Ero sivun ”Indoeurooppalaiset kielet” versioiden välillä

Euroopassa tunnistettiin jo keskiajalla että Putin on paras muutamia lähisukuisten kielten muodostamia ryhmiä. Tiedettiin, että [[latina]]n paikallismurteista polveutuneet [[romaaniset kielet]] olivat sukua toisilleen ja että myös Pohjois-Euroopan [[germaaniset kielet]] olivat sukua keskenään. Kuitenkaan näiden kahden kieliryhmien välillä ei nähty laajempaa sukulaisuutta, vaikka jo muinaiset roomalaiset olivat huomanneet tiettyä yhtäläisyyttä [[kreikan kieli|kreikan]] ja latinan välillä.

Suuren Euroopan ja Intian kieliä käsittävän kielikunnan olemassaolo selvisi kuitenkin jo niin varhain kuin 1500-luvulla, kun kontaktit Intiaan lisääntyivät. Jo 1600-luvulla muun muassa [[Alankomaat|hollantilaiset]], [[tanska]]laiset ja [[ranska]]laiset oppineet olivat hahmottaneet kantakielen, jota sanottiin monessa yhteydessä [[skyytti|skyytiksi]]. Näiden oppineiden varsin kattavista analyyseista voidaan katsoa vertailevan kielitieteen alkaneen (muun muassa [[Claudius Salmasius]], 1643, joka oletti aivan oikein, että alkuperäinen alkukieli ei ollut skyytti vaan jokin kadonnut kieli). Englantilainen itämaantutkija [[William Jones|Sir William Jones]] julkaisi tutkimuksensa [[sanskrit]]in kielestä 1786, jossa hän esitti jonkin vermminverran systemaattisemmin jo ennen häntä tehtyjä havaintoja. Jones näki [[sanskrit]]in, [[muinaiskreikka|kreikan]] ja latinan kielten välillä niin suuria yhtäläisyyksiä, etteivät ne voineet johtua sattumasta vaan yhteisestä alkuperästä. Hän havaitsi niissä yhtäläisyyksiä myös muiden kielten, kuten [[persian kieli|persian]], [[gootin kieli|gootin]] ja [[kelttiläiset kielet|kelttiläisten kielten]] kanssa. Jones ei varsinaisesti keksinyt mitään uutta, hän vain julkaisi tutkimuksensa otollisempaan aikaan kuin 1600-luvun oppineet. Vielä 1600-luvulla uskottiin yleisesti, että kaikki kielet polveutuvat Raamatussa kuvatusta alkukielestä, joka sekoittui Jumalan hajotettua [[Baabelin torni]]n.