Ero sivun ”Kupletti” versioiden välillä

'''Kupletti''' ({{K-fr|couplet}}) on useita säkeistöjä sisältävä huumoripitoinen ja ilkikurinen [[laulu]]. Kupletti voidaan jäljittää ilmeisesti vanhaan laulutanssiin. Kupletteja esiintyy myös [[vaudeville|vaudevillessa]]ssa, [[operetti|opereteissa]], [[varietee|varieteessa]]ssa ja [[revyy|revyyssä]]ssä. [[Suomi|Suomessa]] kupletti tuli suosituksi [[1900-luku|1900-luvun]] alkupuolella ja se myös käsitettiin hyvin väljästi. Kupletti saattoi olla esimerkiksi [[arkkiveisu]], [[rekilaulu]], romanssi tai [[balladi]]. Tärkeintä oli ajankohtaiset, osuvat sanat sekä humoristinen esitys. Ennen [[1930-luku|1930-lukua]]a kupletin [[melodia]] oli yleensä lainasävelmä, usein sävelmä, jonka alkuperäisten sanojen tilalle oli sepitetty uudet suomenkieliset sanat.<ref name="Hako 1981"> Hako, Matti (1981): Murrosajan kansanlaulut. Teoksessa A. Asplund ja M. Hako (toim.): ''Kansanmusiikki'', s. 207–220. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 366. Helsinki: SKS.</ref> Kupletin alkutaipaleella laulun välissä saattoi olla pitkiäkin puhejaksoja, mutta 1900-luvun edetessä puheosuudet vähitellen lyhenivät ja jäivät kokonaan pois. Myös esityspuoli alkoi [[äänilevy|äänilevyjen]]jen yleistyessä hävitä kuplettiesityksistä. [[Matti Hako|Matti Hakon]]n<ref name="Hako 1981" /> mukaan kupletissa oli lyhyt [[kertosäe]], mikä soi yleisölle helpon mahdollisuuden yhtyä lauluun. Alkuvaiheessa kupletteja esitettiin väliaikaohjelmina esimerkiksi elokuvateattereissa kelojen vaihdon yhteydessä, mutta vähitellen kupleteista muodostui päänumero.<ref name=" Henriksson 2012">Henriksson, Laura (2012): Helsingin herrain salongissa. Stabiili ja karnevalistinen kritiikki J. Alfred Tannerin, Matti Jurvan, Reino Helismaan, Veikko Lavin ja Juha Vainion herrateemaa ilmentävillä kuplettiäänitteillä. Teoksessa T. Rautiainen-Keskustalo ja M. Kontukoski: ''Etnomusikologian vuosikirja 2012 vol. 24'', s. 67–96. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura</ref> Yleinen piirre kupletille on se, että kupletistit olivat vailla kunnollista [[musiikkikoulutus|musiikkikoulutusta]]ta ja olivat ennen kupletistiuraansa pääsääntöisesti töissä muilla aloilla.{{lähde}}

[[Laura Henriksson]] on tutkinut suomalaista kuplettia ja liittänyt [[Mihail Bahtin|Mihail Bahtinin]]in [[karnevalismi|karnevalismin]]n ajatuksen kuplettiin. Henrikssonin mukaan kupleteissa esiintyy myös vakiintuneita tyylikeinoja karnevaalinaurun esittämiseksi: 1) [[nasaaliääni]], 2) tiettyä sanaa painottava laulutapa tai 3) lyhyet tehostetauot tietyn sanan edellä.<ref name="Henriksson 2012" />

