Ero sivun ”Roomalainen tie” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Translated more information from the corresponding English article. Merkkaukset: seulottavat Visuaalinen muokkaus |
Content in this edit is from the existing English Wikipedia article at [en.wikipedia.org/wiki/Roman_roads]]; see its history for attribution. Formatting follows. |
||
Rivi 10:
== Lait ja perinteet ==
[[Kahdentoista taulun lait]] (noin vuodelta 450 eaa.) määrittelivät, että tien kuuluu olla 2,45m leveä suorilla osuuksilla ja 4,90m mutkissa. Käytäntö kuitenkin erosi tästä standardista. Taulujen lait määräsivät roomalaiset rakentamaan teitä ja antamaan matkustajille oikeuden kulkea yksityisenkin maan halki, mikäli tie oli huonossa kunnossa. Tästä johtuen kestävien teiden rakentamisesta tuli ideologinen tavoite mahdollisimman suorien teiden rakentamisen lisäksi, jotta leveydessä voitaisiin säästää materiaalien ja työvoiman osalta.
Kun roomalaiset olivat vallanneet Italian, tiet laajennettiin Rooman lähialueilta kaukaisemmille alueille. Teiden rakentamisesta vastasi armeija, ja se oli näin konsulin toimivallassa. Asutusalueilla olleista teistä vastasivat paikalliset viranomaiset. Teiden rakentajat pyrkivät säädettyyn leveyteen, mutta todellisuudessa leveydet vaihtelevat välillä 1,1 m ja 7 m. Roomalaiset rakensivat mieluusti viivasuoria teitä. Tämä kuitenkin johti epäkäytännöllisen jyrkkiin teihin ja ajan kuluessa usein päädyttiinkin helpompiin vaikkakin pidempiin linjauksiin.▼
Vioja rakennettiin yleensä maaseudulle. Pienemmät viasta haarautuneet tiet olivat nimeltään via rusticoita, maalaisteitä. Edelleen pienempiä olivat via terrenat eli maatiet.▼
Roomalainen laki määritteli oikeuden käyttää jokaiselle. ''Ius eundi'' ("oikeus kulkea") antoi oikeuden käyttää jalkapolkuja (''iter)'' yksityiselläkin maalla ja ''ius agendi'' ("oikeus ajaa") antoi oikeuden käyttää ''actuksia'', eli kärryteitä. ''Via'' yhdisti nämä kaksi oikeutta edellyttäen, että se oli oikean levyinen, joka määriteltiin tarkastajan toimesta. Standardileveys oli ''latitudo legitima'', joka oli 2,45m.
Rivi 15 ⟶ 19:
Roomalainen laki ja perinne kielsivät kulkeneuvojen käytön urbaaneissa ympäristöissä poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Avioliitossa olevat naiset ja viranomaiset saivat käyttää kulkuneuvoja. ''Lex Iulia Municipalis'' rajoitti kaupallisten kärryjen pääsyn kaupungin muurien sisään yöaikaan mailin säteelle muurien ulkopuolelle.
== Teiden tyypit ==
Roomalaiset tiet vaihtelivat [[Kapulatie|kapulateistä]] päällystettyihin teihin, jotka oli perustettu syvälle tampatun soran päälle tien pitämiseksi kuivana. Kiveys ja sen alla oleva sora mahdollistivat veden ohjautumisen pois tien rakenteesta näin estäen mudan syntymisen savisissa maaperissä. [[Ulpianus|Uplianuksen]] mukaan teitä oli kolmea tyyppiä:
# ''Viae publicae, consulares, praetoriae'' tai ''militares''
# ''Viae privatae, rusticae'' tai ''agrariae''
# ''Viae vicinales''
=== ''Viae publicae, consulares, praetoriae'' ja ''militares'' ===
▲Kun roomalaiset olivat vallanneet Italian, tiet laajennettiin Rooman lähialueilta kaukaisemmille alueille. Teiden rakentamisesta vastasi armeija, ja se oli näin konsulin toimivallassa. Asutusalueilla olleista teistä vastasivat paikalliset viranomaiset. Teiden rakentajat pyrkivät säädettyyn leveyteen, mutta todellisuudessa leveydet vaihtelevat välillä 1,1 m ja 7 m. Roomalaiset rakensivat mieluusti viivasuoria teitä. Tämä kuitenkin johti epäkäytännöllisen jyrkkiin teihin ja ajan kuluessa usein päädyttiinkin helpompiin vaikkakin pidempiin linjauksiin.
