Ero sivun ”Uusi kirkkoraamattu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty lähteitä |
|||
Rivi 7:
== Historia ==
[[Raamatunkäännöskomitea]] uutta kirkkoraamattua varten asetettiin vuonna 1973.<ref name="Piplia">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.piplia.fi/raamattu/raamattu-suomessa/kaannostyo-suomessa/ | Nimeke = Suomalaiset Raamatut| Julkaisija = Suomen Pipliaseura| Viitattu = 24.8.2016}}</ref>
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokoukselle jätettiin 1968 aloite uuden virallisen raamatunsuomennoksen valmistamiseksi. Aloitteen perusteluissa todettiin, että vuosina 1933 ja 1938 käyttöön otettu Raamattu oli suomen kielen ja raamatuntutkimuksen näkökulmasta vanhentunut ja että varsinkin nuoriso tunsi sen sanamuodot vanhahtaviksi ja vieraannuttaviksi.<ref name="Piplia"/>
Aloitteen johdosta kirkolliskokous asetti kymmenjäsenisen raamatunkäännöskomitean.<ref>Kolehmainen 2014, s. 91.</ref> Komitean ensimmäinen kokoonpano käsitti Vanhan testamentin ja seemiläisen filologian edustajina professorit Jussi Aron ja Ilmari Soisalon-Soinisen sekä piispa Aarre Lauhan, Uuden testamentin ja kreikkalaisen filologian edustajina professori Aimo T. Nikolaisen, apul.prof. Esko Haavan, professori Heikki Koskenniemen sekä vt. prof. Jukka Thurénin, kirkon opin edustajana apul.prof. Kalevi Toiviaisen sekä suomen kielen ja tyylin edustajina professori Osmo Ikolan ja kirjailija Lassi Nummen. Koko käännöstyön ajan puheenjohtajana työskenteli piispa Nikolainen. Kohta työnsä alkuvaiheessa komitea pyysi Suomen ei-luterilaisia kirkkoja ja yhteisöjä nimeämään edustajansa. Tämän johdosta [[Suomen ortodoksinen kirkko]] ja [[Suomen vapaakristillinen neuvosto]] valitsivat komiteaan kumpikin yhden jäsenen. [[Katolinen kirkko Suomessa|Katolinen kirkko]] työskenteli mukana vuonna 1977 asetetussa palauteryhmässä.
Uusi kirkkoraamattu hyväksyttiin viralliseen käyttöön tammikuussa 1992.
Rivi 22:
Dynaamisen vastaavuuden periaate käännöksessä tarkoittaa, että alkukielen mukaisia sanoja ei ole pyritty kääntämään sanatarkasti, vaan että yksittäisiä sanoja tärkeämpää on sujuva ja ymmärrettävä [[suomen kieli]], joka tuo esille tekstin sisällön. Lisäksi on pyritty välttämään tarpeetonta alkukielen rakenteiden toistoa. Esimerkiksi vanhoissa käännöksissä monet jakeet alkoivat sanalla ''ja'', mutta vuoden 1992 uudessa käännöksessä tätä on vältetty. Koska kielen kehitys on muuttanut useiden perinteisesti käytettyjen sanojen merkitystä, "raamattusuomi" on pyritty korvaamaan tavallisella yleiskielellä. Teologisena perusteluna tälle on toiminut pyrkimys poistaa monilta tekstin sanoilta niihin kertynyt vieras aines. Monet vanhemmissa käännöksissä käytetyt sanat, jotka 1500- ja 1600-luvuilla olivat yleiskieltä ja sisälsivät tavanomaisen merkityksen, ovat muuttuneet sittemmin uskonnollisiksi ja vaihtaneet merkitystä. Kun vielä vuosien 1933/38 käännöksessäkin nämä on enimmäkseen säilytetty, on tekstien merkitys hämärtänyt. Uudessa kirkkoraamatussa osa näistä sanoista on muutettu nykyaikaisempaan muotoon.
Ilmauksen ''olla Kristuksessa'' käyttöä vähennettiin. Se jätettiin pois yli puolesta niistä kohdista, joissa se on Vanhassa kirkkoraamatussa.<ref>Kolehmainen 2014, s. 93.</ref>
Uudessa kirkkoraamatussa käytetään väliotsikoita, joista useimmat eivät ole luvun alussa, ei lukujen otsikkotiivistelmiä, jollaisia käytetään useimmissa Vanhan kirkkoraamatun painoksissa. Typografisesti uusi kirkkoraamattu erosi vanhasta myös muun muassa siinä, että proosatekstit oli ladottu useimmissa laitoksissa jatkuvaksi tekstiksi. Vain runotekstit kirjoitettiin jakeittain. Raamattuja painavat kustantamot ovat kuitenkin julkaisseet myöhemminkin paljon jakeittaisia laitoksia. Menettelyä on perusteltu sillä, että lukijakunta on halunnut tekstin vanhan muotoisena. Käytänne erottaa jokainen jae omaksi kappaleekseen sai alkunsa vuoden 1685 Raamatusta. Ruotsissa näin meneteltiin ensi kerran vuonna 1703 painetussa Kaarle XII:n Raamatussa.<ref>Huhtala 2007, s. 52.</ref>
Myös vierasperäisten nimien oikeinkirjoitusta on tarkistettu.<ref>Kolehmainen 2014, s. 94.</ref>
Seuraavassa on esimerkki sekä vanhan että uuden testamentin käännösten eroista kirkkoraamatuissa
{|<!--taulukon määrite--> {{prettytable}}
|-
Rivi 66:
== Lähteet ==
* Huhtala, Aarre: "Raamatunsuomennokset". Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Riikonen, H. K. (päätoim.) | Nimeke=[[Suomennoskirjallisuuden historia|Suomennoskirjallisuuden historia 1]] | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen kirjallisuuden seura | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-951-746-889-3}}
*{{Kirjaviite|Tekijä=Kolehmainen, Taru|Nimeke=Sanaa tutkimassa: Näkökulmia uskonnolliseen kieleen ja sen käyttöön|Luku=Kielentarkastajat raamatunkäännöstyössä|Vuosi=2014|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=SKS|Isbn=978-952-222-554-2}}
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
| |||