Merkittävimpiä kupletisteja Suomessa ovat olleet kupletin isä [[Pasi Jääskeläinen]], kupletin uranuurtaja [[J. Alfred Tanner|Johan Alfred Tanner]], ensimmäinen maalaiskoomikko [[Iivari Kainulainen]] sekä Tannerin ruotsinkieliset aikalaiset [[Theodor Weissman]] ja [[Rafael Ramstedt]]. [[amerikansuomalainen|Amerikansuomalaisista]] kupletisteista mainittakoon [[Hiski Salomaa]], [[Antti Syrjäniemi]] ja [[Arthur Kylander]].<ref name="Hako 1981" /><ref name="Gronow 2004a">Gronow 2004a: Laulu on iloni ja työni. Teoksessa P. Gronow, J. Lindfors ja J. Nyman: ''Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 74–87. Hämeenlinna: Tammi.</ref><ref name="Gronow 2004b"> Gronow, Pekka (2004b): Lännen lokarit ja lumberjackit. Teoksessa P. Gronow, J. Lindfors ja J. Nyman: ''Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 88–97. Hämeenlinna: Tammi.</ref><ref>Jalkanen, Pekka ja Kurkela, Vesa (2003): Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Porvoo: WSOY. s. 220–224</ref> Tanssikupletin pioneeri [[Matti Jurva]] astui estradille 1930-luvulla, ja sota-aikana ja sen jälkeen kuplettitaivaalle syttyi muun muassa sellaisia tähtiä kuin Reino Palmroth (alias [[Reino Hirviseppä]]), jolta on ilmestynyt tällä hetkellä ainoa kupletin historiaa käsittelevä kirja, [[Veikko Lavi]], [[Reino Helismaa]], [[Juha Vainio]] ja [[Irwing Goodman]].<ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 324–332, 383–388, 503–508</ref><ref name="Gronow 2004c">Gronow, Pekka (2004c): Huumorilaulun uusi sukupolvi. Teoksessa P. Gronow, J. Lindfors ja J. Nyman: ''Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 119–124. Hämeenlinna: Tammi.</ref><ref name="Niiniluoto 2004">Niiniluoto, Maarit (2004): Rillumarei oli jätkien sankaruuden aikaa. Teoksessa P. Gronow, J. Lindfors ja J. Nyman: ''Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 168–175. Hämeenlinna: Tammi.</ref><ref name="Kotirinta 2004">Kotirinta, Pirkko (2004): Yhteisten hittien Finnhits-vuosikymmen. Teoksessa P. Gronow, J. Lindfors ja J. Nyman: ''Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 292–330. Hämeenlinna: Tammi. </ref> Muita merkittäviä nimiä ovat esimerkiksi Tatu Pekkarinen ja Toivo Kärki<ref name="Gronow 2004a" /><ref name="Niiniluoto 2004" /><ref name="Gronow 2004d">Gronow, Pekka (2004d): Reino Helismaa. Teoksessa P. Gronow, J. Lindfors ja J. Nyman: ''Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 173. Hämeenlinna: Tammi.</ref><ref name="Niiniluoto 2004" />.

Suomen ensimmäiset kupletti- ja iskelmälaulajien kuninkuuskilpailut järjestettiin [[Helsingin työväentalo]]ssa vuonna 1950. Yleisö äänesti kuplettikuninkaaksi teatterinjohtaja [[Yrjö Syllberg]]in Helsingistä ja iskelmäkuninkaaksi [[Erkki Junkkarinen|Erkki Junkkarisen]] [[Lauritsala]]sta. <ref>Helsingin Sanomat 4.3.1950, s. 5</ref>

Saavuttaessa 1900-luvulle Suomessa eli jo varsin vahvana [[Taidemusiikki|klassinen musiikki]]. Suomalaista populaarimusiikkia ei vielä oikeastaan ollut, vaikka merkkejä kevyemmästä ja viihteellisemmästä musiikista saatiin kokea Suomessakin vierailevien varietee-esitysten kautta.<ref name="Gronow 2004a" /> Kuplettilaulajia voidaankin pitää eräänlaisina [[populaarimusiikki|populaarimusiikin]] [[pioneeri|pioneereina]] Suomessa, sillä Hakon<ref name="Hako 1981" /> mukaan kupletti täytti kansan- ja taidemusiikin väliin jääneen tyhjiön.{{lähde}}

