Wikipedia

Ero sivun ”Lauri Törni” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu : annettua lähdettä tuskin käytetty lähteenä koska "lähde" on julkaistu tekstiä myöhemmin.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 22:
Lauri Törnin vanhemmat olivat laivuri Jalmari Törni ja Rosa o.s. Kosonen. Perheen esikoispoika oli kuollut vuoden 1918 kesäkuussa [[isorokko]]on. Perheeseen syntyi Laurin jälkeen kaksi tytärtä, Salme Kyllikki (s. [[1920]]) ja Kaija Iiris (s. [[1922]]).
 
Isä Jalmari toimi [[Suomen Sokeri|Suomen Sokeri Oy:n]] pienten rahtialusten kapteenina. Törnit asuivat Viipurissa, Hiekan kaupunginosassa vaunumestari Hägglundilta ostamassaan talossa. Vaunumestari oli jääkärikenraali [[Woldemar Hägglund]]in isä ja kenraali [[Gustav Hägglund]]in isoisä. Kolmikerroksisessa talossa oli 16 huonetta, joista osan Törnit vuokrasivat ulkopuolisille. Yhtenä vuokralaisena oli olympianyrkkeilijä [[Sten Suvio]]n veli, taiteilija [[Aira Samulin]]in isä. <ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 17–22.</ref>
 
Lasseksi kutsuttu<ref>Brantberg 2000: 246.</ref> Lauri liittyi Viipurin suojeluskuntapoikiin, sisaret Salme ja Kaija taas partiotyttöihin. Aluepäällikkö ja kapteeni [[Erich Arnicken]]in [[suojeluskunta|suojeluskunnassa]] pojille annettiin sotilaskoulutuksen lisäksi urheilu- ja liikuntakasvatusta. Lasse pääsi [[Viipurin reaalilyseo]]on ja työskenteli loma-aikoina [[Starckjohann]]in rautakaupassa. Vuonna 1936 hän kirjoittautui [[Kauppa-apulaiskoulu]]un, mutta oppiaineet eivät kuitenkaan kiinnostaneet ja hän sai tarpeekseen vuoden kuluttua.<ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 25–26.</ref>
 
== Mottitaistelut ==
Törni ilmoittautui vuoden 1938 kutsunnoissa vapaaehtoisena armeijaan ja astui palvelukseen saman vuoden syyskuun 3. päivänä. Hän palveli konekiväärikomppaniassa ja vannoi sotilasvalansa 8. lokakuuta. Joulukuussa Törni pääsi aliupseerikouluun ja huhtikuun 1. päivästä alkaen hänet komennettiin eläinlääkintäaliupseerikouluun. Varusmiesaika [[Hämeen jääkäripataljoona|Jääkäripataljoona 4]]:ssä päättyi 16. marraskuuta 1939, mutta sodan uhan vuoksi talousalikersantti Törni joutui astumaan uudelleen palvelukseen seuraavana päivänä.<ref>Kallonen, Sarjanen 20021997: 30–32</ref>
 
[[Talvisota|Talvisodassa]] Törni palveli everstiluutnantti [[Martti Nurmi (Taipaleen lohkon komentaja)|Martti S. Nurmen]] Jääkäripataljoona 4:ssä, jota sanottiin Hiipijäksi. Pataljoona siirrettiin [[Laatokka|Laatokan]] pohjoisrannalle [[13. divisioona (talvisota)|13. divisioonan]] alueella hyökkääväksi yksiköksi. Se kärsi raskaita miehistötappioita vuoden 1940 tammikuussa ja pataljoonan komentaja menehtyi auto-onnettomuudessa sodan alussa. Seuraava komentaja haavoittui ja menehtyi verenhukkaan kenttäsairaalassa. Uudeksi komentajaksi määrättiin majuri [[Matti Aarnio]], joka myöhemmin sai lempinimen Motti-Matti.
Rivi 35:
Törni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäiseen partioonsa vihollisen linjojen taakse. Linjat olivat [[kenttälinnoite]]tut ja alueella partioi myös vihollisen hyökkäysvaunuja. Törnin partio pääsi yön pimeydessä vihollisasemien läpi ja saapui Seinälukin tukikohtaan pataljoonan komentotelttaan asti. Kapteeni Nikula ihmetteli, miten he olivat päässeet pataljoonan omien vartiomiesten ohitse. Törni palasi partioineen takaisin aamukahdeksalta ja ilmoitti vihollisasemien ja ErP 8:n sijainnin. Vihollinen sai tykistö- ja kranaattiryöpyn niskaansa.
 
