Ero sivun ”Jussi Parviainen” versioiden välillä

144 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
kh; {{Korjattava/kieli}}; –; wl
(Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 83.245.224.232) ja palautettiin versio 15668087, jonka on tehnyt Htm: rv, pysytään asiallisena)
(kh; {{Korjattava/kieli}}; –; wl)
{{Korjattava/kieli}}
[[Tiedosto:Jussi Parviainen.jpg|thumb|Jussi Parviainen huhtikuussa 2011.]]
'''Jussi Tapani Parviainen''' (s. [[15. elokuuta]] [[1955]] [[Kuhmo]]) on suomalainen [[näytelmäkirjailija]], [[käsikirjoittaja]], [[dramaturgi]], [[ohjaaja]] ja tuottaja.<ref name="Elävä arkisto">{{Verkkoviite |Nimeke=Jussi Parviaisen metodi |Ajankohta=26.099.2011 |Tekijä=Matilainen Ville |Sivusto=Elävä arkisto |Julkaisija=[[Yleisradio|Yle]] |Osoite=http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jussi_parviaisen_metodi_72190.html}}</ref> Nuoruutensa ennen teatterikoulua Jussi Parviainen vietti urheilun parissa SM-tasolla, pienen kotipaikkakuntansa kirjastossa ja eri uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Nuoren miehen uskonnollisten kokemusten pohjalta Parviainen kirjoitti 17 vuotiaana näytelmän "Enkä minä enää tunne teitä", joka perustui Matteuksen evankeliumiin, ja voitti tällä Kouvolassa ja Kuusankoskella pidetyn nuorten taidetapahtuman teatteripalkinnon.
 
OpinnotParviainen 1977-81opiskeli vuosina 1977–81 [[Teatterikoulu]]ssa, [[Helsinki,|Helsingissä]] suorittaen dramaturgian pääopintojen ohessa myös näyttelijä- ja ohjaajatyön opintoja sekä opintoja [[Taideteollinen korkeakoulu|Taideteollisen korkeakoulun]] elokuvataiteen laitoksella, jonka aikana hän toimi myös samanaikaisesti dramaturgian[[dramaturgia]]n opettajana. Humanististen tieteiden kandidaatti, Helsingin yliopisto 1981. Teatteritaiteiden maisteri 2003, Dramaturgian laitos, TEAK, Helsinki. Lisäksi Parviainen on suorittanut opintoja eri tiedekunnissa mm. kasvatustieteestä, psykologiasta, sosiologiasta ja teologiasta. Vuodesta 2004 alkaen Parviainen valmistanut väitöskirjaansa Lapin yliopistoon apprioriteetin kommunikoimisesta näyttämöllä ja kirkkoa synteettisen apprioriteetin konstituuttina, ja toiminut dramaturgian tutkijana, sekä vuodesta 2008 alkaen valmistanut magnum-kokoomateosta "Jeesuksen menestystarina" multimediataideteokseksi ja teatteripedagokiikkansa näyttämötoteutukseksi, mikä on myös uuden väitöskirjansa aihe.
 
Teatterikorkeakoulun "suuren murroksen" aikana Parviainen toimi Dramaturgiandramaturgian lehtorina 1983-86vuosina 1983–86 "Turkan-ParviaisenTurkan–Parviaisen kautena", jolloin hänen assistenttinaan toimi tunnettu suomalainen sanoittaja ja kirjailija [[Jukka Virtanen]] sekä hänen oppilainaan olivat mm. [[Timo Harakka]], [[Esa Kirkkopelto]], [[Riikka Ala-Harja]], [[Laura Ruohonen]] [[Antti Hietala]] , [[Atro Kahiluoto]] , [[Jari Halonen]], [[Erik Söderblom]], [[Juha Hemánus]], ja lopussa teatterikoulun NOD-laitosten johtajana sekä näyttelijätyönlaitoksen professorina soveltaen omaa pedagogiikkaa, jossa leimallista oli psykofyysinen painotus ja esitysten valmistamiseen suuntautunut kokonaisvaltainen teatteripedagogia. Tämä sisälsi dramaturgian ja kirjoittamisen opettamisen sekä esitysten valmistamisen myös näyttelijäopiskelijoille. Parviaisen opintoryhmään kuului yli puolet näyttelijä-, dramaturgia- ja ohjaajatyön oppilaista. Psykofyysinen painotus tuli suomalaiseen teatteriin Jumalan rakastaja -näytelmän sisällöstä ja näyttämöllepanosta. Parviainen korosti näyttämökielessä olevan toiminnan kuvausta, kuten verbien painottamista, ja tunnemuistin kehittämistä näyttelijän työkaluna. Oleellista oli näyttelijän kyky nähdä esittämänsä asia näkynä, jota tämä kuvasi mahdollisimman autenttisesti. Parviaisen metodin pääsisältönä oli näyttelijäapparaatin kehittäminen malliksi pitkälle harjoitetusta ihmisestä, joka kykenisi kommunikoimaan itse kirjoittamansa arvokkaamman ja merkityksellisemmän todellisuuden sekä luomaan näin uutta todellisuutta ja synnyttämään olemassaoloa, joka olisi arvokkaampaa kuin siihen asti eletty elämä.  
 