Pasi Jääskeläistä voidaankin pitää suomalaisen kupletin synnyttäjänä, vaikka hänen ohjelmistonsa ei ollutkaan mitään uutta ja omaperäistä: [[kantele|kanteleen]]en säestyksellä laulettuja humoristisia [[kansanlaulu|kansanlauluja]]ja. Jääskeläinen oli [[Helsinki|Helsinkiin]]in tultuaan työskennellyt [[Suomalainen teatteri|Suomalaisessa teatterissa]]. Vuonna 1900 Jääskeläinen piti ensimmäisen konserttinsa, jonka jälkeen hän lähti kiertämään Suomen maaseutua. Kahden vuoden päästä hän teki kiertueen amerikansuomalaisten pariin ja vuonna 1904, kun ensimmäisiä levytyksiä tehtiin Suomessa, Pasi Jääskeläinen oli etunenässä.<ref name="Gronow 2004a" />

[[Helikon]]-teatterista Suomen viihdetaivaalle ponnistanutta J. Alfred Tanneria voidaan pitää suomalaisen kupletin varsinaisena kehittäjänä, joskin Tanneria ennen kuplettien tekoa oli jo yrittänyt [[Aatto Lumme]] (Liljeström). Lumme oli mm. julkaissut 1897 Humoristillisia Kuplettia nuottijulkaisun sekä hänen sävellyksistään on julkaistu savikiekolle kuplettikappaleista 1915. Jos Jääskeläisen ohjelmisto koostui lähinnä suomalaisista kansanlauluista, oli Tannerin lainasävelmistö todella kansainvälistä. Tannerin kuplettien melodia olivat peräisen milloin [[Saksa|Saksasta]]sta, milloin Amerikasta. Suomalaiset kansansävelmät olivat selkeässä vähemmistössä, ja nekin erityisesti savolaisia polkkasävelmiä. Yksi kupletin humoristisen piirteen lähtökohdista olikin vanhojen sävelmien ironisointi uusilla sanoilla.<ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 218, 221–222</ref>

Vaikka Tannerin esittämiä kupletteja pidettiinkin tuohon aikaan roskana ja rahvaan huvina, sai Tanner usein esiintyä kabinettien suljettujen ovien takana myös korkeampiarvoisille herroille.<ref name="Hako 1981" /> Tanner myös levytti varsin ahkerasti ja vuosien 1911–1926 välillä syntyi seitsemisenkymmentä levytystä. [[Pekka Gronow|Pekka Gronowin]]in ja Jukka Lindforsin mielestä Tanner olisi saanut [[kultalevy|kultalevyn]]n, mikäli sellaisia olisi 1900-luvun alkupuolella jaettu.<ref>Gronow, Pekka ja Lindfors, Jukka (2006): [http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kupletin_kuningas_j_alfred_tanner_16260.html#media=16262 Kupletin kuningas J. Alfred Tanner] Viitattu 1.11.2014.</ref> Hakon<ref name="Hako 1981" /> mukaan levytykset eivät kuitenkaan luo oikeanlaista kuvaa Tannerista, sillä hänellä oli aikalaiskertomusten mukaan täydellinen plastiikka ja rytmivaisto. Tanner esiintyi paljon Ramstedtin kanssa ja tämä käänsikin Tannerin parhaimpia hengentuotoksia ruotsiksi.<ref name="Hako 1981" /> Tannerin lauluja esitysohjeiden kera myös julkaistiin<ref name="Gronow 2004a" /> Tanner esiintyi myös uudella mantereella, mutta varsinkin vuoden 1922 kiertue meni mönkään, sillä Tanneria pidettiin valkoisen Suomen edustajana.<ref>Gronow 2004a: 81, Jalkanen & Kurkela 2003: 223</ref>

1920-luvulla kuopiolainen Tatu Pekkarinen alkoi esittää kupletteja Helsingin elokuvateattereissa ja kahviloissa. Vuonna 1927 Pekkarinen teki yhdessä Matti Jurvan kanssa Amerikan kiertueen, jonka aikana molemmat myös levyttivät Victor-levy-yhtiölle. Pekkarinen teki levyjä myös Suomessa 1928–1930 välisenä aikana.<ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 224–225</ref><ref name="Gronow 2004a" /><ref name="Gronow 2004c" /><ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 224–225</ref>

