. Klassisen kauden kirjailijasukupolvi aloitti julkaisutoimintansa keisarikunnan kahtena viimeisenä vuosikymmenenä ilmestyneissä kirjallisissa vuosikirjoissa, ”kalentereissa”, ja dominoi marinkielistä kirjallisuutta 1930-luvun loppuun saakka. Pääosa oli syntyisin talonpoikaisperheistä ja saanut opillisen sivistyksensä opettaja- ja pappisseminaareissa.<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = Domokos, Péter | Nimike = Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta| Vuosi = 1983 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Sivut = 46–48 | TunnisteIsbn = ISBN 951-717-305-9}}</ref> Klassikoista kuuluisin on [[Sergei Tšavain]] (1888–1937). Hänen kirjallinen toimintansa ajoittui vuosiin 1905–1936 ja käsitti niin lyriikkaa, näytelmiä kuin proosaakin. Tšavainin merkkiteoksena pidetään osin omaelämäkerrallista romaania Elnet (1936), joka jäi keskeneräiseksi kirjailijan vangitsemisen johdosta. Muita klassisen polven kirjailijoita olivat muun muassa lyyrikot Nikolai Muhinin (1890–1937), V. Savi (alias Vladimir Muhin) (1888–1938), Olik Ipai (1912–1937) ja Jivan Kirlja (1909–1937?). Monitaitoinen Šketan (alias Jakov Majorov) (1898–1937) toimi sanomalehtimiehenä ja teatteriohjaajana kirjoittaen proosaa ja humoristisia maalaisnäytelmiä, Osip Šabdarin (1898–1937) romaani Üdrimaš korno (1937) on marinkielisen kirjallisuuden klassikkoja. Sukupolven edustajia olivat myös maailmankirjallisuuden marinkielelle kääntäjä Janiš Jalkain (1909–1937?) ja vuorimarin kirjakielellä kirjoittanut prosaisti N´ikon Ignat´ev (1895–1941).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Domokos, Péter | Nimike = Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta | Vuosi = 1983 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Sivut = 48–62 | TunnisteIsbn = ISBN 951-717-305-9}}</ref> Klassisen kauden kirjailijoiden runoudessa ja proosassa kansalliset aiheet nivoutuivat usein yhteen uuden ajan aatteiden ja vilpittömän poliittisen innostuksen kanssa. Ennen 1930-lukua tämä oli suhteellisen ristiriidatonta, sillä neuvostohallinnon alkuvaiheiden kansallisuuspolitiikka loi huomattavasti keisarivaltaa paremmat edellytykset kansallisten vähemmistöjen kulttuuripyrinnöille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Domokos, Péter | Nimike = Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta | Vuosi = 1983 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Sivut = 46–62 | TunnisteIsbn = ISBN 951-717-305-9}}</ref>
 
Stalin hallintokauden hävityksestä marinkielinen älymystö ja kirjallisuus alkoivat elpyä 1950-luvun mittaan. Toisen maailmansodan jälkeisen kirjailijasukupolven suurhahmo on Valentin Kolumb (1935–1974), joka lyhyen elämänsä aikana ehti julkaista kolmatta kymmentä runokokoelmaa. Hänen työnsä maailmankirjallisuuden (muun muassa Kalevalan osien) marintajana ja yleisenä kulttuurivaikuttajana oli niin ikään huomattava.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kolumb, Valentin | Nimike = Kes paneb jõe põlema? | Vuosi = 2007 | Julkaisupaikka = Tallinn | Julkaisija = Kirjastuskeskus | Sivut = 76–77| TunnisteIsbn = ISBN 978-9985-9749-9-5 | Kieli = {{et}} }}</ref> Viime vuosikymmenten marinkielisessä kaunokirjallisuudessa lyriikalla onkin ollut keskeinen asema. Osin tähän on vaikuttanut se, ettei runous ole ollut samalla tavoin kuin proosa toisiaan seuranneiden autoritääristen hallintojen kahlitsemaa. Nykylyyrikoista tunnetuimpia ovat muun muassa Albertina Ivanova (s. 1954), Albert Vasiljev (s. 1957), Gennadi Ojar (s. 1958), Vjatšeslav Abukajev-Emgak (s. 1959), Vitali Popov (s. 1964), Zoja Visvis (s. 1966), Lidia Iksanova (s. 1966), Aleksander Petrov (s. 1967), Svetlana Grigoreva (s. 1967), Tatjana Otšejeva (1968), Zoja Dudina, Tatjana Ivanova (s. 1970), Lilia Issai (s. 1971), Svetlana Elembajeva (s. 1975), Nadežda Nikitina (s. 1975) ja Elvira Kuklina (s. 1981). Merkille pantavaa on niin naisrunoilijoiden suuri määrä kuin aiheiden ja muotokielen monimuotoisuuskin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Kuum öö. Soome-ugri rahvaste tänapäeva luulet | Vuosi = 2006 | Julkaisupaikka = Tallinn | Julkaisija = Kirjastuskeskus | Sivut = 568–677 | TunnisteIsbn = ISBN 978-9985-9727-0-0 | Kieli = {{et}} }}</ref> Maininnan ansaitsee myös Anatoli Spiridovin vuonna 2002 ilmestynyt marilaisen kansanrunouden ja mytologian pohjalta kirjoitettu Jugorno-eepos, vaikka onkin alun perin venäjäksi kirjoitettu.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Spiridov, Anatoli | Nimike = Jugorno. Laul pühast teest | Vuosi = 2015 | Julkaisupaikka = Tallinn | Julkaisija = Kirjastuskeskus | Sivut = | TunnisteIsbn = ISBN 978-9949-445-77-6 | Kieli = {{et}} }}</ref>
 