Seuraavana iltana suomalaiset lähtivät hyökkäykseen. Kykynsä osoittanut Törni komennettiin harhautuspartion johtajaksi. Tämän jälkeen hänet määrättiin [[Reserviupseerikoulu]]un (RUK). Ennen RUK:n alkua majuri Aarnio määräsi Törnin ruotsinkielisen [[Erillinen pataljoona 18]]:n komppanian päälliköksi [[Länsi-Lemetin motti|Länsi-Lemetin motin]] valtauksen yhteydessä, koska komppanian upseerit olivat haavoittuneet. Törnin sotilasarvo oli arvovaltasyistä upseerioppilas. Suomalaisten hyökkäykset läntisen Lemetin tuhoamiseksi olivat olleet tuloksettomia, mutta nyt motti paloiteltiin kahtia ja vihollinen tuhottiin. Näistä taisteluista Törnin maine sai sotakirjeenvaihtajien ansiosta alkunsa.<ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 37–38.</ref>
 
Törni komennettiin [[5. helmikuuta]] RUK:n kurssille 45 [[Niinisalo]]on. Siellä hänet määrättiin konekiväärijoukkueeseen. Talvisota päättyi [[13. maaliskuuta]] Törnin ollessa vielä RUK:ssa. Upseerikokelaana Törni palveli Jalkaväkirykmentti 12:ssa [[Virolahti|Virolahdella]] ja [[9. toukokuuta]] hänet ylennettiin vänrikiksi.
 
Lauri Törni löysi Virolahdelta ensirakkautensa, rykmentin kanttiinissa työskentelevän ylioppilaan ja lotan Ilona Oeschin, kenraali [[Lennart Oesch]]in veljentyttären.<ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 40.</ref>
 
== Kohti Petroskoita ==
Rivi 49:
Törnin panssarivaunujoukkue ja myös Saksasta palanneen [[vänrikki]] [[Kosti Paukkala]]n johtama panssariautojoukkue raivasivat tietä ajamalla hyökkäävän osaston edessä. Panssarivaunut eivät kuitenkaan huonon maastoliikkuvuutensa vuoksi kyenneet seuraamaan osaston liikkeitä. Törnin joukkue alistettiin [[everstiluutnantti]] [[Paavo Susitaival|Paavo Susitaipaleen]] [[Jalkaväkirykmentti 29 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 29:lle]], joka kuului [[eversti]] [[Kaarlo Heiskanen|Kaarlo "Kylmä-Kalle" Heiskasen]] [[11. divisioona (jatkosota)|11. divisioonaan]]. Divisioona eteni kohti [[Prääsä]]n taisteluita, ja sieltä [[Matrossa]]n kautta [[Petroskoi]]hin johtavan päätien tuntumaan. Törnin panssariosasto avusti jalkaväen etenemistä tuhoamalla vihollispesäkkeitä.
 
Suomalaisten valtaamassa [[Äänislinna|Petroskoi]]ssa Törni tapasi uudelleen vanhan ihastuksensa Ilona Oeschin, joka toimi muonituslottana. Tapaaminen jäi lyhyeksi, suomalaisten jatkaessa hyökkäystä [[Kontupohja]]n kautta [[Karhumäki|Karhumäelle]]. Karhumäen taistelujen aikana Törni joutui luovuttamaan vaununsa [[1. jääkäriprikaati (jatkosota)|1. jääkäriprikaatille]], jota komensi kenraalimajuri [[Ruben Lagus]].<ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 63–64.</ref>
 
Suomalaiset olivat [[Aunus|Aunuksessa]] saavuttaneet tavoitteensa ja asemasota alkoi. Tammikuussa [[1942]] Törni määrättiin everstiluutnantti [[Matti Aarnio|Motti-Matti Aarnion]] [[Jalkaväkirykmentti 56 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 56:n]] joukkueenjohtajaksi. Törni haavoittui vakavasti hiihdettyään partioretkellä miinaan yöllä 23.3.1942 Malussa. Hän sai sirpalevammoja eri puolille ruumistaan ja hän halvaantui osittain. Maaliskuussa 1942 hänet ylennettiin [[luutnantti|luutnantiksi]]. Hän palasi [[Seinäjoki|Seinäjoen]] sotasairaalasta ylennettynä juhannuksen jälkeen 1942 entiseen osastoonsa 1. komppanian päälliköksi.
 
