Ero sivun ”Partahöylä” versioiden välillä

Höylätyyppisen parranajovälineen patentoi ensimmäisenä englantilainen keksijä [[William Henson]] vuonna 1847. Kyseinen patentti kuvailee kampamaisen suojuksen joka voidaan kiinnittää sekä partaveitseen että kuokkaa muistuttavaan pieneen välineeseen johon on kiinnitetty sopivassa leikkauskulmassa oleva terä.<ref>Waits s. 11</ref><ref name="mentalfloss"/> Vuonna 1876 yhdysvaltalaiset veljekset Frederick ja Otto Kampfe patentoivat Star-nimisen partahöylän, joka erosi sitä edeltäneistä höylistä lisäämällä terän lähelle syvennyksen johon saippua ja leikatut partakarvat kerääntyivät ajon aikana.<ref>McKibben s. 5</ref><ref>Waits s. 51-53</ref> Omintakeista oli myös koveraksi hiottu terä, joka kiinnitettiin paikalleen kahdella salpamaisella nipistinmekanismilla. Tästä tuli yksiteräisten höylien [[de facto -standardi]] noin 40:n vuoden ajaksi.<ref>Waits s. 53</ref> Käytännössä terä oli lyhyt pätkä partaveistä joka piti ennen käyttöä kiinnittää erityiseen telineeseen, teroittaa nahkavyön avulla ja lähettää välillä ammattimiehen hiottavaksi.<ref>McKibbens s. 5-6</ref>

 

 

Partaterät valmistettiin enimmäkseen [[Hiiliteräs|hiiliteräksestä]] kunnes [[Wilkinson Sword]] toi vuonna 1962 markkinoille ensimmäisen ruostumattomasta teräksestä valmistetun partaterän. Käyttäjien mukaan Wilkinsonin terät pysyivät käyttökelpoisina kolme kertaa pidempään kuin hiiliteräksestä valmistetut terät.<ref name="blade_battle"/><ref>McKibben s. 56</ref> Gillette – joka oli jo aiemmin kehittänyt ja patentoinut menetelmän partaterien valmistamiseen ruostumattomasta teräksestä – viivytteli parempien terien tuomista markkinoille koska hiiliteräksiset terät kuluivat nopeammin ja tuottivat yhtiölle näin enemmän voittoa, mutta päätyi kuitenkin tuomaan oman ruostumattomasta teräksestä valmistetun partateränsä myyntiin noin vuosi Wilkinsonin jälkeen.<ref>McKibben s. 56-58</ref>