Marinkielinen kirjallisuus on vielä elinvoimaista. 1960-luvulla alkaneen uuden venäläistämispolitiikan, johon 1990-luku toi vain lyhyen katkoksen, pitkän aikavälin seuraukset uhkaavat kuitenkin merkittävästi niin marinkielen kuin marinkielisen kirjallisuudenkin tulevaisuutta. Keskeisintä ja tuhoisinta on ollut marinkieltä opetuskielenä edes osinkaan käyttävän koululaitoksen lakkauttaminen. Kirjallisuus tarvitsee, paitsi kirjailijoita, myös lukijoita. Marinkieli siirtyy toistaiseksi vielä puhuttuna sukupolvelta toiselle, mutta marin kirjakielten taito marinkielisen väestön parissa on heikentymässä nopeasti. Kielestä on tulemassa kieli, jota vielä puhutaan, muttei enää osata suppean älymystön piirin ulkopuolella lukea.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Soome-ugri sõlmed 2012 | Vuosi = 2013 | Julkaisupaikka = Tartu | Julkaisija = Fenno-Ugria Asutus | Sivut = 109–112| TunnisteIsbn = ISSN 2228-1894 | Kieli = {{et}} }}</ref>
 
Uskonnollista kirjallisuutta mariksi ilmestyi jo 1700-luvun puolivälissä ja myöhemmin 1800-luvulla, muun muassa yksittäisten evankeliumien käännöksiä. Raamatun Uusi testamentti julkaistiin itämariksi (У Сугынь) kokonaisena kuitenkin vasta vuonna 2007<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = | Nimike = У Сугынь | Vuosi = 2007 | Julkaisupaikka = Йoшkap-Oлa | Julkaisija = Библийым кусаpишe институт | Sivut = | TunnisteIsbn = ISBN 978-852-5634-12-9}}</ref> ja länsimariksi (У Сoгoнь) vuonna 2014.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = У Сoгoнь | Vuosi = 2014 | Julkaisupaikka = Чебokсаp | Julkaisija = Библим сäpӹшӹ институт | Sivut = | TunnisteIsbn = ISBN 978-952-5634-45-7}}</ref>
 
==Viitteet==
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
Uskonnollista kirjallisuutta mariksi ilmestyi jo 1700-luvun puolivälissä ja myöhemmin 1800-luvulla, muun muassa yksittäisten evankeliumien käännöksiä. Raamatun Uusi testamentti julkaistiin itämariksi (У Сугынь) kokonaisena kuitenkin vasta vuonna 2007<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = | Nimike = У Сугынь | Vuosi = 2007 | Julkaisupaikka = Йoшkap-Oлa | Julkaisija = Библийым кусаpишe институт | Sivut = | Tunniste = ISBN 978-852-5634-12-9}}</ref> ja länsimariksi (У Сoгoнь) vuonna 2014.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = У Сoгoнь | Vuosi = 2014 | Julkaisupaikka = Чебokсаp | Julkaisija = Библим сäpӹшӹ институт | Sivut = | Tunniste = ISBN 978-952-5634-45-7}}</ref>
 
== Aiheesta muualla ==
Rivi 259 ⟶ 263:
* [[File:Incubator-notext.svg|15px|Incubator]] [[:incubator:Wp/mrj|Vuorimarinkielinen Wikipedia hautomossa]]
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.ugri.net/051/htm/051e_stage.htm | Sivusto = ugri.net | Viitattu = 2.1.2013 | Nimeke = Ääninäytteet}}
 
==Viitteet==
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
{{Uralilaiset kielet}}