== Partiomies ==
Törni oli innokas partiomies. Maaliskuun lopulla 1942 Törni lähti [[vänrikki]] Urho Mölsän ja konepistoolimies Asser Uusi-Jaakkolan kanssa omavaltaiselle sieppausmatkalle, koska vihollisvangeista oli luvassa ylimääräisiä lomapäiviä. Sieppaus ei onnistunut, mutta paluumatkalla Törni hiihti lumipyryssä suomalaisen [[putkimiina]]n ansalankaan ja haavoittui. Haavoittumattomina selvinneet Mölsä ja Uusi-Jaakkola siirsivät Törnin [[ahkio]]on ja vetivät hänet takaisin suomalaisten puolelle.<ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 68–69.</ref>
 
Törni pääsi neljässä tunnissa [[kenttäsairaala]]an. Sirpaleita löydettiin oikeasta reidestä, oikeasta kädestä ja kyynärseudusta. Hänet siirrettiin [[Vaasan sotasairaala]]an, jossa hän toipui lähes juhannukseen asti.
Rivi 66:
Keväällä Törnin sissit tekivät useita lyhyitä partiomatkoja vihollisen puolelle. Vihollista yritettiin härnätä ulos tukikohdista yleensä siinä onnistumatta. Huhtikuussa sissikomppaniat hajotettiin ja kesäkuussa 1. divisioonaan perustettiin partisaanintorjuntaosasto, jonka komentajaksi Törni määrättiin. Osasto teki partioretkiä, järjesti väijytyksiä ja rakensi miinoituksia, etsi desantteja ja varmisti linjojen takaista maastoa.
 
Joulukuussa Törni sai määräyksen perustaa jääkärikomppanian, jonka rungoksi tuli kesäkuussa perustettu desanttientorjuntaosasto partisaanintorjuntaosastossa ja aikaisemmissa 1 D.:n jääkärikomppanioissa (JR 35 ja JR 56) palvelleet miehet.<ref>Rönnquist, Vuorenmaa 1993: 18, 22, 26.</ref>. Näin syntyi Osasto Törni ja sen virallisena perustamistäivä oli 3. joulukuuta 1943.<ref>Rönnquist, Vuorenmaa 1993: 22.</ref>. Jääkärikomppanian tunnukseksi tuli Törnin jääkäri Olavi Mannosen suunnittelema tunnus, jossa on sinisessä kolmiossa punaisen T-kirjaimen läpi iskevä keltainen salama<ref>Sotasankari. Tosikertomuksia suomalaisista miehistä. Lauri Törnin tarina. Vuodet 1919–1949. s. 43a</ref>. Törnin maine oli kova Suomessa ja Neuvostoliitossakin.{{lähde}} <ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 159.</ref> "Tuokaa Törni elävänä tai kuolleena, maksamme hänestä kolme miljoonaa Suomen markkaa", [[Moskovan Tiltu]] kuulutti eetteriin.<ref>Lappalainen 1998: 105.</ref>
 
Vuoden vaihteessa komppania majoittui Jouhivaaraan [[Seesjärvi|Seesjärven]] etelärannalle. Helmikuussa komppaniaan saapui pitkä mies Turusta, [[Mauno Koivisto]], myöhemmin tasavallan presidentti. <ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 111–112.</ref> Seesjärven pohjoisrannalle oli sijoitettu Neuvostoliiton 33. hiihtoprikaati ja Jalkaväkirykmentti 55. Neuvostoliittolaiset lähettivät jatkuvasti vahvoja partioita häiritsemään suomalaisia.
 
Maaliskuun 16. ja 17. päivien välisenä yönä puna-armeijan joukot hyökkäsivät pataljoonan vahvuisella osastolla Seesjärven etelärannalle ja piirittivät suomalaisten tukikohtaa. Paikalle hälytettiin Osasto Törni, joka vastaiskullaan selvitti tilanteen. Noin kolmensadan hengen vihollisosastosta kaatui 82 miestä ja 32 joutui vangiksi. Sotasaaliiksi tuli 58 konepistoolia, viisi liekinheitintä, kaksi pikakivääriä ja muun muassa 115 paria suksia.<ref>Karhunen 1972: 256.</ref>
Rivi 88:
 
