Ero sivun ”Astrahanin sotaretki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ukas (keskustelu | muokkaukset)
Ukas (keskustelu | muokkaukset)
→‎Sotaretki: muot pitkän kpl välttämiseksi
Rivi 122:
 
Kasim näytti harkinneen talvehtimista Xacitarxanissa ja piirityksen jatkamista seuraavana keväänä, sillä turkkilaiset ehtivät pystyttää sinne melko kelvolliset asuinrakennukset. Alueen ilmaston paremmin tunteneet Krimin kaani ja nogait asettuivat tätä hanketta vastaan, sillä talvi alueella on hyvin kova. Lisäksi huhuttiin vastustajan saavan tukea muualta. Kuulopuheiden mukaan Volgaa pitkin oli laskeutumassa suuri venäläisarmeija, ja myös [[Persian šaahi]]n sanottiin antaneen joukoilleen käskyn marssia tukemaan Astrahanin puolustajia. Vaikka huhuilla ei ollut totuuspohjaa, niillä saattoi olla vaikutuksensa.<ref name="KHODARKOVSKY-287-288"> Khodarkovsky 1999 s. 287&ndash;288</ref> Syyskuun lopulla 1569 Kasim pašša antoi joukoille vetäytymiskäskyn. Ne lähtivät paluumarssille kohti Azovia ja polttivat mennessään Xacitarxaniin rakentamansa parakit.<ref name="KURAT"/><ref name="Davies-13">Davies 2007, s. 13</ref>
 
===Retkikunta saa vieraan===
 
Tuoreeltaan muodostettu liittovaltio [[Puola-Liettua]] oli myös suunnallaan sodassa Venäjää vastaan. Niinpä sekä Osmanien valtakunta että Krimin tataarit näkivät Puola-Liettuassa mahdollisen liittolaisen. Liittovaltio oli myös halukas edistämään hyviä suhteita osmaneihin ja tataareihin yhteistä vihollista vastaan, joten kokeneen suurlähettilään [[Jędrzej Taranowski]]n johtama kuninkaallinen lähetystö matkusti Istanbuliin heinäkuussa 1569. Yksi hänen tavoitteistaan oli neuvotella puolalaisen diplomaatin Alexandr Władzickin vapautus Devlet Girayn vankeudesta. Koska Krimin kaani oli sotaretkellään osmanijohto kutsui hänet tutustumaan tilanteeseen rintamalla. Taranowski matkusti ensin Krimille, josta hän kulki Donin suulle seuraten sotaretkikunnan reittiä Donin ja Volgan väliselle alueelle. Hän ratsasti yhä eteenpäin Astrahaniin ja Devlet Girayn sekä turkkilais-tataariarmeijakunnan keskeltä aroa. Oltuaan tovin Krimin kaanin vieraana Taranowski liittyi osaksi palaavaa turkkilaisosastoa. Tarkkaavaisena ja taitavana kirjoittajana Taranowski kirjoitti ylös värikkään ja seikkaperäisen silminnäkijäkuvauksen sotaretkikunnan ongelmista ja niiden vuoksi kiristyneistä turkkilaisten ja tataarien keskinäisistä suhteista.<ref name="DARIUSZ"/><ref name="HARSH"/>
 
