Ero sivun ”Astrahanin sotaretki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Sotaretken jälkeen: muot |
|||
Rivi 37:
1500-luvun alkuun mennessä aikoinaan mahtava [[Kultainen orda]] oli vetäytynyt pois [[Kazanin kaanikunta|Kazanin]] ja Astrahanin alueilta ja jättänyt hallinnolliseksi perinnökseen alueille perustamansa kaanikunnat.<ref name="MEDIEVAL1"> Martin 2007 s. 226 </ref> Ordan poistumista seurannut valtatyhjiö antoi Krimin kaaneille perimisoikeuteen perustuvan mahdollisuuden vaatia alueiden omistusta, sillä [[Giray]]-dynastiaan kuuluneet kaanit polveutuivat suoraan [[Tšingis-kaani]]sta. Vuonna 1551 valtaan noussut [[Devlet I Giray]] jatkoi tätä kamppailua, jonka tarkoitus oli saattaa Kazanin ja Astrahanin valtaistuimille Giray-suvun jäseniä.<ref name="Davies-12">Davies 2007, s. 12</ref><ref name="DARIUSZ"/>
Myös Venäjä kuului Kultaisesta ordasta irronneisiin valtioihin. Vaikka kristinusko oli säilynyt sen pääuskontona, se oli ominut ordalta monia hallinnollisia ja poliittisia piirteitä, kuten esimerkiksi [[sekularismi]]n. Se oli ollut myös poliittisesti ja taloudellisesti sitoutunut ordaan ja maksanut tälle veroja. Sekä [[Moskovan ruhtinaskunta|ruhtinaskunnan]] ajan että myöhemmän [[Moskovan Venäjä|tsaarin valtakunnan]] itäiset raja-alueet olivat hajanaisesti asuttua aromaastoa, jonka vuoksi eri kaanikuntien tataarien oli helppo tehdä ryöstö- ja sotaretkiä sen alueelle sotien sytyttyä tai jos veroja ei oltu maksettu. Venäläiset olivat pyrkineet irtautumaan veronmaksuista kaanikunnille sekä näiden poliittisesta vaikutusvallasta ja parantamaan rajojensa turvallisuutta jo Moskovan suuriruhtinaiden aikana.<ref name="KHODARKOVSKY-242"> Khodarkovsky 1999 s. 241–242</ref> Venäjän aluevalloitukset sekä sen uusi asema Itä-Euroopan poliittisena ja taloudellisena mahtina näkyivät, kun vuonna 1547 valtaan noussut [[Iivana IV Julma]] julistettiin ensimmäiseksi "kaiken Venäjän tsaariksi".<ref name="KHODARKOVSKY-273"> Khodarkovsky 1999 s. 273</ref> Uudesta kuninkaallisesta arvonimestä huokui kunnianhimo: ensimmäistä kertaa venäläishallitsija asettui samanarvoiseen asemaan mongolivaltakuntien hallitsijoiden kanssa. Vaikka Iivana oli nuori noustessaan valtaistuimelle, hän pyrki alusta lähtien kääntämään vallinneet olosuhteet Venäjän eduksi valtaamalla kaanikuntien alueita ja asettamalla niiden johtoon omia suosikkejaan.<ref name="DARIUSZ"/><ref name="KHODARKOVSKY-273+"> Khodarkovsky 1999 s. 273-279</ref>
===Venäjän laajeneminen Astrahaniin===
| |||