Ero sivun ”Astrahanin sotaretki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Arla (keskustelu | muokkaukset)
p fix
Ukas (keskustelu | muokkaukset)
viitefix
Rivi 41:
===Venäjän laajeneminen Astrahaniin===
 
Kultaisen ordan alueista käytyihin juonitteluihin ja sotiin osallistui useita osapuolia. Venäjä, joka myös katsoi olevansa oikeutettu perimään osia ordan lääneistä, käytti hyväkseen kaanikuntien ja [[Nogait|nogai-kansan]] ylimysten välisen kahakoinnin synnyttämää tilaisuutta. Se ei vielä ollut riittävän vahva hyökätäkseen Krimin kaanikuntaan, joten Tsaari Iivana Julma valtasi Kazanin vuonna 1552 ja liittoutui Volgan alueen nogai-kaanien [[Ismail Bey]]n ja [[Derviş Ali]]n kanssa. Näiden vuonna 1554 tekemän sotaretken ansiosta Iivana sai myös Astrahanin kaanikunnan vasalliläänikseen, jonka valtaistuimelle se sijoitti Derviş Alin. Ali kuitenkin liittoutui pian Krimin tataarien kanssa ja nousi kapinaan ajaakseen Venäjän pois alueelta. Venäläisarmeija palasi Astrahaniin ja valtasi sen uudelleen 1556&ndash;1557. Tällä kertaa Iivana Julma pyrki vakiinnuttamaan valtansa alueella monin keinoin. Vanha pääkaupunki [[Xacitarxan]] poltettiin ja sen läheisyyteen rakennettiin tilalle uusi Astrahanin kaupunki, jonka keskellä olevalle Volgajoen saarelle venäläiset pystyttivät raskaalla tykillä varustetun linnakkeen. Entisen kaanikunnan alue liitettiin kiinteäksi osaksi Venäjän alueita ja venäläiset alkoivat suorittamaan [[Etninen puhdistus|etnistä puhdistusta]], jossa tataareja surmattiin ja turkkilaismyönteisiä osia nogai-kansasta vainottiin.<ref name="Brill">The Encyclopaedia of Islam vol. 1, s. 721&ndash;722</ref><ref name="DARIUSZ"/><ref name="MEDIEVAL2"/><ref name="KHODARKOVSKY-273+"> Khodarkovsky 1999 s. 273-279</ref>
 
Lisäksi Iivana solmi Keski-Kaukasiassa [[Terek]]joen rannoilla asuvien [[Kabardit|kabardien]] johtajan ruhtinas [[Temrjuk (ruhtinas)|Temrjuk]]in kanssa liittolaisuuden, joka vahvistettiin Iivanan ja ruhtinaan tyttären [[Maria Temrjukovna]]n avioliitolla.<ref name="CIRCASSIAN">Natho 2009, s. 269-271</ref> Samalla kristinusko ja [[Venäjän ortodoksinen kirkko]] tuotiin Astrahaniin. Vaikka kirkon lähetystö oli alkuun pieni, se jäi pysyväksi.<ref>Shubin s. 207</ref> Tsaarin käskystä aluetta myös linnoitettiin. [[Kabardia]]an nousi 1563 uusi linnake, ja entisen Astrahanin kaanikunnan etelärajaa merkanneen Terekjoen varrelle rakennettiin 1567 tykillä varustettu linnake.<ref name="DARIUSZ"/><ref name="MEDIEVAL2"> Martin 2007 s. 397&ndash;400</ref>
Rivi 57:
Venäjän liittolaiset alueella olivat käytännössä jo uhka turkkilaisille. Osmanien hallitsema Azovin alue Donin suistossa joutui Donin ja [[Dnepr]]in [[Kasakat|kasakoiden]] hyökkäysten kohteeksi. Kabardiruhtinas Temrjuk puolestaan hyökkäsi Mustanmeren itärannikon turkkilaislinnoituksia vastaan. Lisäksi Donin alajuoksulle muuttaneet Pienen ordan nogait alkoivat vaatia sotatoimien aloittamista ja Astrahanin valtaamista takaisin venäläisiltä. Ongelmien ratkaiseminen rauhanomaisten neuvottelujen keinoin oli samalla vaikeutunut. Turkkilaisten ja venäläisten välillä toimi ajoittain suorakin neuvotteluyhteys, koska Moskovasta lähetettiin tarpeen vaatiessa diplomaatteja Istanbuliin, mutta osmanijohto puolestaan käytti perinteisesti pohjoisissa asioissa välittäjinään Krimin kaanikunnan johtajia ja diplomaatteja. Krimin kaani oli kuitenkin käynyt omaa sotaansa Venäjää vastaan vuodesta 1552 ja oli haluton toimimaan rauhanomaisena välittäjänä liittolaisensa ja perinteisen vihollisensa välillä.<ref name="MEDIEVAL2"/><ref name="DARIUSZ"/><ref name="Davies-12"/><ref name="KURAT"/><ref name="BrillS2"/>
 
Syiden kasautuessa sotaretki alkoi näyttämään tarpeelliselta. Istanbulissa jäätiin kuitenkin odottamaan sopivaa hetkeä, sillä pääosa sen armeijasta oli sidottu länteen, jossa käytiin sotaa Itävallan [[Hapsburg]]eja vastaan. Vaikka ensimmäiset ajatukset sodasta olivat heränneet jo 1550-luvun puolella ja ensimmäisiä teoreettisia suunnitelmia oli haudottu jo 1563, tilaisuutta jouduttiin silti odottamaan maltillisesti, sillä vasta vuonna 1568 solmittu kahdeksanvuotinen aseleposopimus vapautti heidän joukkonsa käytettäväksi muualla. Kaukasiaan suunniteltu operaatio voitiin viimein toteuttaa. Ajankohta nähtiin Istanbulissa otolliseksi, sillä Iivanan joukot olivat sidottuja hänen vuonna 1558 aloittamaansa [[Liivinmaan sota]]an pohjoisessa. <ref name="MEDIEVAL2"/><ref name="DARIUSZ"/><ref name="Davies-12"/><ref name="BrillS2">The Encyclopaedia of Islam vol. 9, s. 709</ref><ref name="KURAT"/>
 
===Uskalias suunnitelma===