Ensimmäinen tietyyppi sisälsi julkiset maan- ja päätiet, jotka oli rakennettiin ja ylläpidettiin julkisin varoin julkiselle maalle. Tällaiset tiet veivät usein merelle, kaupunkiin, julkiselle (jatkuvasti virtaavalle) joelle tai toiselle julkiselle tielle. [[Siculus Flaccus]], joka eli [[Trajanus|Trajanuksen]] (98-117) vallan alla, kutsui näitä ''viae publicae regalesque'' ja kuvaili niiden ominaispiirteitä seuraavasti:
# Ne on asetettu ''curatores''ien (komissaarien) hallintaan, ylläpidetty ''redemptores''ien (urakoitsijoiden) toimesta julkisin varoin; kiinteä maksu kuitenkin kerätään ympäristön maanomistajilta.
# Nää tiet kantavat rakentajiensa nimiä (esim. [[Via Appia]], [[Via Cassia|Cassia]], [[Via Flaminia|Flaminia]]).
Roomalaiset tiet nimettiin rakentamisen (tai korjaamisen) määränneen [[Kensori|kensorin]] mukaan. Sama henkilö palveli myöhemmin usein myös konsulina, mutta nimi perustui henkilön aikaan kensorina. Jos tie oli vanhempi kuin kensorin virkakausi tai oli tuntematonta alkuperää, nimi perustui määränpäähän tai alueeseen, jonka halki tie pääasiallisesti kulki. Tie uudelleennimettiin, jos kensori määräsi merkittävää työtä tehtäväksi tielle, kuten päällystäminen, uudelleenpäällystäminen tai uudelleenohjaaminen.
Edellisistä huolimatta oli kuitenkin useita muita henkilöitä erityisten viranomaisten ohella, jotka ajoittain syystä tai toisesta halusivat kytkeä nimensä suureen julkiseen hankkeeseen, kuten teiden rakentamiseen. Esimerkiksi [[Gaius Gracchus]] ollessaan kansan tribuunina (123-122 eaa.) päällysti tai sorasi useita julkisia teitä ja tarjosi niille virstanpylväät sekä kiinnitystolppia hevosille.
▲Vioja rakennettiin yleensä maaseudulle. Pienemmät viasta haarautuneet tiet olivat nimeltään via rusticoita, maalaisteitä. Edelleen pienempiä olivat via terrenat eli maatiet.
=== ''Viae privatae, rusticae'' ja ''agrariae'' ===
Toinen tietyyppien kategoria sisälsi yksityiset tai maaseudun tiet, jotka oli alunperin rakennettu yksityishenkilöiden toimesta heidän maallensa ja joilla oli valta omistaa tiet julkiseen käyttöön. Tällaisilla teillä oli etuna etuajo-oikeus, joko julkisesti tai tietyn tilan omistajalle. ''Viae privatae'' -tyypin alle laskettiin myös tiet, jotka kulkivat julkiselta tieltä yksityisille tiluksille tai asutuksille.
=== ''Viae vicinales'' ===
Kolmas kategoria muodostui teistä, jotka olivat kylissä, hallinnollisilla alueilla tai risteyksissä tai niiden läheisyydessä kulkien kylän tai naapuruston läpi tai luokse. Tällaisia teitä pidettiin joko julkisina tai yksityisinä riippuen siitä, oliko tie alunperin rakennettu julkisin vai yksityisin varoin ja materiaalein. Tämän tyypin teistä tuli julkista omaisuutta, kun näiden alkuperäinen rakentaja oli unohdettu.
