Ero sivun ”Kalevala” versioiden välillä

6 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
(→‎Kalevalan käännöksiä: +kiinan käännökset)
Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista. Viron eeppisen runouden kokoelma, ''[[Kalevipoeg]]'', jota myöhemmin ryhdyttiin pitämään kansalliseepoksena, on samaa sukulaiskansojen perinnettä kuin Kalevalakin. [[kalevalamitta|Kalevalainen runomitta]] on tutkijoiden (mm. [[Matti Kuusi]]) mukaan syntynyt ehkä jo ennen ajanlaskun alkua.{{lähde}}
 
Kalevalaisten runojen syntypaikasta on ollut kaksiyksi voimakastavoimakas tutkimustraditiotatutkimustraditio, joidenjonka välinen kiistely on ollut ajoittain katkeraakin.<ref>[http://web.archive.org/web/20041103164118/http://www.muhos.fi/koivujatahtipaivat/missa_kalevala_on_syntynyt.htm Tiivistelmä Matti Kuusen kirjoituksesta "Missä Kalevala on syntynyt? Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1978.] Viitattu 22.2.2008</ref> Toisena traditiona on Kalevalan alkuperäistäkin karjalaisuutta korostava suunta, jonka edustajiin ovat kuuluneet [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen]], [[August Ahlqvist]], [[Eemil Nestor Setälä]], [[Viktor Jenisejev|Viktor Jevsejev]] ja [[Heikki Kirkinen]], ns. saarelaisepiikan osalta myös Matti Kuusi. Tämän näkemyksen mukaan runot olisivat syntyneet keräysalueillaan. Lönnrot totesi Uuden Kalevalan alkusanoissa, että runot olivat syntyneet "[[Bjarmia|Permia]]ssa" Vienanmeren länsirannikolla. Näkemys runojen ainoastaan karjalaisesta perinteestä vallitsi tämän jälkeen pari vuosikymmentä ja vain tarkasta sijainnista kiisteltiin kunnes [[Aksel Borenius]] esitti teorian runojen läntisestä alkuperästä.{{lähde}}
 
Runojen länsisuomalaisuutta korostava tutkimustraditio, jonka merkittäviä kannattajia ovat olleet [[Julius Krohn]], [[Kaarle Krohn]], [[Jalmari Jaakkola]], [[Martti Haavio]], [[Jouko Vahtola]] sekä joiltakin osin [[Matti Kuusi]] ja [[Anna-Leena Siikala]], arvelee monien Kalevalan runojen aiheiden tulleen Lounais-Suomesta, mistä ne olisivat levinneet idemmäs ja pohjoisemmaksi. Kalevalamitan käyttö alkoi hitaasti kadota Länsi-Suomessa ja myöhemmin muualla uskonpuhdistuksen jälkeen, kun luterilainen kirkko kielsi laulutradition pakanallisena ja toisaalta kun eurooppalainen painoihin ja riimeihin perustuva runon muotokieli levisi maahan. Länsi-Suomessa kalevalamitta väistyi 1600- ja 1700-lukujen kuluessa. Savossa ja Pohjanmaalla se eli pidempään. Vienan Karjalassa perinne säilyi näihin päiviin saakka.<ref>[http://www.karuse.info/ Kalevalaisen Runokielen Seura], [http://www.finlit.fi/kalevala/index.php?m=11&s=38&l=1 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura], [http://web.archive.org/web/20041103164118/http://www.muhos.fi/koivujatahtipaivat/missa_kalevala_on_syntynyt.htm Tiivistelmä Matti Kuusen kirjoituksesta "Missä Kalevala on syntynyt? Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1978.] Viitattu 28.2.2007</ref> Matti Pöllä ja aiemmin Matti Kuusi ovat esittäneet, että merkittävä osa kalevalaisesta runoudesta olisi tullut Karjalaan Pohjanmaalta ja Savosta tulleiden siirtolaisten mukana. Pöllä on myös esittänyt, että näiden siirtolaisten joukossa saattoi olla myös nuijasodan jälkiselvittelyitä pakenevia tai noituudesta syytettyjä tietäjäsukuja. Pöllän mukaan Vienan alueella talletetun runouden juuret löytyvät Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla esiintyneestä perinteestä, mutta siinä on myös Karjalasta ja Savosta saatuja vaikutteita.<ref>väitöskirja Matti Pöllä Hiidenkivi 1/1999 s. 20-21</ref>
Rekisteröitymätön käyttäjä