Ero sivun ”Kemin veritorstai” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 22:
==Jälkimaine==
Kemin veritorstai saavutti välittömästi legendaariset mittasuhteet [[Kommunistit|kommunistien]] tietoisuudessa. Sen mielestä tämä osoitti, että porvaristo oli valmis käyttämään väkivaltaa. SKP pyrki myös luomaan lakon uhreista ”työläismarttyyreita”; esimerkiksi hautajaispäivänä 1. syyskuuta 1949 Helsingin Suurtorilla järjestettiin mittava mielenosoitustilaisuus.
Kemin veritorstai nostettiin uudestaan esiin 1970-luvun alussa [[poliittinen
Isohaaran sillan lähettyville pienelle aukiolle [[Akkunusjoki|Akkunusjoen]] suulle on tapahtuman muistoksi pystytetty muistomerkki vuonna 1984<ref name="Heljala et al">{{Kirjaviite | Nimeke = Meren ja teollisuuden kaupunki | Julkaisija = Ympäristöministeriö | Vuosi = 2013 | Tekijä = Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa ja Elo Tiina | Sivu = 101 | Selite = Suomen ympäristö 15/2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 978-952-11-4252-9 | www = http://hdl.handle.net/10138/42384 | www-teksti = | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 2.7.2015 }}</ref>.
[[Tiedosto:Veritorstain muistomerkki muistokilpi.JPG|thumb|center|Muistolaatta]]
{{Cquote|''Tällä paikalla kohtasivat työväenluokan joukkovoima ja murtuvan valtiokoneiston pakkovalta. <br> Torstaina 18.8.1949 poliisi avasi tulen kohden työläisten järjestäytynyttä rauhallista mielenosoitusta. Tulituksessa sai surmansa kaksi kemiläistä työläistä, Felix Pietilä ja Anni Kontiokangas. Uhreista huolimatta joukkovoimaa ei voitu eikä voida aseinkaan murtaa''.|author= Kilven
== Lähteet ==
| |||