Vaikka Pekkarinen olikin aluksi esittänyt itsekin kupletteja, oli hänellä suuremmat lahjat nimenomaan sanoittajana ja kirjailijana. Niinpä vähitellen muovautui työnjako, jossa Pekkarinen sanoitti ja Jurva sävelsi ja esitti kupletteja. Monet parivaljakon yhdessä tekemistä lauluista on kuitenkin julkaistu [[E. Salama|E. Salaman]]n nimimerkillä.<ref name="Gronow 2004a" /> Pekkarisen ja Jurvan välisestä yhteistyöstä alkoi myös kupletin uusi aikakausi, sillä nyt kuplettien melodiat eivät enää olleet lainattuja sävelmiä vaan melodiat oli varta vasten sävelletty kuplettien sanoituksia ajatellen. Vuonna 1931 Jurva levytti huumoripitoisia tansseja, [[polkka|polkkia]] ja [[jenkka|jenkkoja]], tanssiorkesterin säestyksellä. Aikasemminhan kupletistien säestäjinä olivat toimineet pianistit tahi pienet teatteriorkesterit<ref name="Gronow 2004c" />. Näin siis niin sanottu tanssi- tai iskelmäkupletti sai muotonsa.

Jurva lauloi ja levytti kuuluisien suomalaisten tanssiorkestereiden [[Dallapé|Dallapén]]n, [[Rytmi-Pojat|Rytmi-Poikien]] ja [[Ramblers|Ramblersin]]in solistina. Gronow tosin toteaa, ettei kuplettien esittäminen ollut Jurvan yksinoikeus, vaan Dallapén muutkin solistit levyttivät Pekkarisen kirjoittamia huumoripitoisia lauluja. Jurva kuitenkin levytti kenties kaikkein eniten: 15 vuoden aikana yli 400 kappaletta.<ref name="Gronow 2004c" />

Jurvan ainoa kilpakumppani lienee ollut [[Sotamuseo|Sotamuseon]]n intendenttinäkin toiminut Reino Palmroth, joka kansan keskuudessa tunnettiin Palle-nimellä tekemistään [[radiorevyy|radiorevyistään]]. Palmroth oli aloittanut kuplettiuransa jo 1930-luvun alkupuolella. Koska Palmroth työskenteli intedenttinä, pääsi hän ulkomaanmatkoillaan tutustumaan kabareehen ja revyyseen, joiden pohjalta hän kehittelikin suositut, vuodesta 1935 lähtien esitetyt radiorevyynsä. Palmrothin revyitä esitettiin läpi sota-ajan aina vuoteen 1944 saakka, yhteensä 66 kappaletta. Revyyt olivat tärkeä viihdyke sota-ajan kansalle ja niiden vuoksi saatettiin keskeyttää esimerkiksi heinätyöt. Revyyt olivat ilmeisen kärkeviä, sillä Palmroth sai [[Yleisradio|Yleisradiolta]]lta useita huomautuksia vihollisen halventamisesta revyissään.<ref name="Hako 1981" /><ref name="Gronow 2004c" /><ref>Jalkanen & Kurkela 2002: 327, 331</ref><ref name="Hako 1981" /><ref>Ihamäki, Olli-Pekka (1991): [http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kuplettimestari_palle_8416.html#media=8419 Reino Hirviseppä Olli-Pekka Ihamäen haastateltavana]. 12.11.1991, Yleisradio.</ref> Osansa saivat niin natsi-Saksa, fasistinen [[Italia]] kuin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliittokin]]kin.{{lähde}}