[[Siculus Flaccus]] kuvaa ''viae vicinales -''tietyyppiä seuraavasti: "de publicis quae divertunt in agros et saepe ad alteras publicas perveniunt", eli vapaasti käännettynä "[tiet] jotka kääntyvät julkiselta tieltä peltojen halki ja usein tavoittavat muita julkisia teitä". Ylläpidosta vastaavat viranomaiset olivat näiden teiden tapauksessa kanttoonien maistraatit. Nämä saattoivat vaatia ympäristön maanomistajia tarjoamaan työvoiman yleisen korjauksen tai ylläpidon suorittamiseksi omakustanteisesti heidän maa-alueensa läpi kulkevalta osuudelta.
== Rakenne ja tekniikka ==
[[Antiikin Rooma]]<nowiki/>ssa nähtiin useita vaikuttavia teknologisia saavutuksia, jotka käyttivät hyödyksi monia edistyksiä, jotka myöhemmin unohtuivat [[Keskiaika|keskiajalla]]. Näitä saavutuksia ei ylitettäisi ennen [[Uusi aika|uutta aikaa]]. Moni käytännöllinen roomalainen innovaatio perustui aikaisempiin suunnitelmiin. Jotkut tyypillisimmistä, aiemmista rakenteista käyttivät hyödyksi kaaria.
[[Tiedosto:Metopa Columna lui Traian Constructie drum.jpg|pienoiskuva|Tienrakennus kuvattuna Trajanuksen pylväässä.]]
=== Käytänteet ja terminologia ===
Pääartikkeli: [[Antiikin Rooman tekniikka]]
Roomalaiset tienrakentajat pyrkivät säänneltyyn leveyteen (kts. yllä [[Roomalainen tie#lait ja perinteet|Lait ja perinteet]]), mutta toteutuneet leveydet ovat 1,1m ja yli 7m välillä. Tänä päivänä kivien välissä käytetty betoni on kulunut pois antaen vaikutelman erittäin muhkuraisesta tiestä, vaikka alkuperäinen käytäntö oli tuottaa pinta, joka oli huomattavasti lähempänä sileää. Useat tiet rakennettiin kestämään sadetta, jäätymistä ja tulvimista. Ne rakennettiin niin huoltovapaiksi kuin mahdollista.
Rakentaminen pyrki viivasuoriin tieosuuksiin. Tavanomaisessa maastossa 10-12% kulmat olivat tyypillisiä, 15-20% vuoristoisessa ympäristössä. Roomalaisten tahto rakentaa suoria teitä johti usein jyrkkiin nousuihin, mikä oli suhteellisen epäkäytännöllistä kaupalliselle liikenteelle. Vuosien mittaan roomalaiset oivalsivat tämän ja rakensivat pidempiä, mutta helpommin hoidettavia vaihtoehtoja olemassa oleville teille. Roomalaiset tiet kulkivat tyypillisesti suoraan ylös ja alas kukkuloita kiemurtelun sijaan.
Terminologian osalta sanat eri rakennuselementeille vaihtelivat alueesta toiseen.
=== Materiaalit ja metodit ===
''Viae''t erosivat muista julkisen tai yksityisen olemuksensa ohella käytettyjen materiaalien ja niistä seuraavien metodien osalta. Ulpian erotteli tyypit seuraavasti:
# ''Via terrena:'' tasoitetusta maasta muodostuva, yksinkertainen tie.
# ''Via glareata:'' maa-aineksesta muodostuva, soralla päällystetty tie.
# ''Via munita:'' tyypillinen rakennettu tie, päällystetty suorakulmaisilla alueen (laava-)kivillä.
[[Isidorus Sevillalainen|Isidorus Sevillalaisen]] mukaan roomalaiset lainasivat ''viae munitae'' -tyyppisten teiden rakennustekniikkaansa [[Karthago|kartagolaisilta]] sen lisäksi, että he olivat luontaisesti imeneet vaikutteita [[Etruskit|Etruskeilta]].
==== ''Via terrena'' ====
''Viae terrenae'' -tiet olivat yksinkertaisia, tasoitetusta maasta muodostuvia teitä. Nämä eivät olleet paljon kummoisempia kuin ihmisten ja eläinten (sekä mahdollisesti kärryjen) kuluttamia uria.