== Siirtyminen natsi-Saksan puolelle ja maanpetostuomio==
Törnin ystävä Solmu Korpela pyysi Törniä tapaamaan kanssaan Arthur Björklundin, joka oli aseveljeyden rikkoonnuttua saksalaisten [[saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa|Suomeen perustaman vastarintaliikkeen]] edustaja. Törni ja Korpela tapasivat Björklundin Vaasassa ravintola Centralissa. Vastarintaliike pyrki vaivihkaa värväämään suomalaisia upseereita, tarkoituksena oli antaa miehille sabotaasi- ja vastarintakoulutusta Saksan tiedustelupalveluun kuuluvan [[Sonderkommando Nord]]in tukikohdassa Saksassa. Mikäli Neuvostoliitto miehittäisi Suomen vastarintaliike nousisi aseisiin Saksan avustamana. Törnin oli tarkoitus toimia koulutuksen jälkeen muiden vastarintamiesten kouluttajana Suomessa. Tuolloin Suomi kävi Saksaa vastaan [[Lapin sota]]a, joten tarjous tarkoitti vihollisen puolelle siirtymistä.<ref>Lappalainen 1997, s. 112-119</ref><ref>Kallonen, Sarjanen 20021997, s. 177.</ref>
 
===Saksan tiedustelupalvelun koulutuksessa===
Törni otti tarjouksen vastaan ja nousi saksalaiseen sukellusveneeseen 22. tammikuussa 1945 yöllä [[Kristiinankaupunki|Kristiinankaupungin]] edustalla avomerellä, jonne he matkasivat kalastusveneellä Blacksnäsin pikkukylästä.<ref>Kallonen, Sarjanen 20021997, s. 178.</ref> Saksaan Heringsdorfiin Törni saapui 28. tammikuuta 1945.<ref name="Alava/172">Alava 1978, s. 172-173.</ref> Koulutuksen esijakso alkoi jo seuraavana päivänä ja kesti lähes viikon 14-tuntisine oppijaksoineen jotka jatkuivat [[Stettin]]issä järjestetyllä kaksiviikkoisella tuhotöihin suunnatulla johtajakoulutuksella.<ref name="Alava/172"/> Stettinistä Törni palasi takaisin Heringsdorffiin, missä hän sai opetusta esikuntaupseerin apulaiseksi yhdessä neljän muun suomalaisen SS-upseerin kanssa.<ref>Alava 1978: 173–174.</ref> Opintojaan Törni jatkoi yhdessä muiden suomalaisten SS-upseereiden kanssa huhtikuun alussa SS-Jagd Verband täydennyskurssilla [[Neustrelitz|Neu-Strelizissä]], joka kesti yllättäen vain viikon.<ref>Alava 1978, s. 174.</ref>
 
Neu-Strelizistä Heringsdorfiin palattuaan suomalaisille kerrottiin, että heidät lähetettäisiin toiminta-alueilleen Ruotsiin, Suomeen ja Neuvostoliittoon. Jatkotoimenpiteitä odotellessaan he jatkoivat vakoilu- ja tiedusteluopintojaan, jotka keskeytyivät, kun perääntyviä saksalaisia joukkoja rupesi sulloutumaan Usedomin saarelle. Sonderkommando Nordin Golf Casinon tilat Heringendorfissa oli luovutettava rintamajoukkojen esikunnalle ja Törni evakuoitiin muiden mukana Flensburgiin lähelle Tanskan rajaa.<ref name="Alava/175">Alava 1978, s. 175.</ref> Ennen lähtöä suomalaisille jaettiin uudet passit, jossa Törnin nimeksi oli merkitty ''Auli Haapalainen''.<ref name="Alava/175"/>
Rivi 98:
 
Ryhmän matka Norjaan ei sujunut suunnitellusti vaan he joutuivat väistelemään Tanskasta Saksaan palaavia joukkoja ja lopulta [[Cuxhaven]]in ja Hassumin väliselle alueelle maihinnousseita [[Liittoutuneet|liittoutuneiden]] joukkoja. He joutuivat palaamaan [[Kielin kanava]]lle, josta aloittivat uuden matkan kohti [[Norja]]a. Kohdatessaan [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläisiä]] laskuvarjojoukkoja, suomalaiset kertoivat peitetarinansa, jonka mukaan he olivat työskennelleet Saksassa sotateollisuuden palveluksessa ja karanneet juuri Flatowin kokoamisleiriltä. Lisäksi miehet kertoivat haluavansa liittyä britteihin taistellakseen saksalaisia vastaan, mutta tähän brittikomentaja ei suostunut, sillä Britannia oli sodassa Suomen kanssa. Suomalaisjoukko määrättiin jatkamaan matkaansa Tanskaan ja ilmoittautumaan paikalliselle sotilaspoliisille. Ryhmä totteli määräystä ja tanskalaiset sotapoliisit kuljettivat heidät [[Aabenraa|Åbenråhon]], jossa luovuttivat miehet Tanskan valtiolliselle poliisille. Kuulusteluiden jälkeen heidät siirrettiin Kööpenhaminaan, jossa he saivat yhteyden Suomen konsulaattiin ja tarvittavat asiapaperit siirtyäkseen Ruotsin puolelle [[Malmö]]hön. Malmöstä he matkustivat edelleen [[Oslo]]on, missä ilmoittautuivat Cellariukselta saamansa käskyn mukaisesti Marinestadt Stadtpolizein tukikohdassa. Täältä miehet komennettiin Norjassa toimineeseen suomalaisista muodostettuun SS-komppaniaan, jonka esikuntaan Törni sijoitettiin<ref>Jokipii 2002: 161.</ref>.<ref>Alava 1978: 179–182.</ref>
 