Parviaisen pedagoginen metodologia perustui [[:en:Konstantin_Stanislavsky|Konstantin Stanislavski]]<nowiki/>n, [[:en:Michael_Chekhov|Mihail Tsehovin]] ja [[:en:Tadashi_Suzuki|Tadashi Suzukin]] käytäntöihin sekä erityisesti [[Aristoteles|Aristoteleen]] draamakäsitykseen yhteisluentana Runousoppi, Nikomakhoksen etiikka ja Metafysiikka. 
 
Parviainen oli koulun johtajana erityisen runsaasti mediassa esillä koulun murroksesta. Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden järjestämän [[Jumalan teatteri|Oulun tapauksen]] jälkeen Parviainen piti teatterikorkeakoulua vt. rehtori Marian Möllerin kanssa toimintakelpoisena ja opetustoimintaa mahdollisena virkavallan uhatessa sulkea teatterikorkeakoulun ovet. Parviaisen jouduttua jättämään koulun, hänen opetusryhmänsä ryhtyi lakkoon pedagogiaksi kelpaavan opetuksen loputtua. Opintoryhmään kuuluikuuluivat mm. [[Irina Krohn]], [[Leea Klemola]] , [[Santeri Kinnunen]], [[Samuli Edelmann]], [[Jarkko Mikkola|Jarkko Mikkola.,]], [[Outi Alanen|Outi Alanen.]] ja [[Tiina Brännare|Tiina Brännäre]]. Leea Klemola kertoo [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomissa]] 50-vuotishaastattelussa, että "kun Parviaista alettiin savustaa ulos koulusta, suurin osa oppilaista linnoittautui koulun voimistelusaliin". Klemola "kertoo saaneensa todellista taideopetusta" juuri Parviaisen aikana.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.hs.fi/ihmiset/a1439521975457|nimeke = Näyttelijä-ohjaaja Leea Klemola ei viihdy Helsingin trendikahviloissa: "Tuntisin itseni turistiksi"|julkaisu = 15.8.2015|julkaisija = Helsingin Sanomat|viitattu = 25.12.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref>  
 
== Ura (omia tuotantoja) ==
1984 ”Valtakunta” (Intiimiteatteri; Juska Paarma –trilogian kolmas osa). Parviainen myös lavasti ja puvusti sekä ”Jumalan rakastaja” ja ”Valtakunta” –näytelmät. Nämä olivat avainnäytelmiä, joissa Parviainen tuli voimakkaasti julkisuuteen mediassa sankarina, jolloin syntyi vaikutelma että näytelmissä olisi kyse puhtaasti Parviaisesta itsestään. ”Jumalan rakastaja” ja ”Valtakunta” olivat mediassa sensaatioita. Näytelmät olivat jättimenestyksiä teattereille. Arkkipiispa Mikko Juva tuomitsi Suomen kuvalehdessä näytelmän perkeleen työksi. Eduskunnassa tehtiin kyselyt näytelmästä.  
 
1983-841983–84 ”Yökyöpeli” –televisiosarja, lauantai-illan viihdeohjelma, jossa Parviainen toimi suunnittelijana, sketsien käsikirjoittajana ja ohjaajana sekä näyttelijänä yhdessä Jukka Puotilan kanssa.
 
