Ero sivun ”Helmikuun manifesti” versioiden välillä

Venäjän vanhoilliset vastustivat uudistuksia ja pyrkivät kaikin tavoin lujittamaan yksinvaltaista järjestelmää. Venäjän [[zapadnikit]] eli uudistusmieliset poliitikot vastustivat vanhoillisten ryhmien politiikka tavoitteenaan saada vanhoillisen ja yksinvaltaisesti hallitun järjestelmän tilalle [[demokratia|demo­kraattisempi]] ja [[liberalismi|liberaalimpi]] valtio. He pitivät Suomea esikuvanaan, jonka vuoksi vanhoilliset tahtoivat liittää Suomen lujemmin emämaahan sekä hävittää Suomen autonomisen aseman. [[Aleksanteri_II_(Venäjä)#Puolan_kapina|Puolan kapina]]n jälkeisinä vuosina slavofiilit ja panslavistit syrjäyttivät uudistusmieliset ja pääsivät vaikutusvaltaisiin avainasemiin. [[Turkin sota]] v. 1877–1878 lisäsi entisestään panslavistien vaikutusvaltaa. [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]] kuitenkin katsoi viimeisinä vuosinaan tarpeelliseksi hillitä panslavistista kiihkoa.<ref>Torvinen, s. 17.<br>Rommi, s. 11-12.<br>''Suomen historian käsikirja'' 2, s. 291.</ref>

 

 

Venäjällä oli toimitettu v. 1870 yleinen [[asevelvollisuus]], ja se tahdottiin saada voimaan myös Suomessa. Helmikuussa 1871 sotaministeri [[Dmitri Miljutin]] puuttui Suomen asevelvollisuuskysymykseen. Suomen kenraalikuvernööri [[Nikolai Adlerberg]] vastusti Miljutin pyrkimystä rajoittaa Suomen autonomiaa.<ref>''Suomen kansan historia'' 4, s. 399-401.</ref> Suomen asevelvollisuuslaki julkaistiin 27.8.1878.<ref>''Kansakunnan historia'' 2, s. 193.</ref> Aleksanteri II vahvisti ase­velvollisuus­lain, jolla Suomelle perustettiin Venäjän sota­voimista erillinen oma armeija, ja Dmitri Miljutin puolsi sen hyväksymistä.<ref>''Suomen kansan historia'' 4, s. 405.</ref>