Valtiollisen poliisin suorittaman kuulustelukertomuksen mukaan Törni ei ollut mukana Osloon matkustaneessa ryhmässä. Sen sijaan Törni kuuli asiasta SS-mies Kaj Laurellilta, joka kertoi miesten myös piilottaneen SS-Politzein kassasta otetut yli kymmenen miljoonaa silloista Suomen markkaa Ruotsin ja Norjan rajalle.<ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 188.</ref>
 
===Viime vaiheet Saksassa===
Törnin loppuvaiheista Saksan palveluksessa on erilaisia kertomuksia. Erään epätodennäköiseksi arvioidun version mukaan Törni olisi lähtenyt Venäjän-rintamalle johtamaan saksalaista merijalkaväen pataljoonaa ja taisteltuaan siellä olisi lopulta antautunut amerikkalaisille ja brittiläisille joukoille miehineen.<ref name="Cleverley"/> Toisen kertomuksen mukaan Törni ei olisi saanut tilaisuutta taistella, vaan amerikkalainen sotilas olis pidättänyt hänet ja hänen suomalaisen toverinsa, ja hän olisi karannut brittiläiseltä vankileiriltä viikko sodan loppumisen jälkeen ja lähtenyt hakeutumaan Tanskan kautta Norjaan ja lopulta Suomeen.<ref name="Cleverley"/>
 
Tuoreemman selvityksen mukaan Törni, joka oli saanut Haupsturmführerin arvon, kohtasi Pohjois-Saksassa SS-aseveljiensä Solmu Korpelan ja Juhani Sarasalon kanssa kenraali [[Wilhelm Steiner]]in joukot. Länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat jo kohtaamassa toisensa. Taisteluissa Juhani Sarasalo joutui erilleen kaksikosta. Törni kokosi saksalaisista sotilaista osaston taistelemaan Hagenown sotilaslentokentän lähistöllä puna-armeijaa vastaan, ja saatuaan joukon yhteen Törni antautui yhdysvaltalaisille neuvostoliittolaisten protestoinnista huolimatta. Viikon kuluttua Törni ja Korpela luovutettiin briteille, joille alueen hallinta oli annettu. Lopulta Törni ja Korpela yksinkertaisesti kävelivät ulos vartioimattomasta vankileiristä ja palasivat Suomeen väärillä henkilötiedoilla heinäkuussa 1945.<ref>Kallonen, Sarjanen 20021997, s. 182–186</ref>
 
Anu Vertasen opinnäytetyön mukaan Valpo selvitti Törnin palanneen Saksan sabotaasi- ja vakoilukoulutuksesta vielä Suomeen, mutta Saksan romahtaessa olleen jälleen Saksassa, jossa joutui brittiläiselle vankileirille. Törni karkasi leiriltä ja pakeni Tanskaan, josta hänet palautettiin Ruotsin kautta Suomeen kesällä 1945.<ref name="vertanen">Vertanen 2005, s. 64</ref> Kallosen ja Sarjasen teosten mukaan on mahdotonta, että Törni olisi matkustanut edestakaisin Saksan ja Suomen välillä.
 