Palmrothin elämän taivalta sodan jälkeen Jalkanen kuvaa varsin kiviseksi, sillä Palmroth erotettiin armeijan palveluksesta rauhansopimukseen vedoten: oli ilmeistä, ettei näkyvää [[propaganda|propagandaa]]a tehnyttä upseeria halutta ja voitu hyödyntää enää [[Puolustusvoimat|Puolustusvoimien]] palveluksessa. [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] aloittaessa Yleisradion johtajana myös radiorevyiden esittäminen loppui. Palmroth perusti sodan jälkeen yhdessä [[Ossi Elstelä|Ossi Elstelän]]n ja [[Paavo Päiviö|Paavo Päiviön]]n kanssa [[Iloinen teatteri|Iloisen teatterin]], jonka toiminta kuitenkin loppui keväällä 1946, kun [[Yrjö Leino]], tuolloinen kommunistinen [[sisäministeri]], määräri teatterin esitykset esityskieltoon. Teatteri kuitenkin aloitti toimintansa jälleen syksyllä [[Punainen mylly|Punaisen myllyn]] nimellä. Palmroth oli suosiolla jäänyt uuden teatterin toiminnasta pois varmistaakseen sen toiminnan jatkumisen. Kupletin historiaan liittyen Palmroth julkaisi Reino Hirvisepän nimellä kirjan ''Hupilaulun taitajia'' (1969) sekä J. Alfred Tannerin ''[[Kuolemattomat kupletit]]'' (1947).<ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 332–333, 383, 386</ref>

Sodan jälkeen kupletin pariin liittyi uusia henkilöitä, esimerkiksi [[Toivo Kärki]], Reino Helismaa ja [[Tapio Rautavaara]]. Yhteistä uusille nimille oli se, että he kaikki olivat viihdemaailmassa jo sota-aikana radiokuuluttajina, säveltäjinä ja muina vastaavina. Helismaa ja Kärki loivat Punaiselle myllylle revyitä kymmenen vuoden ajan vuosien 1951–1961 välillä. Kärjen ja Helismaan yhteistyö kesti aina Helismaan kuolemaan vuonna 1965.<ref name="Niiniluoto 2004" /><ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 387</ref><ref name="Niiniluoto 2004" />

[[1960-luku|1960-]] ja [[1970-luku|1970-luvuilla]] kupletti muuntautui rienaavaksi kupletiksi, eli iskelmälliseksi kevyeksi [[protestilaulu|protestilauluksi]]ksi, kun Juha Vainio ja Irwin Goodmanina tunnettu [[Antti Hammarberg]] alkoivat luoda uraa. Sekä Vainio että Hammarberg olivat [[Erik Lindström|Erik Lindströmin]]in [[Finndisc|Finndiscin]]in palkkalistoilla ja nousivat samoihin aikoihin julkisuuden valokeilaan. Vainio ensimmäisiä kappaleita oli vuonna 1964 julkaistu ''[[Paras rautalankayhtye]]''. Singlen synnyttämän suosion johdosta Finndisc rohkaistui julkaisemaan lisää samantyyppistä materiaalia.<ref>Jalkanen &Kurkela 2003: 503</ref>

Hammarberg oli kokeillut levytysuraansa jo tangolaulajana ja rautalankayhtyeen solistina, mutta levy-yhtiöt kiinnostuivat hänestä vasta hänen kokeillessaan folklaulajan tyyliä [[Bob Dylan|Bob Dylanin]]in innoittamana. [[Fazer]] piti Hammarbergin lauluja liian uskaliaina, mutta Finndiscille hän lopulta kelpasi. Hammarbergin ensimmäinen kappale ilmestyi vuonna 1965 ja oli nimeltään ''[[En kerro kuinka jouduin naimisiin]]''. Mitä enemmän suosiota Hammarberg Irwininä sai Suomessa, sitä kiinnostuneempi Fazer artistista oli. Fazer saikin hankittua Hammarbergin listoilleen 30 000 markalla, ja pian tämän jälkeen myös Vainio siirtyi Finndisciltä Fazerille sanoittajaksi ja Toivo Kärjen työpariksi 1965 kuolleen Helismaan tilalle. Fazerin sijoitus Hammarbergiin kannatti, sillä tämä onnistui Salmen kanssa luomaan lähes joka vuosi vähintään yhden listahitin 13 vuoden ajan (1965–1978).<ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 505</ref>