===Katkera paluumarssi===
[[Tiedosto:Don steppe in Volgograd Oblast 003.jpg|thumb|260px|Aroa nykyisen [[Volgograd]]in alueella.]]
Tuoreeltaan muodostettu liittovaltio [[Puola-Liettua]] oli myös suunnallaan sodassa Venäjää vastaan. Niinpä sekä Osmanien valtakunta että Krimin tataarit näkivät Puola-Liettuassa mahdollisen liittolaisen. Liittovaltio oli myös halukas edistämään hyviä suhteita osmaneihin ja tataareihin yhteistä vihollista vastaan, joten kokeneen suurlähettilään [[JędrzejKun Taranowski]]n johtamaliittyi kuninkaallinen lähetystö matkusti Istanbuliin heinäkuussa 1569. Yksi hänen tavoitteistaan oli neuvotella puolalaisen diplomaatin Alexandr Władzickin vapautus Devlet Girayn vankeudesta. Koska Krimin kaani oli sotaretkellään osmanijohto kutsui hänet tutustumaan tilanteeseen rintamalla. Taranowski matkusti ensin Krimillesotaretkikuntaan, josta hän kulki Donin suulle seuraten sotaretkikunnan reittiä Donin ja Volgan väliselle alueelle. Hän ratsasti yhä eteenpäin Astrahaniin ja löysi vetäytymisen aloittaneen Devlet Girayn sekä turkkilais-tataariarmeijakunnan keskeltä aroa.sen Johtojohto oli jo tehnyt kohtalokkaan päätöksen lähes viivasuorasta paluureitistä kohti lännessä olevaa Azovia, jonka etäisyys Astrahanista linnuntietä on noin 660 kilometriä. Tarkkaavaisena ja taitavana kirjoittajana Taranowski kirjoitti ylös värikkään ja seikkaperäisen silminnäkijäkuvauksen sotaretkikunnan ongelmista ja niiden vuoksi kiristyneistä turkkilaisten ja tataarien keskinäisistä suhteista.<ref name="DARIUSZ"/> Vedetöntä ja kuivaa aroa, jonka hän nimesi osasyyksi sotaretkikunnan ongelmaan, hän kutsui nimityksellä "tyhjät kentät". Vesi, jota joukot löysivät maastosta oli Taranowskin mukaan hapanta, kuraista ja matojen saastuttamaa. Kun satoi hän todisti, kuinka janoonsa kuolevat sotilaat kaivoivat kuoppia maahan vangitakseen niihin sadevettä. Eräässä tapauksessa muuan tataari tai nogai oli lupautunut maksua vastaan viemään viidensadan vahvuisen turkkilaisosaston raikkaille vesilähteille. Kun turkkilaiset olivat antaneet tälle rahansa, opas oli kadonnut jättäen miehet oman onnensa nojaan. Vain neljä selviytyi hengissä muiden luokse kertomaan osaston kohtalosta. Lokakuussa vetäytyvän armeijan kärsimä nälkä ja jano koetteli jo diplomaattia itseään. Hyiset syyssateet toivat joukoille vettä, mutta kylmä ilma ja nälkä pysyivät tappavana yhdistelmänä. Taranowski kuvaili oloja jo sellaisiksi, että kuoleminen alkoi tuntua mielekkäämmältä kuin elämän jatkaminen.<ref name="DARIUSZ"/><ref name="HARSH">Holod, Halenko s. 3&ndash;5, 15&ndash;19</ref>
 
E. S. Creasyn mukaan alkuperäisestä noin 31&nbsp;000 turkkilaisesta palasi Azoviin vain 7&nbsp;000.<ref name="ES CREASY"/> Arvio saattaa olla hieman dramaattinen, sillä vaikka A. N. Kurat ei mainitse numeroita, hänen mukaansa menehtyneitä oli paljon, muttei suurinta osaa.<ref name="KURAT"/> Michael Khodarkovskyn mukaan vain kolmasosa lähteneistä palasi elävänä takaisin.<ref name="KHODARKOVSKY-287-288"/> Syy, miksi turkkilaiset kulkivat niin vaikeaa reittiä joutomaiden halki on epäselvä. Jopa kaleerilla soutajana ollut Semjon Maltsev epäili, että kaani Devletin oppaat johtivat turkkilaiset tahallaan harhaan, jotta he eivät koskaan palaisi Kaukasiaan, jota kaani piti omana etupiirinään.<ref name="Davies-12"/> Kaanin oma armeija ei kärsinyt mainittavia tappioita palatessaan, sillä tarpeen vaatiessa tataarit saattoivat syödä vaihtohevosiaan ja juoda [[Tamma|tammojen]] maitoa. Vaikka epäsuhta liittolaisarmeijoiden kokemusten välillä on herättänyt epäilyksiä Krimin kaania kohtaan, on hänen puolustuksekseen kuitenkin sanottava, ettei parempaa reittiä arotasangon yli ollut olemassa. Lisäksi tataariarmeija palasi Krimin kaanikuntaan toista reittiä turkkilaisista erillään, eikä heillä ollut tietoa turkkilaisten ahdingosta. Suurimman osan matkasta turkkilaisten oppaina toimivat todennäköisemmin nogait, eivät tataarit.<ref name="KURAT"/>