===Paluu Suomeen===
Rivi 116 ⟶ 118:
 
== Ruotsi, kihlaus, Amerikka ==
Törni päätti lähteä [[Ruotsi]]in, jonne ennen häntä useat asekätkentämiehet olivat paenneet. Heitä on myöhemmin kutsuttu [[Marttisen miehet|Marttisen miehiksi]] heidän nokkamiehensä, eversti [[Alpo Marttinen|Alpo Marttisen]] mukaan. Rajan Törni ylitti [[Tornio]]ssa toisen henkilön merimiespassin turvin vanhan upseeritoverinsa, luutnantti [[Holger Pitkänen|Holger Pitkäsen]], kanssa. Matka jatkui rautateitse kohti Tukholmaa, jonka lähistöllä upseeritoverit asuivat mm. kreivitär Wera von Essenin huomassa [[Skoklosterin linna]]ssa.<ref>Kallonen, Sarjanen 1997, s. 14–22.</ref>
 
Ruotsissa Törni kihlautui Marja Kopsin kanssa 1. tammikuuta 1950. Edellä mainittuun tilaisuuteen Törnin asepuvun Suomesta Ruotsiin salakuljetti hänen tuleva vaimonsa.<ref>Kallonen, Sarjanen 20001997: 27.</ref> Sittemmin Marja Kops oli erittäin alla päin Törnin matkustettua hieman häiden jälkeen Göteborgista S/S Bolivialla ensin Venezuelaan josta hän matkusti edelleen Yhdysvaltoihin.<ref>Kallonen, Sarjanen 20001997, s. 29.</ref> Odoteltuaan aikansa hän lopulta avioitui espanjalaisen lääkärin kanssa. Marja Kops kuoli vuonna 2000 traagisesti auto-onnettomuudessa. Hän oli jo saanut kuulla vuoden 1999 etsinnöistä Vietnamissa helikopterin maahansyöksypaikalla ja oli kirjoittanut muistokirjoituksen entisen kihlattunsa mahdollisia hautajaisia varten. Osasto Lauri Törni Perinnekillan edustaja luki muistokirjoituksen Marjan toiveen mukaisesti 26. kesäkuuta 2003 [[Arlington]]issa (Virginia, USA) tapahtuneessa hautajaistilaisuudessa. <ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 360–367.</ref>
 
Törni saapui [[Venezuela]]an La Guairaan [[Caracas]]in ulkosatamaan, missä häntä vastassa oli eversti [[Matti Aarnio|Motti-Matti Aarnio]].<ref>Kallonen, Sarjanen 20001997, s. 32–33.</ref>
 
[[Caracas]]issa Törni sai loppukesällä [[1950]] pestin [[norja]]laiseen rahtilaivaan M/S Libre Villaan, jonka määränpää oli [[Yhdysvallat]]. [[Meksikonlahti|Meksikonlahdella]] [[Mobile (Alabama)|Mobilen]] kaupungin edustalla [[Alabama]]ssa hän hyppäsi mereen ja ui rantaan. Törni hankkiutui [[New York]]iin, jossa asuvien suomalaisten avulla hän sai töitä muun muassa kirvesmiehenä ja siivoojana.
Rivi 128 ⟶ 130:
Erikoisjoukkojen peruskoulutuksen Törni sai [[Fort Bragg]]in varuskunnassa [[Pohjois-Carolina]]ssa. Vuoden [[1955]] huhtikuussa Törni ylennettiin korpraaliksi ja heinäkuun 26. päivä hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Lauri Allan Törni muutti nimensä Larry A. Thorneksi. Marraskuussa hänet ylennettiin kersantiksi.
 
Vuonna 1956 Thorne komennettiin [[Alpo Marttinen|Alpo Marttisen]] suosituksesta viestiupseerikurssille [[Fort Gordon]]iin Georgiaan. Valmistuttuaan kurssilta hänet ylennettiin luutnantiksi. Larry Thorne toimi keväästä 1957 alkaen 11. maahanlaskudivisioonan upseerina [[Bad Tölz]]issä Saksan liittotasavallassa. Hän jatkoi sotilasuraansa Saksassa 10th Special Forces Groupin riveissä, suoritti Italian alppijääkärikoulun ja esitteli erikoisjoukkojen toimintaa koulutuselokuvassa "Phantom Soldiers".<ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 185–189.</ref>
 
Vuonna 1962 tammikuussa Pohjois-[[Iran]]in vuoristoon syöksyi Yhdysvaltain armeijan de Havilland Otter -lentokone, jossa oli tiedustelulaitteita. Ensisijainen tehtävä oli käskyn mukaan löytää koneen miehistö. [[Zagrosvuoret|Zagros]]-vuoristossa 4300 metrin korkeudessa sijaitsevalle maahansyöksypaikalle lähetettiin kaksi vuorikiipeilyryhmää, iranilainen ja länsisaksalainen, jotka epäonnistuivat. Kesäkuussa oli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen ja kapteeneiden Larry Thornen sekä Herbert Schandlerin vuoro, kahden A-joukkueen johtajina.
 
