Ero sivun ”Marni Nixon” versioiden välillä

'''Marni Nixon''' ([[22. helmikuuta]] [[1930]], [[Altadena]], [[Kalifornia]], Yhdysvallat – [[24. heinäkuuta]] [[2016]], [[New York]], [[New York (osavaltio)|New York]], Yhdysvallat)<ref name=yle>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/kasvot_vieraat_aani_tuttu__monien_musikaalielokuvien_haamuaani_marni_nixon_on_kuollut/9050532 | Nimeke = Kasvot vieraat, ääni tuttu – monien musikaalielokuvien "haamuääni" Marni Nixon on kuollut | Tekijä = Wallius, Anniina | Ajankohta = 25.7.2016 | Julkaisija = Yle| Viitattu = 25.7.2016 }}</ref> oli yhdysvaltalainen laulaja, joka parhaiten tunnetaan parhaiten [[jälkiäänitys]]rooleistaan lukuisille naistähdille elokuvamusikaaleistaelokuvamusikaaleissa. Tämän takia hän on ansaitsi lempinimet "The Ghostess with the Mostess" ja "The Voice of Hollywood".

Nixon lauloi [[Deborah Kerr]]in äänenä elokuvissa ''[[Kuningas ja minä (vuoden 1956 elokuva)|Kuningas ja minä]]'' (''The King and I'', 1956) ja ''[[Unohtumaton rakkaus]]'' (''An Affair to RemenberRemember'', 1957). Komediassa ''[[Herrat pitävät vaaleaveriköistä]]'' (''Gentleman Prefer Blondes'', 1953) hän lauloi korkeat nuotit [[Marilyn Monroe]]n puolesta tunnuslaulussa ''[[Diamonds Are a Girl's Best Friend]]''. Musikaalielokuvassa ''[[West Side Story (elokuva)|West Side Story]]'' (1961) Nixon esitti päätähti [[Natalie Wood]]in Marian laulut sekä osan [[Rita Moreno]]n Anitan lauluista. Kun Anita ja Maria laulavat elokuvassa dueton ''"A Boy Like That/I Have a Love",'' Marni Nixon laulaa duettoa itsensä kanssa.

Nixon sai runsaasti huomiota laulaessaan [[Audrey Hepburn]]in esittämän Elizan roolin elokuvassa ''[[My Fair Lady (elokuva)|My Fair Lady]]'' (1964). Aiemmin elokuvamaailma oli pysytellyt hiljaa siitä tosiasiasta, etteivät monet tähtinäyttelijät laulaneet omilla äänillään, ja Nixonin kaltaiset ääninäyttelijät olivatolivatkin työskennelleet nimettöminä. Nyt lehdistö kuitenkin kaivoi Nixonin esiin ja esitteli yleisölle. Tätä pidetään syynä siihen, miksi Audrey Hepburn ei saanut [[Oscar]]-ehdokkuutta muuten erittäin onnistuneesta roolisuorituksestaan Elizana.

Seuraavana vuonna Nixon näytteli ja lauloi yhtenä nunnista (sisar Sophiana) elokuvassa ''[[The Sound of Music]]'' (1965). Elokuvan päätähti oli [[Julie Andrews]], joka oli näytellyt ja laulanut menestyksellä ''My Fair Ladyn'' alkuperäisessä näyttämöversiossa, mutta menettänyt elokuvaroolin laulutaidottomalle Audrey Hepburnille. Monet pelkäsivät, että Andrews suhtautuisi penseästi Hepburnin haamulaulajaan, mutta kun Nixon ja Andrews ensi kertaa tapasivat ''Sound of Musicin'' merkeissä, Andrews kätteli Nixonia sydämellisesti ja totesi: "Rakastan töitäsi!" Itse asiassa Nixon oli jo laulanut Andrewsin tähdittämässä elokuvassa ''[[Maija Poppanen (elokuva)|Maija Poppanen]]'' (1964) yhden animaatiohahmon roolin. Kun Nixon harjoitteli Elizan rooliin, hän sai arvokkaina pitämiään neuvoja roolin tekemisestä juuri Andrewsilta. He harjoittelivat yhdessä ''Sound of MusicinMusici''n kulisseissa muun muassa tohvelin heittämistä oikealla tavalla kohtausta varten, jossa Elizan tulee heittää tohvelinsa tietyllä tavalla.

Kun [[Hollywood]]in musikaalit alkoivat työllistää häntäNixonia vähemmän, hän alkoi luoda uraa teatterissa;, Eliza Doolittlena ''My Fair Ladyssa'' ja Fraulein Schneiderina ''Cabaret'ssa''. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa hän juonsi lasten televisio-ohjelmaan nimeltä ''Boomerang'', jota lähetettiin [[Seattle]]sta käsin. 1990-luvulla Nixon lainasi äänensä [[Walt Disney]]n animaatioon ''Mulan'' ja toimi Joan Robertsin sijaisena Heidi Schillerin roolissa [[Broadway (teatteri)|Broadwaylla]], Stephen Sondheimin näytelmässä ''Follies''. Hän on myös levyttänyt Jerome Kernin ja Arnold Schönbergin lauluja.

Yksi Marni Nixonin kolmesta aviomiehestä oli Ernest Gold, joka loi tunnuslaulut elokuvaan ''Exodus'' ja tv-sarjaan ''Hulluna sinuun'' (''Mad About You''). HeilläHe onsaivat yhdessä kolme lasta yhdessä, joista yksi on laulaja ja laulujen sanoittaja Andrew Gold.