==== ''Via glareata'' ====
''Viae glareatae'' -tiet olivat maa-aineksesta muodostettuja teitä joko sorapäällysteellä, tai kiveyksellä, jonka alla oli sorakerros. Livy kertoo aikansa kensorien olleen ensimmäisiä, jotka tilasivat päällysteitä Rooman teille, soran levittämiseksi kaupungin ulkopuolella oleville teille ja rakentamaan korotetut jalkakäytävät teiden sivuille.
==== ''Via munita'' ====
''Via munita'' -tyypin teiden rakenteiden selvittämisen parhaat lähteet ovat:
# Useat säilyneet jäänteet ''viae publicae'' -tyypistä. Nämä ovat usein riittävän hyvin säilyneitä osoittamaan sen, että rakentamisen sääntöjä noudatettiin tarkoin sen mukaan, kuin paikalliset materiaalit sallivat.
# [[Vitruvius|Vitruviuksen]] ohjeet päällystettyjen teiden tekemiseksi. Päällystetty tie ja ''via munita'' olivat identtisiä rakenteeltaan päällimmäisen kerroksen erotuksella. Ensimmäisen tapauksessa päällimmäinen kerros oli marmoria tai mosaiikkia ja jälkimmäisen tapauksessa kivi- tai laavajärkäleitä.
# [[Statius]] kuvailut [[Via Domiziana|Via Domitiana]] -tien korjauksista; Via Appian haara, joka johti [[Napoli|Napoliin]].
Insinöörin tarkastettua ehdotetun tien sijainnin ja määritettyä suurpiirteisesti sen reitin, maanmittajaat (agrimensores) kävivät töihin tiepohjan kartoittamiseksi. He käyttivät pääasiassa kahta työkalua, jotka olivat varsi ja laite nimeltä groma, joka mahdollisit suorien kulmien mittaamisen. Nämä roomalaiset maanmittaajat (''gromatici'') asettivat keppejä, joista he roikottivat ''rigor''iksi kutsutun narun. Koska heillä ei ollut käytössään [[Teodoliitti|teodoliitin]] kaltaista työkalua, suoruus pyrittiin saavuttamaan katsomalla keppejä pitkin ja siirtämällä näitä. Käyttämällä ''gromae'' -nimistä työkalua seuraavaksi he laativat koordinaatiston tiesuunnitelman pohjalle.
Tämän jälkeen [[Liberatores|''liberatores''eiksi]] kutsutut ammattilaiset ryhtyivät työhönsä käyttäen [[Aura (maanviljely)|auroja]], joskus [[Legioonalainen|legioonalaisten]] avustuksella, ja lapioita kaivoivat tiepohjan auki peruskallioon asti (tai vähintään kiinteään maa-ainekseen asti). Tämä kaivuuvaihe oli nimeltään ''fossa,'' Latinankielinen sana ohjalle. Syvyys vaihteli maaperän mukaan.
[[Tiedosto:Via Munita.png|alt=Tyypillinen päällystetty tie ja jalkakäytävä Pompeijissa sijaitsevassa tiessä.|keski|pienoiskuva|555x555px|Tyypillinen päällystetty tie ja jalkakäytävä Pompeijissa sijaitsevassa tiessä.
'''(A)'''. Paikallinen, tasoitettu maa-aines, joka tarvittaessa pakattiin tiukaksi.
'''(B)'''. S''tatumen'': nyrkin kokoisia kiviä tueksi.
'''(C)'''. ''Audits'': soraa tai betonia rikotuista kivistä ja kalkista.
'''(D)'''. ''Nucleus:'' perustus hienosta sementistä (hienonnettuja ruukun sirpaleita ja kalkkikiveä).
'''(E)'''. ''Dorsum'' tai ''agger viae:'' kaartuva tien pinta (media stratae eminentia), joka rakennettiin polygonaalisista piikivistä (basaltic lava) tai suorakulmaisista lohkoista paikallista, mahdollisimman kovaa kiveä. Ylin kerros oli suunniteltu johtamaan vedet kuin kilpikonnan kilpi. Alemmat kerrokset erillisiä kiviä, tässä kuvassa tasaisina kerroksina, oli joskus leikattu karkeaksi paremman tartunnan synnyttämiseksi kerrosten välille.