Thorne pääsi paikalle kahdeksan miehen kanssa. Thornen miehet löysivät hylyn ja lähistöltä kahden miehistön jäsenen ruumiit. Osa laitteistosta oli kadonnut, Thorne otti talteen loput ja räjäytti koneen hylyn. Myöhemmin paikalta löydettiin vielä kolmas ruumis.<ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 197–203.</ref>
 
== Vietnam ==
Rivi 138 ⟶ 140:
[[Vietnamin sota|Vietnamissa]] Thorne taisteli kahteen otteeseen. Ensimmäisellä komennuksella Thorne sijoitettiin ensin Chau Langin tukikohtaan, jossa perusti uuden tukikohdan Tinh Bieniin. Nämä sijaitsivat Vietnamin eteläosassa lähellä Kamputsean rajaa niin kutsutun "Seitsemän vuoren" -alueella ja olivat Thornen johtaman tehokkaan toiminnan ansiosta "piikki Vietnamin kansallisen vapautusrintaman Vietkongin lihassa".
 
Vuoden 1964 joulukuussa Thorne palasi Vietnamiin palvellen Phuoc Vinhissä, Phu Quocin saarella ja Nha Trangissa. Seuraavan vuoden lokakuussa Thorne osallistui salaiseen ''Shining Brass'' -operaatioon, jonka tarkoituksena oli paikantaa [[Vietkong]]in sissien käyttämä [[Hồ Chí Minhin huoltotie]]. Alkuperäistä lähtöpäivää siirrettiin, koska sää oli sateinen, sumuinen ja vuoret olivat pilvien peitossa. Sään parannuttua hetkeksi aloitettiin operaatio ja kersantti Charles Petryn johtama partio laskettiin toiminta-alueelle. Törniä kuljettanut CH-34 Kingbee -helikopteri jäi odottamaan alueelle partion kuittausta. Kuittauksen saatuaan kopteri suuntasi paluumatkalle. Iltahämärässä ja erittäin huonon lentosään vallitessa Thornen helikopteri törmäsi vuoren seinään ja tuhoutui. <ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 241–245.</ref> Etsinnät olivat tuloksettomia, ja Larry Thorne todettiin kadonneeksi päivämäärällä 18. lokakuuta 1965. Kuolleeksi Thorne julistettiin 19. lokakuuta 1966.
 
Lentoreitin säätä tiedustelemassa ollut ''forward air controller'' -kone (FAC) O-1E "Birddog" katosi myös paluulennollaan Danangiin kahden hengen miehistöineen.
 
Tinh Bienin tukikohdassa vieraili myös erikoisjoukkojen koulutuksen läpi käynyt kirjailija [[Robin Moore]], jonka menestyskirjan ''Green Beret'' päähenkilön "Sven Kornien" esikuvana pidetään Lauri Törniä. Kirjasta on tehty elokuva ''Vihreät baretit'' (1968), jossa [[John Wayne]] esittää päähenkilöä, eversti Mike Kirbyä. Toteutunut käsikirjoitus on varsin kaukana kirjan tekstistä. Törnin osastoon Vietnamissa kuulunut James Whitener on puolestaan vakuuttanut Mooren kirjan olevan erittäin lähellä totuutta.<ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 305–308.</ref>
 
== Etsinnät ==
Rivi 148 ⟶ 150:
Yhdysvaltain [[Joint Task Force Full Accounting]] -osaston tehtävänä on etsiä kadonneita sotilaita. Pelkästään Vietnamin sodan jäljiltä on edelleen kateissa toistatuhatta amerikkalaissotilasta. Vuonna 1998 Törnin sisaret saivat tiedon, jonka mukaan Full Accounting -osasto oli mahdollisesti löytänyt paikan, jossa Larry Thornen helikopteri tuhoutui.
 
Phuoc My -kylän erään metsästämässä olleen asukkaan mukaan ylhäällä vuorilla, vaikeakulkuisessa maastossa, oli tuntematon helikopterihylky. Heinäkuussa 1999 Full Accounting -osasto lähetti paikalle retkikunnan, johon osallistui myös viiden hengen suomalaisryhmä, joukossa Lauri Törnin sisarenpoika lohjalainen Juha Rajala. Onnettomuuspaikka on viidakkovuorella, lähellä [[Laos]]in rajaa. <ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 273.</ref> Retkikunta joutui lentämään paikalle helikopterilla, ja laskeutumispaikka oli muutaman sadan metrin päässä onnettomuuspaikasta.
 
