Ero sivun ”L’Humanité” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
p ,
Rivi 15:
kotisivu = [http://www.humanite.fr/ www.humanite.fr]|
}}
'''L’Humanité''' on [[ranska]]lainen, [[kommunismi|kommunistinen]] päivälehti, joka perusti vuonna 1904 sosialistijohtaja [[Jean Jaurès]]. Lehti on ollut keskeinen osa [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] toimintaa ja organisaatiota vuosina 1920–1994. Vaikka lehti edelleenkin on läheisessä yhteydessä kommunistiseen puolueeseen, on se kuitenkin avannut sivujaan myös muille vasemmistolaisille ajatusvirtauksille.
 
==Historia==
===Ennen ensimmäistä maailmansotaa===
Kun L’Humanité ilmestyi ensimmäisen kerran 18. huhtikuuta 1904, oli sillä alaotsikkona ”sosialistinen päivälehti”, joka kertoi perustajan halusta yhdistää kaikki ranskalaiset sosialistit yhteiseen toimintaan. Näin lehden tehtävä oli toimia kapitalismin vastaisen taistelun kohottajana.
 
Lehden ensimmäisessä numerossa Jaurès loi lehden toiminnalle kaksi keskeistä periaatetta: 1) etsiä laajalti luotettavaa informaatiota, jota kaikki älyllisesti vapaat ihmiset voivat lukea ja ymmärtää sekä muodostaa itsenäisesti näkemyksensä maailmasta ja 2) taloudellinen itsenäisyys.
Rivi 25:
Lehti ja lehden tavoitteet olivat menestys, sillä ranskalaiset sosialistit yhdistyivät vuonna 1905. Alkuaikoina lehden toimituksessa työskenteli useita aikakauden merkittäviä poliitikoita: [[Aristide Briand]], [[Léon Blum]] ja [[Henry de Jouvenel]]. Myöhemmin vuonna 1911 lehdestä tehtiin sosialistipuolueen virallinen äänenkannattaja.
 
Kuitenkin lehden kymmenen ensimmäistä toimintavuotta olivat taloudellisesti vaikeita. Vaikka alussa oli lehdestä otettu 140 000 kappaleen painos, niin jo 1905 levikki oli painunut vain 15 000 kappaleen suuruiseksi. Levikki kuitenkin lähti nousuun ja oli vuonna 1912 80 000 kappaletta.
 
Vuonna 1914 kaksi merkittävää tapahtumaa järkyttivät koko lehteä: 1) lehden kustantajan Jean Jaurèsin murha, jonka teki nationalisti Raoul Villain 31. heinäkuuta 1914 sekä 2) Ensimmäisen maailmansodan syttyminen.<ref>Tämä osio perustuu pääsääntöisesti tekstiin: ''Jean-Noël Jeanneney'': [http://www.culture.gouv.fr/culture/actualites/celebrations2004/lhuma.htm]</ref>
 
===Ensimmäinen maailmansota===
Syttynyt sota ja päätoimittajan murha leimasivat sota-aikaa myös lehden toimituksessa,. lisäksiLisäksi tuli suurena muutoksena lehden linjaukseen sosialististen johtajien liittyminen ”pyhään liittoon”.
 
Pierre Renaudel seurasi Jaurèsia päätoimittajana ja omaksui myönteisesti sotaan suhtautuvan linjan. ja tämänTämän hän teki puolustaakseen tasavaltalaisia arvoja. Lehdellä oli näin edessään kolme suurta haastetta:
*Valtiollinen sensuuri
*Partisaanien toiminta, sillä lehden linjaa määrittelivat sodalle myönteiset sosialistit
Rivi 40:
 
===Sotien välinen aika===
Vuoddesta 1920 tuli jälleen merkittävä muutosvuosi ''L’Humanité''-lehden historiassa. [[Tours]]issa pidetyn puoluekokouksen aikana Ranskan sosialistipuolue hajosi, sillä kaksi kolmannesta valtuutetuista äänesti kommunistiseen internationaaliin liittymisen puolesta. Tämä ryhmittymä muuntui jatkossa Ranskan kommunistiseksi puolueeksi. Puolueen pää-äänenkannattaja seurasi enemmistön mukana, ja niin siitä tuli kommunistinen sanomalehti.
 
Lehden toimituspolitiikka muokkautui täysin kommunistisen puolueen tavoitteisiin, ja siitä tuli selvästi puoluetyön väline. 1930-luvulla perustettiin lehden tukikomitea, jonka tehtävänä oli auttaa lehteä myös taloudellisesti. Tällöin perustettiin myös L’Humanité-tapahtuma, joka eli voimakkaana kansantapahtumana eri puolilla Ranskaa.
 
==Toinen maailmansota ja vastarintaliike==
Pääministeri Daladierin hallitus kielsi lehden julkaisemisen [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotov–Ribbentrop-sopimuksen]] solmimisen jälkeen 27. elokuuta 1939. Tämä kiellon vahvistivat myös [[Vichyn Ranska]] ja saksalaisen miehittäjät. Tämä kielto pakotti lehden ilmestymään kiellettynä ja maanalaisena aina vuonna 1944 tapahtuneeseen vapautukseen saakka, koska saksalaiset miehittäjät olivat pyynnöstä huolimatta kieltäneet edelleen lehden ilmestymisen vuonna 1940.<ref>Roger Bourderon, ''La Négociation. Été 1940'', Syllepse, Paris, 2001.</ref> Tämä oli useiden kommunististen militanttien aloite, ja siellä oli myös kommunistisen internationaalin tuki.<ref> «''L’Humanité'', le PCF et les autorités nazies», in ''Brûlures de l'histoire'' (FR3, 5 octobre 1993) INA [http://www.ina.fr/archivespourtous/index.php?vue=notice&from=themes&cs_page=1&cs_order=0&code=C0524211386&num_notice=10&total_notices=10].</ref>
 
L’Humanité ilmestyi viiden vuoden ajan (383 numeroa, joita painettiin kutakin 200&nbsp;000 kappaletta<ref>François Marcot, "Dictionnaire historique de la Résistance". Bouquins, 2006. s. 729.</ref>), ja sillä oli merkittävä rooli vastarintaliikkeen taistelussa. Useat lehden toimittajat menehtyivät taistelussa natseja vastaan. Lehti julkaisi ensimmäisen vapaan numeronsa 21. elokuuta 1944 Pariisin vapautustaistelujen aikana.
 
==Sotien jälkeinen aika==
Vuoden 1945 jälkeen lehti otti takaisin sotienvälisen ajan tehtävänsä toimia kommunistisen puolueen keskeisenä tiedotus-, uutis- ja agitaatiolehtenä.
 
[[Kylmä sota|Kylmän sodan]] aikana lehti oli linjaltaan neuvostomyönteinen. Marraskuussa 1956, kun kansainvälinen tilanne on erittäin kiristynyt, joukko äärioikeistolaisia militantteja hyökkäsi lehden ja kommunistisen puolueen keskuskomitean rakennukseen tarkoituksenaan polttaa talo. Hyökkäys johti kolmen ihmisen kuolemaan lehden henkilökunnan ja puolueväen puolustaessa rakennusta. Nykyisin ''L’Humanité'' on tiedettävästi ainoa ranskalainen sanomalehti, joka puolustaa kaikkialla maailmassa vapautusliikkeitä. Erityisesti kohteina ovat olleet [[Algeria]]n vapaussota ja [[Vietnamin sota]].
 
==Lähteet==