'''(F)'''. ''Crepido, margo'' tai ''semita'': korotettu jalkakäytävä molemilla puolilla ''via''a.
'''(G)'''. ''Umbones, eli reunakiveys''.
]]
Metodit vaihtelivat maantieteellisen sijainnin, saatavilla olevien materiaalien ja maaperän mukaan, mutta suunnitelma, tai ideaali, johon insinöörit tähtäsivät, oli aina sama. Tien perustus muodostui kerroksista. Tie rakennettiin täyttämällä kaivettu oja. Tämä tehtiin kerrostamalla kiviä muiden kivien päälle.
Ojaan kaadettiin suuria määriä soraa ja kiviä, mitähyvänsä täyteainesta oli saatavilla. Tätä voitiin käyttää tienä, tai täydentäviä kerroksia voitiin rakentaan. ''Statumen'', eli tukirakenne tasaisista kivistä sementissä saattoi tukea ylempiä kerroksia.
Viimeiset askeleet rakenteessa hyödynsivät [[Kalkkikivi|kalkkikivipohjaista]] betonia, jonka roomalaiset olivat keksineet. Otaksutaan, että he sekoittivat kivet ja sementin suoraan kaivetussa ojassa. Ensin pieni kerros karkeaa betonia, eli ''rudus,'' sitten pieni kerros hienompaa betonia, eli ''nucleus'', laitettiin ''statumenin'' päälle. Tämän päälle asetettiin päällystekiveys, jota kutsuttiin ''summa crustaksi.'' Tämä kerros oli kaarrettu veden ohjaamiseksi pois.
[[Tiedosto:Engineering corps traian s column river crossing.jpg|pienoiskuva|Roomalaista jalkaväkeä ylittämässä jokea, luultavasti Tonava, ponttoonisillalla Trajanuksen Daakian sotien aikaan (101-106).]]
=== Esteiden ylittäminen ===
Roomalaiset suosivat insinööriratkaisujen löytämistä esteiden ylittämiseksi kiertämisen sijaan. Kivikot, solat, kukkulat tai vuoristoinen maasto vaativat leikkauksia ja tunneleita. Eräs esimerkki tällaisesta voidaan löytää [[Rautaportti|Rautaportin]] läheltä. Tämä tie hakattiin puolittain kiveen noin 1,5-1,75m matkalta. Muu osuus tiestä Tonavan päällä tehtiin puisesta rakenteesta kukkulasta ulkonevana. Tie palveli vetoalustana tehden Tonavasta navigoitavan. Muuten veden peittämästä tiestä on säilynyt ainoastaan Trajanuksen taulu (''Tabula Traiana)'' Serbiassa.
[[Tiedosto:Tabula Traiana.jpg|pienoiskuva|Muuten veden peittämästä tiestä on säilynyt ainoastaan Trajanuksen taulu (''Tabula Traiana)'' Serbiassa.]]
=== Sillat ja pengertiet ===
Antiikin roomalaisten rakentamat sillat olivat ensimmäisiä rakennetteuja suuria ja kestäviä siltoja. Jokien ylitykset tehtiin silloilla (''pontes)'', yksittäiset laatat ylittivät uomia. Silta saattoi olla puusta, kivestä tai molemmista. Puiset sillat rakennettiin syvälle jokeen upotetuille paaluille tai kivilaitureille. Suuremmat tai pysyvämmät sillat vaativat holvia. Nämä suuremmat sillat rakennettiin kivestä ja holvit olivat osa niiden perusrakennetta (kts. [[holvisilta]]). Useimmissa käytettiin myös betonia, jota roomalaiset käyttivät ensimmäisenä siltoihin. Roomalaiset sillat olivat niin hyvin rakennettuja, että monia niistä on edelleen käytössä tänäpäivänä.
Pengerteitä rakennettiin soiseen maaperään. Tien reitti merkattiin ensin paaluilla. Näiden väliin upotettiin suuria määriä kiveä penkereen korottamiseksi yli 1,5m suon yläpuolelle. Provinsseissa roomalaiset eivät usein viitsineet käyttää kivipenkereitä, vaan käyttivät pitkospuita (''pontes longi).''
==Merkittäviä roomalaisia teitä==
| |||