Tutkimustyötä johti antropologi [[Dennis Danielson]], jonka mukaan helikopteri on syöksyttyään jyrkkään rinteeseen räjähtänyt ja syttynyt palamaan. Paikalta löytyi kovassa kuumuudessa sulanutta alumiinia, ikkunapleksin palasia, patruunoita, luoteja, erilaisia kopterin osia, isoimpana tähtimoottori. Roottorin lavan sarjanumeroista selvisi, että kyseessä oli Törnin helikopteri. Savisesta maaperästä löytyi myös Törnin henkilökohtainen ase, Yhdysvalloissa Swedish K -nimellä kutsuttu ruotsalainen [[Carl Gustav m/45]] -[[konepistooli]]. Seulonnassa löytyi myös satoja luun kappaleita ja eurooppalaisittain paikattu hammas.<ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 337–350.</ref>
 
Miehistön jäännökset kuljetettiin Yhdysvaltoihin ja tunnistettiin keväällä 2003. Törni tunnistettiin hammaskartan, kopterin etelävietnamilais-miehistöstä tunnistettiin kaksi DNA:n ja yksi [[tuntolevy]]n perusteella. Koska vainajien kaikkia jäännöksiä ei pystytty erottamaan toisistaan, suoritettiin heille yhteishautaus. Tapaus 0174 eli Larry A. Thornen kohtalo oli viimein selvinnyt.<ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 363-367.</ref>
 
Lauri Törni haudattiin sotilaallisin huomionosoituksin 26.6.2003 [[Arlingtonin sotilashautausmaa]]han. Hautakivi sijaitsee alueella ("section") 60 ja kiven numero on 8136. Törnin muistotilaisuus Suomessa järjestettiin 17.7.2003 Säkylässä, Huovinrinteen varuskunnassa. Hänen nimensä ja syntymä- ja kuolleeksijulistamispäivänsä on myös hakattu [[Malmin hautausmaa]]lla olevan sukuhaudan hautakiveen.
 
Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry:n retkikunta vei Törnin helikopterin onnettomuuspaikalle 3.3.2004 teräksisen muistolaatan suomalaisen sotasankarin kunniaksi. Laatta on kiinnitetty kallioon parinkymmenen metrin päähän maahansyöksykohdasta, noin 830 metrin korkeuteen.<ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 382.</ref>
 
Onnettomuuspaikan koordinaatit ovat [[MGRS]]-koordinaateissa 48P YB 9455 8960, normaalikoordinaatein ilmaistuna {{coord|15|15|57.47|N|107|44|32.36|E|}}. Paikka sijaitsee Vietnamissa Danangista lounaaseen, Valtatie 14:n varrella, Dak Pecin ja Kham Ducin puolivälissä, noin 12,5&nbsp;km Laosin rajalta.<ref>Kallonen, Sarjanen 2004, s. 273.</ref>
 
Samassa Shining Brass -operaatiossa paluulennollaan lähellä Danangia kadonneen, forward air controller -tehtävissä olleen (FAC) O-1E "Birddog" -koneen onnettomuuspaikka löydettiin jo 1992 paikallisen asukkaan avulla, paikka tutkittiin 1993 ja miehistö tunnistettiin kesällä 2001 (tapaus 0171).
Rivi 245 ⟶ 247:
* Jokipii, Mauno: ''Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet'', SKS: Jyväskylä 2002 ISBN 951-746-335-9.
* Kairinen, Paavo A.: ''Marttisen miehet'', WSOY: Juva 1994 ISBN 951-0-19802-1.
* Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: ''PurppurasydänLeijonamieli 1949–19651919–1949'', Gummerus: Jyväskylä 20001997 ISBN 952-5170-0100-24.
* Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: ''LeijonamieliPurppurasydän 1919–19491949–1965'', Gummerus: Jyväskylä 20021997 ISBN 952-5170-0001-42.
* Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: ''Ristiretki 1965–1999'', Gummerus: Jyväskylä 1999 ISBN 952-5170-09-8.
* Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: ''Legenda, Lauri Törni - Larry Thorne'', Gummerus: Jyväskylä 2004 ISBN 952-5170-38-1.
* Karhunen, Joppe: ''Taistelujen miehet'', WSOY: Porvoo 1972 ISBN 951-0-00639-4.
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lappalainen, Niilo| Nimeke = Aselevon jälkeen | Vuosi = 1997| Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 11.7.2008| Kieli = }}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Törni”