1984 Yes Poks –kabaree, ohjaus ja osakäsikirjoitus (UIT).
1993 ”Usko lähimmäiseen” (Ev.lut. Kirkkopäivät, Kuopio), ohjaus ja visuaalinen näyttämöllepano. Näytelmässä käytettiin Rauli Virtasen MTV-reportaasia Bosnian sodasta. Näytelmän viestinä oli täällä sodan jaloissa olevan ihmisen kokeminen lähimmäiseksi.
 
1993-941993–94 ”Tsa-tsa-tsaa”, 52-osainen tv-sketsiviihdesarja. Käsikirjoitus ja ohjaus Jukka Puotilalle ja Aake Kallialalle.
 
1993 ”Sattuman nimi” (5-osainen tv-draamasarja TV 2:lle), käsikirjoitus, ohjaus Olli Tola.
1993 ”Oswald, Oswald” –elokuvakäsikirjoitus.
 
1993 Vierailuteatteri ry:n perustaja ja 1993-19971993–1997 hallituksen puheenjohtaja, teatterin johtaja, ohjelmiston suunnittelija ja päätuottaja. Vierailuteatteri työllisti tänä tuotantojaksona 130 taiteilijaa. Vierailuteatteri oli Suomen ensimmäinen itsenäinen oma/markkinarahoitteinen teatteri, joka tarjosi freelance-näyttelijöille ja noin 40 tuotantoa ensimmäisenä toimintajaksonaan. Parviainen rahoitti itse teatterin toiminnan, kun teatteri ei kuulunut VOS-järjestelmän piiriin. Parviainen rahoitti itse ja rakennutti vanhasta Gloria-elokuvateatterista puhenäyttämöteatterin, joka oli Vierailuteatterin päänäyttämö. Vierailuteatteri toimi myös Savoyn ja Aleksanderin teatterissa sekä Vierailuteatterin omalla Meritullinkadun, Kulmakoulun näyttämöllä. Parviaisen Vierailuteatterin ohjelmistossa olivat mm. Ilkka Kylävaaran Remontti-näytelmä, Ritva Holmbergin Ninotshka-näytelmä (keskeisissä rooleissa mm. Satu Silvo, Heikki Kinnunen, Erkki Saarela, Carl-Kristian Rundman, Santeri Kinnunen) ja Naistensauna (käsikirjoitus Kylävaara), Mari Rantasilan ”Lady Day” Billie Holiday-tulkinta, Viktor Drevitskin ohjaama ja käsikirjoittama tulkinta venäläisestä kansansadusta Sammakkoprinsessä sekä Drevitskin ohjaama Onnelliset kerjäläiset, Outi Nyytäjän Siivoja-monologi Merja Larivaaralle, Antti Virmavirran Aaro Hellaakosken runojen lausuntaesitys sekä Parviaisen Moniminä.
 
1993 ”Konstan pylkkerö” (2. osassa tv-komediasarja MTV3:lle), Saarnamiehen rooli.
1997 ”Rakkauden tanssi” (5-osaine tv-draamasarja; tuottaja, käsikirjoitus, ja ohjaus). Draamassa rooli: poliisipäällikkö Kurkinen.
 
1997-981997–98 Turkka & Turkka, tuottaja ja ohjaaja; talk-shown isäntinä Jouko ja Juha Turkka, vierailijoina mm. Hannu Salama, Arto Melleri, Outi Nyytäjä.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.imdb.com/title/tt1280631/|nimeke = IMDb Turkka & Turkka (1997–1998)|julkaisu = IMDb|julkaisija = |viitattu = 25.12.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref>
 
1998 ”Jukka Puotilat Show” (30-osainen tv-imitaatio-sketsiviihdesarja; tuottaja, käsikirjoitus ja ohjaus).
== Lähteet ==
{{Viitteet|viitteet=
<!-- <ref name="il_15042014">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014041518214355_uu.shtml| Nimeke = Jussi Parviaisella edessä aivoleikkaus | Tekijä = Juha Veli Jokinen| Ajankohta = Tiistai 15.4.2014 klo 19.11 | Julkaisija = Iltalehti| Viitattu = 15.4.2014}}</ref> -->
}}
 
* {{IMDb-h|id=0664114|nimi=Jussi Parviainen}}
* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=22&t=9&a=10556 YLEn Elävä arkisto: Jussi Parviaisen metodi]
* [http://blogbook.fi/jussiparviainen/ Jussi Parviaisen blogi Blogbook- verkkoportaalissa]
 
{{Metatieto}}
17 465

muokkausta